Voi että… Enää muutama päivä, niin pienet alkavat pikkuhiljaa valua uusiin koteihinsa. En voi sanoin kuvailla, kuinka ihana ja erityinen matka näiden pentujen, ja niiden äidin Minan kanssa on ollut. Ja en kyllä nyt ala herkistelemäänkään, koska vielä meillä on ihania pihapäiviä jäljellä! Väistämättä säännöllisesti mieleen nousee ajatuksia “nyt on melkein viimeinen kerta x tai y asiaa”, mutta toisaalta samaan aikaan on ilmeistä että jos jonkinlaista muuttoliikennettä ei pian ilmaannu, tapahtuu useampia puppy-on-puppy -murhia ja sekä meidät että meidän koirat lähetetään hermoparantolaan. 😀
Eilen, kun pennuille tuli täyteen 7 viikkoa käytiin pentutarkastuksessa. Istuttiin pihalla ainakin tunnin verran ennen autoon lähtöä, ja se olikin oikein mainio taktiikka — huutoa oli ihan minimimäärä, ja pennut olivat ihan unessa vielä lääkärilläkin. Yksi tai kaksi oli oksentanut, joten mukaan tulleille räteille oli käyttöä (siis tunsin itseni niin proo-kasvattajaksi, kun olin kerrankin varautunut johonkin), mutta kaiken kaikkiaan kyllä tosi siisti keikka. Pennut olivat tutkimuspöydälläkin vielä ihan unessa, ja rupesivat heti takaisin nokosille toimenpiteen jälkeen. Sen suurempia analyyseja en siis tuon keikan perusteella saanut heistä tehtyä, sirutuskin jäi ehkä vain painajaiseksi siitä että oli hävinnyt sisaruspaineissa! Kaikilla oli tärkeimmät kohdallaan, muutama kives oli vasta melkein-paikallaan ja parilla oli aavistuksen väljä purenta, mutta mitään ns. oikeita vikoja ei onneksi löytynyt.
Mutta tokihan viime viikolla pennuille tehtiin myös “pentutestit”. Kyse ei ole mistään valmiiksi olemassa olevasta testistä, vaan sarjasta pieniä tapahtumia, joissa otan ylös havaintoni kontaktihalukkuudesta, turhautumisherkkyydestä, pallon jahtaamisesta/noudosta, leikkimisestä, hämärän uuden tilan itsenäisestä tutkimisesta ja ylipäätään “jännitystasosta”, sekä reaktiosta putoavaan esineeseen. Kaiken kaikkiaan pennut selvittivät nämä haasteet aivan todella tasaisesti! Suurimmat erot näkyivät itsenäisyydessä/kiinnostuksessa ihmisen kanssa kulkemiseen vs. omien touhujen tekemisessä, sekä turhautumisessa. Näitä, ja toki muitakin tietoja käytettiin hyväksi pennuille sopivimpien kotien valinnassa. Mitään hirvittävän yllättävää niissä ei tullut esille, vaan omat ennakkopohdinnat lähinnä vahvistuivat. Jos jotakin, osa pennuista suoriutui jopa merkittävästi paremmin joillakin sellaisilla osa-alueilla, jotka itse olin luulotellut niiden heikkoudeksi. Kasvattajana on todella helppo sortua ajattelemaan että yhden asian hyvin tekevä pentu olisi hyvä kaikilla muillakin osa-alueilla. Tai päinvastoin — vaikkapa että vähemmän, tai “huonommalla otteella” pureva pentu olisi myös vähemmän rohkea kuin hyvin pureva pentu. Mutta ihan todella, jokainen pentu on erilainen, mutta aika harvoin pentu on mustavalkoisesti hyvä tai huono. Mielenkiinnolla odotan sitä, kuinka nämä pentuna havaitut erot tulevat näkymään kussakin koirassa sitten isona.
Viimeinen madotus saatiin tehtyä kätevästi lääkärin vaa’alta saaduilla painoilla (pienikin ajansäästö tässä kohtaa pentuprojektia on juhlimisen arvoinen). Suurin osa oli 4,5-kiloisia, isoimmat pojat 5-kiloisia ja pienimmät Ion ja Nim 4-kiloisia. Tsekkasin edellisen pentueen pentupäiväkirjan, ja nehän olivat aika lailla täsmälleen samanpainoisia 7 vko kohdalla! Eli siitä huolimatta että pentueilla oli hyvin erilaiset lähtökohdat pentueiden kokoeron takia, nämä kymmenen huligaania pääsivät lopulta ihan yhtä hyviin painoihin kiinni.
Nyt kun ollaan jo jonkin aikaa menty tiukalla ulos-heti-heräämisen-jälkeen -rutiinilla, pari pentua on yllättänyt minut aivan täysin. Eilen illalla, kun heräämisen jälkeen oltiin käyty vain pikapissillä, Ion keskeytti leikit, hyppäsi olohuoneen ovea vasten (pennut nukkuvat siellä, joten se on varmaan sisällä se loogisin paikka pissiä), ja ryntäsi sitten hyppäämään minua vasten. Mietin että ei se varmasti voi pyytää ulos, mutta nappasin sen kuitenkin pentulaumasta ja vein pihalle. Niin se vaan kävi pissillä! Muutama ilta ennen tätä tapahtumaa Kit teki melkein identtiset (tosin silloin en tajunnut viedä erikseen ulos, ja pissi lattialle). Kyllä heillä vaan aivosolut kolisevat, kun noin hienosti itse hoksaavat! En kuitenkaan lupaa luovutuksessa sisäsiistejä pentuja, mutta jos nyt sentään pentuja joilla on jo rutiinina pissiä ulos heti heräämisen jälkeen.
Ruokinnan osalta pentue on nyt aika hyvin vieroitettu, ja syö sekä lihaa että nappulaa, että ajanvietepureskeltavaa ihan tehokkaasti. Minan tissejä käytetään nyt lähinnä houkuttimena (muutama pennuista alkoi olemaan sitä mieltä, että pihalla on paljon mukavampaa kuin sisällä, ja ne piti sitten yksitellen käydä jälkikäteen sieltä hakemassa), eli äitikoira siihen pihakiville näytille -> pennut ryntäävät sen nähdessään silmät kiiluen kohti -> Mina sisälle, pennut perässä -> ulko-ovi kiinni ja äitikoira turvaan naskalihampailta. 😀 Mielellään Mina pentujen kanssa olisi, mutta hieman aiempaa enemmän on tarvinnut rajoittaa esim. yhteistä piha-aikaa ihan sen vuoksi, että nisällä ei säännöllisesti kävisi joku. Sisällä pennut ovat yleensä minun jaloissani, ja Mina on nyt viime päivät ollut Tikan ja Brimin kanssa keittiössä portin toisella puolella. Mina ei ole enää lainkaan mustasukkainen pennuista toisille koirille, joten järjestely toimii hyvin näin!
Olin kirjoittanut edellisen pentueen pentuepäiväkirjaan, että ko. pentue tuntui jotenkin aivan erityiseltä. Monta vuotta edellisestä pentueesta, molemmat vanhemmat omia kasvatteja jne. Mutta en tiedä, minulla on sama tunne nyt. Ehkä vielä enemmän. Veikkaan että kyse on siitä, että olen tulossa vanhaksi ts. höperöksi ja sentimentaaliseksi ja kaikessa pitää tuntea vähän ekstraa. 🙂 Mutta ihan raakana datanakin tämä pentue on kyllä ollut aivan varsin erinomainen. Vaikka vaikeuksia matkan varrella on ollut, pentue pentueelta ollaan kuitenkin päästy lähemmäs ja lähemmäs omia tavoitteita ja ihanteita. Toivotaan, että tulevaisuudessakin on vielä monta näin palkitsevaa pentuetta.
Ensi viikolla tähän aikaan pennuista on lähtenyt jo yli puolet, ja viimeisetkin kodilliset lähtevät seuraavan viikon loppuun mennessä. Parille etsitään vielä niitä täydellisesti sopivia paikkoja, mutta mitään kiirettä ei ole. Tämänkin pentueen kanssa olen saanut huomata, että niuhotus kannattaa ja oikeat kodit kyllä aina löytyvät, vaikka ne eivät olisikaan olemassa vielä pentujen syntyessä. Ja miten voisivatkaan olla, kun emme silloin vielä tiedä että ketä meillä täällä on?
Pannat otettiin pois männäviikolla, tunnistaahan heidät omiksi itsekseen jo ilmankin!
♀️ AZURICOYOTES BLACKSWEET RUE
Edellisen viikon lempinimi oli Ruefus, nyt se olisi Ruegula? Rue on kyllä todellakin oman tiensä kulkija, itsenäinen, silloin tällöin syliin pölähtävä ja käsivarren kitaansa upottava vauhtiotus. Tänään sen päähän tipahti tyhjä energiajuomatölkki mattotelineen päältä (olin aiemmin ottanut sen pois sen suusta), ja Rue oli salamana valmis syömään sen uudelleen. Rue on vapaana harrastavaan kotiin!
♂️ AZURICOYOTES BLACKSWEET TAO
Taolla on rohkeutta ja itsenäisyyttä touhuta missä vaan, milloin vaan, millä alustalla vaan… jne. Se ei kuitenkaan huitele omilla teillään siksi että sitä ei kiinnostaisi ihmiset — maailma on vaan niin huikea paikka että “kotona” ehtii käymään vain silloin tällöin, ja silloinkin ihmisparka otetaan kontaktiin hyppäämällä suoraan kiinni lettiin. 😀 Tao muuttaa Etelä-Pohjanmaalle.
♀️ AZURICOYOTES BLACKSWEET MEI
Meistä on kasvanut aivan valtavan ilmeikäs, välillä vähän kajahtanut, vauhdista ja vaaratilanteista nauttiva tyttö. Sen side eye on legendaarinen, ja sen pentuhepulit saavat sen muutaman viikon takaisin “kiltti pieni enkeli” -maineen tahriutumaan aivan täysin. On hyvin mahdollista, että a-mei-zing Mei ei olekaan ihan niin helppo nakki kuin kaikki luulivat! Mei muuttaa Uusimaalle.
♀️ AZURICOYOTES BLACKSWEET NIM
Nim se vain kaunistuu viikko viikolta. Se oli yksi niistä pennuista, joka yllätti minut itsevarmuudellaan pentutestissä. Sille on kehittynyt varsin topakka, itsetietoinen asenne, ja kaukana ovat ne ajat kun se juoksi itkien karkuun veljiensä puremia. En malta odottaa millainen koira siitä tulee, ja pääsenkin onneksi seuraamaan sitä varsin läheltä, sillä Nim jää tänne Pohjois-Karjalaan asumaan.
♂️ AZURICOYOTES BLACKSWEET VOX
Se muutaman viikon takainen huulenpuremisepisodi on jäänyt unholaan, ja nyt sydän väräjää tätä tyyppiä ajatellessa. Voxista on tullut “minun” pentuni, aina lähellä ja aina vieressä nukkumassa. Toisaalta olen kyllä oppinut pitämään naamani kaukana siitä, kun sillä on menossa leikkiraivot… Vox muuttaa pois Suomesta, toiseen Euroopan maahan.
♀️ AZURICOYOTES BLACKSWEET KIT
Myös Kitistä on kehittynyt aivan valtavan kaunis siro tyttönen. Se on pienikokoinen, sukkela, vikkelä saukko, jolla on valtava pomppuvoima ja valtavasti rakkautta annettavana. Se muistuttaa minua kovasti Minan edellisen pentueen Maagista; vilkas, mutta kuuliainen, kiltti ja tukevasti omilla jaloillaan seisova erittäin leikkisä pieni tuulenpuuska. Kit on vapaana kouluttavaan kotiin!
♂️ AZURICOYOTES BLACKSWEET LEO
Leo ja sen korvat ovat kyllä aivan vastustamaton yhdistelmä. Se on vilkas, opportunisti pojankloppi, joka kokeilee ihan kaikkea vähintään kymmenen kertaa. Huolettomasta hampaidenkäytöstään huolimatta (sen maailmassa rakkaus osoitetaan … suullisesti :D) Leo on kuitenkin ihan valtavan kiltti poika, joka osaa olla yllättävänkin maltillinen. Leo muuttaa Pohjois-Pohjanmaalle.
♂️ AZURICOYOTES BLACKSWEET DUC
Duc on yksinkertaisesti vaan ihan mahtava pentu, sellainen joita tulee harvoin vastaan. Se ei ole mikään elegantti kiiltokuvapoika, vaan pystytukkainen karhunpentu jonka mielestä maailma on hänen osterinsa ja kaikki ovat täällä häntä varten. Jännä miten pitkä ja ohut “angery long loin” kehittyikin tälläiseksi letkeäksi mörssäriksi! Duc muuttaa Päijät-Hämeeseen.
♂️ AZURICOYOTES BLACKSWEET ION
Ion on se pentu, jota ei yksinkertaisesti pysty tervehtimään surullisena tai vihaisena. Se on kuin kirkas päivänsäde, aina kita ammollaan, leveä hymy naamallaan ja sylissä villinä väkkäränä. Se ei edes purekaan niin kivuliaasti kuin muut pennut! Ionin suurin vihollinen on huomiotta jättäminen, se kun ei ymmärrä lainkaan miksi joku ei haluaisi olla sen seurassa 24/7. Ion muuttaa Etelä-Savoon.
♂️ AZURICOYOTES BLACKSWEET ZIP
Zip on pentu jolla on aivan valtava tahto tehdä ja toimia. Se ei ole mitenkään erityisen häslä, vaikka onkin paljon määrätietoisissa tehtävissä ympäri pihaa. Zip on pentueen suurin nahistelija, ja muutenkin sillä on vähän sellainen pahiksen habitus. Se on pentu, jonka potentiaalia ei tarvitse turhaan arvuutella, koska se näyttää sen kaikessa tekemisessään. Zip on vapaana harrastavaan kotiin!
