Tätä kirjoittaessa taustalla jyrisevä ukkonen viimeistelee tarinaa siitä, kuinka selvisimme tämän kesän hirvittävistä helteistä. Olen itse päässyt palaamaan öisin omaan sänkyyni, ja pennut sekä Mina saavat taas nauttia viileästä olohuoneesta. Kaikki hyvin, ja rauha maassa!
Mina on edelleen niin itsenäinen emä, jonka toiminnassa – ruokailuajoissa, pyllynpesuissa, siinä milloin hänelle on OK että me häiritsemme pentujen unia – on kaikki järjestelmällistä ja tarkoituksenmukaista. Niin kauan kuin sillä on ruokaa ja juomaa nenän edessä, ja se pääsee itse säännöllisesti ulos (ensimmäisenä yönä yläkerrassa heräsin siihen että se haukkui alakerrassa niin rytmikkäästi, että heti tajusin sen pyytävän ulos), pennut on aina hoidettu tip top ja onnellisen tyytyväisiä. Pentulaatikon rättejä joutuu nyt vaihtamaan jo useammin, kun lapset ovat alkaneet pissimään seisaallaan sinne tänne. Mina siivoaa tarkasti vielä isommat jätökset, mutta nyt on hyvä aika järjestää laatikkoon vessanurkkaus. Edellisten pentujen päiväkirjaa vilkaistessa käy ilmi, että heillä sellainen jo olikin 3 vko synttärinä, ai ai, kyllä nyt ollaan jäljessä!
Tällä viikolla matosista on tullut oikeita pentuja. Ne kävelevät jo hyvin, ja alkuviikon haparoivat ja huti osuvat haukkaukset ja tassujen läpsäisyt ovat saaneet tarkkuutta ja voimaa. Pienet sahalaidat puskevat ikenistä läpi, ja jauhelihaa onkin maisteltu muutamat kerrat oikein hyvällä menestyksellä. Ensimmäiset kiinteän ruoan tarjoilukerrat ovat aina äärimmäisen humoristisia, kun pennut hokaavat että elämässä on jotain maitoakin parempaa, ja yltyvät kukin oman pikku palleronsa syötyään huutavaksi ja eestaas ryntäileväksi zombilaumaksi. Tänään punnituksen jälkeen pennuille annettiin matolääkkeet (suurin osa madotettiin 1,5 kg mukaan, pari 2 kg mukaan), ja sen jälkeen pahan maun peittäjäksi ensimmäistä kertaa broilerin lihapullaa. Tulevalla viikolla kiinteää tullaan saamaan vähän jo joka päivä, jotta paine Minan antimille alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Meillä on tapana aloittaa erilaisilla jauhetuilla lihoilla, nappula tulee mukaan sitten vasta myöhemmillä viikoilla.
Ulkona on käyty taas muutama kerta peiton päällä maailmaa ihmettelemässä, mutta vielä on aikaa siihen että pennut kirmailisivat omin jaloin pitkin nurmikkoa. Viikonloppuna kävi äitini ystävänsä kanssa pentuja katsomassa, ja silloin päästin pihalle samaan aikaan myös Tikan ja Brimin. Brimihän sai tavata pennut jo viikko sitten, mutta Tikka on tähän saakka saanut katsoa niitä vain portin takaa (ja ihan vähän salaa haistaa minun sylistä, kun Mina ei ole ollut näkemässä). Tikka osasikin olla pentujen kanssa niin nätisti että minulle tuli melkein tippa linssiin: on aina ihana nähdä nuori koira kohtaamassa jotain uutta, ja todeta että jep, tällä on palikat kohdallaan. Sen reaktio oli hyvin samanlainen kuin Linkin, joka on myös saanut haistaa pentuja jo useamman kerran – läpikotainen tutkiminen, jonka jälkeen tulee jo kiire omiin hommiin. Meillä tulee olemaan aika monta kilttiä leikkitätiä täällä parin viikon päästä!
Muina uusina asioina pentulaatikkoon on lisäilty uusia materiaaleja tutustuttavaksi. Nyt siellä on lasinen viinipullo (ei huolta, ei hajoa!), kuminen lelu, pahvinen Elovena -keksipaketti, ja metallinen kattilan kansi. Kangas nyt ei sinänsä ole uutta materiaalia, mutta lisäsin laatikkoon myös yhden pehmolelun, jota näin pentujen jo hieman haukkailevan. Niin kauan kun pentulaatikko nuo kääpiöt vielä vangitsee, tulen lisäämään uusia asioita katsottavaksi ja kokeiltavaksi liki päivittäin.
Torstaina olisi tarkoitus käydä kaupungissa sekä hakemassa lisää ruokia kuudentoista holskun alati kasvaville ruokahaluille, mutta myös ostamassa aitatarpeita. Tavoitteena olisi pystyttää jonkinmoinen matala pentuaita jakamaan pihaa etu- ja takaosaan niin, että koko ajan ei tarvitsisi miettiä ovatko pennut vaeltamassa kohti parkkipaikkaa ja tietä. Pyykinkuivaustelineeseen olen kuvitellut ripustavani joko peiton tai pressun varjopaikaksi, ja lisäksi siihenhän voisi ripustella vaikka mitä muuta hauskaa… Saa nähdä mitä loppujen lopuksi saadaan aikaan. Meillä on siitä ihana koti kasvattaa pentuja, että niiden kanssa pääsee sekä nurmikolle, metsään että sänkipellolle ilman että niitä tarvitsee lähteä siirtämään autolla minnekään. Toista se oli silloin, kun rivarista käsin joutui tarjoamaan pennuille uusia kokemuksia!
Ja viimein, pentujen nimet. Kuten jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, pentueen nimiteema on nyökkäys niiden emälinjan suuntaan, eli Minan itsensä, ja Minan emän Pantsin virallisiin nimiin. Jokainen pentu saa näin etuliitteen “Blacksweet” (sinänsä sopii hyvin, kun ovat suurin osa väriltään tummiakin), ja lisäksi nasevan kolmikirjaimisen kutsumanimen. Tai no, kutsumanimiä ne ovat satavarmasti vain siihen saakka, kunnes pennut lähtevät uusiin koteihin – tulevat kodit ilman muuta nimeävät omansa oman maun mukkaan.
♀️ keltainen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET RUE
Rue on toistaiseksi rauhallisempi pentu, eikä viime viikon lämmöistä johtuneista kitinöistä näy jälkeäkään. Kauniin värinen, kasvoiltaan vähän muista erilaisen näköinen tyttö.
♂️ tummansininen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET TAO
Taolle kehittyi tuollainen vaalea läntti päälaelle viimeisen viikon aikana! Se on yksi suosikeistani (tosin voin sanoa näin varmaan kaikista), jotenkin tosi rennon ja varman oloinen tyyppi.
♀️ pinkki panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET MEI
Sellainen narttu, josta ei voi sanoa oikein mitään poikkeavaa. Ei salamana missään paikalla eikä aina äänessä, mutta osoittaa mukavaa uteliaisuutta ja tyyneyttä uusissakin tilanteissa.
♀️ turkoosi panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET NIM
En kestä tuota asenteellista pikku naamaa. 😁 Aivan tosi kivan oloinen pentu, edellistä vähän napakamman oloinen, paljon tekemässä ja paljon liikkeessä, ihan raivopää jauhelihaluukku, mutta ei mitenkään hätäinen missään tekemisessään.
♂️ vaaleansininen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET VOX
Edelleen erittäin lupaava, innolla tulevia viikkoja odottaen. Ei minkäänlaista draamailua eikä hätäilyä, vain syömistä (okei, ruoan takia voi vähän hätäilläkin), nukkumista, ja leikkiä.
♀️ tummanvihreä panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET KIT
Nartuista ehkä vauhdikkaimman oloinen tällä hetkellä. Siro tyttö, joka käyttää ääntään kärkkäästi ja tärkeänä mukana joka asiassa.
♂️ ruskea panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET LEO
Se pentu, joka aina jotenkin mystisesti päätyy syliin nukkumaan. Leo ottaa elämän vieläkin aivan hirvittävän rennosti, ja ihmisten tarkoitus on selvästi toimia hänen patjanaan.
♂️ oranssi panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET DUC
Duc on se pentueen “tähti” – pentu joka on aina etunenässä, ja joka varmasti tulee osumaan jokaisen vierailijan silmään. Yritän olla sokaistumatta näyttävyydelle liikaa, mutta Duc tuntuu kyllä tällä hetkellä aivan erikoiselta, vahvalta, superlupaavalta urokselta.
♂️ punainen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET ION
Pikkuinen poika, josta näyttäisi tulevan vähän vaaleasilmäisempi, tummaturkkinen uros. Varovasti arvioituna voisi tästä pentueesta olla se kaunosieluisempi urospentu? Tulevat viikot näyttävät.
♂️ sininen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET ZIP
Aina kun saavun tähän viimeiseen tekstikenttään, pää on ihan tyhjä. Ei siksi, että kaikki olisi sanottu, vaan siksi että Zip ihan todella on vaan tyytyväinen, onnellinen pentu, josta ei ole tässä vaiheessa hirvittävästi sanottavaa. Se on usein oikein hyvä merkki.
