Loppu häämöttää! Laskettu aika on maanantaina, mutta odottelemme pentuja jo viikonlopuksi. Eilen laitettiin pentulaatikko paikalleen makuuhuoneeseen niin, että Pantsillä ja pennuilla on oma rauhallinen huone ja on lähellä yöaikaankin. Elämää mahassa riittää, ja selvästi siellä on useampia pentuja. Sen enempää ei määrästä voi kommentoida, vaikka painajaisia olen jo ehtinytkin näkemään! Pants ei ole missään vaiheessa ollut mahansa kanssa pulassa, paitsi sängyn alle nukkumaan se ei enää pääse yhtä kevyesti ja muutaman kerran hypätessä sohvalle/autoon se on vähän könynnyt. Mielestäni se kantaa mahansa todella näppärästi, vertaillessa Jadin ja Maltan raskauskuviin.
Tavoitteena olisi vielä ennen synnytystä saada koirien tarha siihen kuntoon että muu porukka voi olla siellä pari tuntia ilman huolta päivisin. Tarhan rakentaminen on ollut iso projekti ja vielä on jonkin verran tekemistä, mutta loppusuoralla ollaan. Suurimmat hankaluudet olivat kivisessä maassa, jonne aitatolppia oli todella hankala upottaa. Loppujen lopuksi tolppia ei saatu aivan niin tasaisille välimatkoille kuin oli tarkoitus, mutta se haittaa eniten ehkä visuaalisesti enää siinä vaiheessa kun muut tuet ovat paikallaan. Muutaman kerran ollaan tarhaa jo kokeiltu, vaikka se on vasta kevyesti verkotettu; portti, tuet, katos jne. uupuvat vielä kokonaan. Tarhaan meni n. 50 m aitaverkkoa joten kooltaan se on selvästi isompi kuin edellisen talon tarha. Lisäksi pihaa verkotetaan aavistuksen turvallisemmaksi muutamasta muustakin kohdasta, pentujen aktiivisimmat ulkoiluajat menevät loppusyksyyn, mutta voi kuitenkin olettaa että lumihangessa ne eivät joudu ennen luovutusta ulkoilemaan. Paljon siis tehtävää!
Vaikka pentue pitkästä aikaa tuntuukin valtavan suurelta asialta, en ole hermoillut lainkaan samalla tavalla kuin aiempina vuosina. Pikkuhiljaa alkaa tulla varmuus synnytyksiin ja niiden sujumiseen. Tai ehkä siihen, että jos kaikki ei sujukaan osataan silti toimia oikein. Seuraavan kerran siis uutisia kun homma on ohi. 🙂