Mina antoi meille kyllä maailman vähiten dramaattisen synnytyksen. Se jätti aamulla ruokaa kuppiin lauantaina ja sunnuntaina, ja silloin vähän uumoilin että pitkään tuskin menee enää. Maitoa tuli hiukkanen, ja vatsa oli pinkeä. Sunnuntai-illalla se oli aavistuksen rauhattomampi kuin muina päivinä, mutta ei mitenkään niin että olisi tuntunut hankalalta jättää se alakertaan nukkumaan yöksi. Kuudelta maanantaiaamuna se oli häntä heiluen vastassa kuten joka aamu muutenkin. Patrickin lähdettyä kotoa istuskelin hetken tietokoneella tekemässä aamun tärkeimpiä, ja menin sitten olohuoneeseen räpläämään puhelinta ja viettämään aikaa Minan kanssa pentulaatikon läheisyydessä.
Ennen kahdeksaa olin jo lähettänyt Patrickille viestin, että ehkä pennut kuitenkin syntyvät tänään, koska Mina on aika rauhaton ja vetää pentulaatikon ohuita lakanoita tuhannen säpäleiksi. Nimenomaan Minan emälinjassa nartut ovat kaikki tehneet tätä; sekä Malta, Pants että nyt Mina. Sillä olinkin varautunut niin, että laatikossa oli paljon revittävää. Siinä vaiheessa kun Mina tuli yhtäkkiä säälittävän näköisenä viereeni sohvalle ja oikein kaivautui kainaloon, tiesin että aika todellakin on nyt. Niin permapositiiviselle ja vallattomalle luonteelle moinen ahdistuminen ei todellakaan ollut tyypillistä, joten poltot olivat selvästi täysillä päällä. Opastin sen takaisin pentulaatikkoon, ja sen jälkeen se ei tarvinnut minua yhtään mihinkään. 😀
Ensimmäinen pentu, uros, syntyi puoli kymmenen jälkeen, sulavasti ja ilman ongelmia. Tällä kertaa olin rakentanut pentulaatikkoon telttakatoksen tukeakseni ns. luolasynnytyksen tunnetta, ja tietoisesti pysyttelin kaukana kaikesta toiminnasta kunnes pentu oli laatikossa. Sen ensimmäisen kohdalla yritin kai tunkea katsomaan liian pian, koska Mina omi pennun niin kauan kunnes se oli täysin puhdistettu ja hoidettu. Sitten tsekkasin sukupuolen nopeasti ja päästin Minan takaisin hommiin. Toinen pentu olikin jo pian maailmassa, tällä kertaa tyttö. Kolmaskin tuli kymmenen jälkeen, eli kolme ensimmäistä pentua syntyivät tunnin sisään. Kaikki pennut olivat suuria, jäntevä ja eläväisiä, ja ihaillen seurasin sivusta kuinka Mina avasi sikiöpussit, katkoi napanuorat, aktivoi tyypit liikkelle ja samalla putsasi itseään.
Tässä kohtaa Mina otti vähän taukoa, mutta ei selvästi ollut vielä valmis. Normaalisti en lähde pentulaatikon laidalta synnytyksen aikaan yhtään minnekään, mutta nyt käväisin suihkussa sillä Mina ei todellakaan tarvinnut minua siellä seassa. Yhdentoista jälkeen se veteli lisää kangasta palasiksi ja alkoi taas työntämään, ja tuloksena oli hieno poika! Tässä kohtaa Mina oli jo niin ammattilainen itse, että päästi jopa pienen kommentin nostaessani pennun sukupuolen tarkistukseen. Koska se oli niin itsevarma omista tekemisistään, annoin sille tilaa ja katsoin loppujen sukupuolet sohvalta etänä. Seuraava syntyi pian ja oli narttu, ja viimeisenä noin tuntia myöhemmin vielä poika. Tässä kohtaa Mina osoitti selvästi olevansa valmis, ja rentoutui hoitamaan pentujaan. Mitä muuta tähän nyt voikaan sanoa, kuin selvä homma ja kiitos!
Normaalisti olen punninnut pennut heti niiden synnyttyä, mutta toisaalta minulla on aina aiemmin ollut mukana apulainen ja tällä kertaa Minakin oli pentujensa perään tarkempi. Niinpä punnittiin tyypit vasta kun Patrick tuli kotiin neljän maissa. Tässä pentujen syntymäajat, pantojen värit ja muut yksityiskohdat:
9:30 uros, viininpunainen panta, 513 grammaa
9:45 narttu, oranssi panta, 475 grammaa
10:18 uros, vihreä panta, 446 grammaa, kannus vasemmalla
11:27 uros, punainen panta, 493 grammaa, kannukset
11:44 narttu, sininen panta, 486 grammaa
12:54 uros, musta panta, 490 grammaa
Ruutillahan on kannukset ja se on itse pentueesta jossa 4/6:lla pennuista on kannukset. Tällä kertaa arvonta meni näin päin, että vain 2/6:lla. Kun näin ensimmäisten pentujen koot en oikeastaan uskonut että siihen mahaan olisi kuutta mahtunut, mutta pentueen koko oli hieno yllätys.
Tämä synnytys oli minulle ihana, parantava kokemus. Kaunis auringonpaiste, koiralle oma luola ja oma lupa hoitaa pentunsa maailmaan omin avuin. Sen ruokahalu on ollut aivan yhtä suuri kuin ennen synnytystäkin, maitoa tulee ja pennut ovat aivan tip top joka hetki. Olen aivan valtavan ylpeä Minasta emänä. Tarkoitukseni oli jäädä ainakin ensimmäiseksi yöksi sohvalle nukkumaan, mutta en lopulta kokenut sitäkään tarpeelliseksi, ja saatiin kaikki hyvät yöunet omassa rauhassa.
Kun nyt alan saada kaikkea tekemätöntä ja päivittämätöntä kiinni viimeisten viikkojen hiljaiselon jälkeen, tulen laittamaan lisää sähköpostejakin. Pahoittelut niille jotka ovat joutuneet odottamaan. Tästä eteenpäin!