Pentuoperaation helpoin ja rauhallisin viikko on ohi!
Toisella elinviikollaan pennut ovat jo pois kaikkein kriittisimmistä ensipäivistään, vastustuskykyisempiä ja myös fyysisesti isompia, ettei tarvitse enää huolehtia siitä että emä makaisi ne kuoliaaksi (Mina would never, toim. huom.) tai jotain vastaavaa. Toisaalta niissä ei ole vielä hirvittävästi nähtävää, kun ne ovat lähes samanlaisia matosia kuin ensimmäiselläkin viikolla – puhumattakaan siitä että ne rikkoisivat kaikki paikat, aiheuttaisivat kauhean siivon ja vaatisi huomiota jatkuvasti.
Mutta nyt lähtee sitten vauhti kiihtymään: silmät lähtivät avautumaan aika tarkkaan päivänä 10, ja turkoosipantainen pikkutyttö oli jo täysin silmällinen päivänä 11. Tytöillä on kaikilla nyt silmät auki, mutta toisaalta sitten osa häntäpään pojista ei vielä tänäänkään ollut täysin näkevä. Pennut on tällä viikolla nostettu yksitellen tai kaksitellen sohvalle puhelimenpläräyskaveriksi, ja tänään ennen kuvien ottoa leikkasimme kynnet ensimmäisen kerran. Lisäksi ne kävivät viikonloppuna hetken pihalla varjossa, ja toisen kerran nyt tänään. Eiväthän ne ulkona vielä varsinaisesti mitään tee, mutta meillä on ollut perinteenä tarjota ensimmäinen 5 min ulkoilmassa näihin aikoihin, ja (edelleen pitää mainita joka välissä, että tämä on meidän ensimmäinen kesäpentue) ensimmäisen kesäpentueen kanssa ei vaan malttanut olla ottamatta viikkopotrettejakin vihreässä luonnossa.
Päivänä 10 punnitsimme myös pennut kerran – enää päivittäisiä punnituksia ei tehdä ellei ole menossa jotain kriisiä – ja oranssipantainen uros oli silloin ensimmäinen kilon painon rikkonut! Sinänsä hauska saada tuo pokaali oikeaan osoitteeseen, sillä tämän päivän punnituksessa johtoa piti taas vaaleansinipantainen poika. Kaksi pentua on vielä alle kilon painossa, ja pentueen pienin on nyt punainen uros. On todella mielenkiintoista seurata kahden peräkkäin syntyneen pojan kehitystä: oranssilla ja punaisella oli 1g eroa syntymäpainoissa, mutta nyt oranssi on yli 300g veljeään painavampi. Poikien aktiviteettitasot ovat täysin erilaiset, eli eroa tulee luultavasti olemaan myös luonteissa. Kaikkien kasvu on kuitenkin ollut taas oikein tervettä: joillakin suhteessa vähän vähemmän kuin ensimmäisellä viikolla, joillakin vähän enemmän.
Viime päivinä helle on vaikuttanut meihin kaikkiin. Olen nyt kaksi viikkoa nukkunut alakerrassa sohvalla, pentulaatikon vieressä. Ei siksi että pentuja ja Minaa tarvitsisi vahtia, vaan ihan siksi että olohuoneessa on ilmalämpöpumppu, enkä yksinkertaisesti ole pystynyt nukkumaan yläkerrassa. Olo on lievästi univelkainen, kun joutuu heräilemään jatkuvasti joko pentujen vokalisointeihin, Minan ruokailuun ja juomailuun (se on tällä hetkellä käytännössä vapaalla nappularuokinnalla + raa’at, ja syö varmaan neljän aikuisen koiran verran :D) ja/tai siihen että se pyytää ulos. Toisaalta hyvä, että olen paikalla pitämässä appeet saatavilla yölläkin, mutta mieluiten helle saisi jo kadota, kiitos.
Eilen aamulla meillä oli vielä muutaman tunnin sähkökatkos jonkin lähialueen korjaustyön vuoksi, ja sen jälkeen en ole saanut olohuoneenkaan lämpötilaa enää alle 25 asteen. Osa pennuista on ollut ihan kunnolla häiriintynyt lämmöstä, ja lopulta levittelin kylmässä vedessä kasteltuja pyyhkeitä pentulaatikon pohjalle, joiden päälle pennut sitten keräytyivät nukkumaan. Varmaan siinä muutamassa tunnissa pumppu jäi niin jälkeen, että talon rakenteet – joissa voi varmaan paistaa jo kananmunan tai toisenkin – hohkaavat lämpöä voimakkaammin kuin se pystyy viilentämään. Minalla on ollut nyt ihan OK tilanne, kun se ei enää vietä joka sekuntia pentulaatikossa, eikä joudu kärvistelemään pentujensa lämmössä.
Tällä tulevalla viikolla tulee tapahtumaan kaikkea jännää: käydään taas ulkoilemassa muutamat kiekot, maistellaan jauhelihaa, luultavasti loppuviikosta jo madotetaan ensimmäisen kerran ja tietenkin opetellaan puremaan ja haukkumaan ja kävelemään. Ei sillä, moni heistä jo periaatteessa käveleekin, silleen huterasti ja muutaman askeleen kerrallaan, mutta kävelee kuitenkin. Istuvat jo myös ihan asiallisessa asennossa päät ylhäällä, ja tiirailevat sumeilla silmillään korkeuksiin. Meidän omista koirista Tikka ja Link ovat saaneet ohimennen haistaa pentuja, ja Brimi sai tänään pitää pentuja silmällä niiden valokuvaussession ajan. Brimi on aina niin liikuttava pentujen kanssa, täynnä äidillistä huolenpitoa ja niin onnellinen kun saa viettää niiden kanssa aikaa.
Sitten yksilökuvauksiin!
Narttu, keltainen panta
Keltapanta on itkenyt kuumuutta pennuista eniten, ja olisittepa nähnyt ilmeensä kun mies nosti sen hetkeksi suoraan ilmalämpö(kylmä!)pumpun virtaukseen. 😁 Rauhallinen ja hiljainen silloin kun kaikki on hyvin, mutta antaa todellakin kuulua kun ketuttaa.
Uros, tummansininen panta
Vieläkin oikein zen-pentu, joka heti silmät avattuaan on pistänyt aktiivisesti leikiksi. Todella hauska nähdä miten äärirauhallisesta mötköstä löytyykin yhtäkkiä pilkettä juuri avautuneesta silmäkulmasta!
Narttu, pinkki panta
Niin tuhman näköinen tässä kuvassa, ja tämän pentueen nartuista ehkä eniten sellainen perinteinen “matami”. Ei mikään herkkä kirsikankukka, vaan omilla jaloillaan … ryömivä topakka tyttö.
Narttu, turkoosi panta
Pikkutyttö on ollut tällä viikolla jalustalla tarjoiltuaan meille silmiä ensimmäisenä. Vieläkin pieni pentu, mutta uskon että ottaa ainakin muut nartut kiinni reippaasti ennen luovutusikää.
Uros, vaaleansininen panta
Ihan bueno urospentu, innolla odotan mitä hänestä tulee isona. Komea ahmatti, joka ei eniten kasvettuaan tuhlaa enää turhaa energiaa draamailuun.
Narttu, tummanvihreä panta
Selkeästi vähän sirompi narttu, joka on vain n. 100g pientä siskoaan suurempi. Todella kaunis pää, joka osuu silmään yhdessä noiden mahtavien varpaiden kanssa.
Uros, ruskea panta
Toinen oikein vahvan oloinen, rauhallisempi, rento poika. Ei vieläkään hötkyile, eikä ole oikein viitsinyt avata edes silmiä. Mihin niitä tarvitsee edes, jos on kuitenkin koko ajan vaan tissillä?
Uros, oranssi panta
Tämä poika on kirjaimellisesti aivan koko ajan liikkeessä. Kasvaa ihan järjetöntä vauhtia, on vahva, äänekäs, aktiivinen… Hänestä tulee jollekin aivan mahtava 500% intensiteetillä kaiken tekevä koira, sano minun sanoneen. 🤭
Uros, punainen panta
Punapantainen poika ottaa kasvunsa yhtä rennosti kuin kaiken muunkin: ei tässä valmiissa maailmassa ole kiire mihinkään. Vaikka onkin pienempi, on oikein tyytyväinen elämäänsä.
Uros, sininen panta
Kuten pari edellistä veljeä, tälläkään ei ole vielä silmiä kokonaan auki. Tasaisesti kasvava ja käyttäytyvä pentu, josta ei tule esiin tässä vaiheessa vielä mitään silmiinpistävää!
