Pentuepäiväkirjat

Pennut 6 vko

Pennut ovat taas viikon vanhempia ja sen verran ehtivämpiä. Pentuvankilaa laajennettiin taas loppuviikosta niin, että pennut ovat yöt olohuoneen puolikkaassa aitauksessa, ja päivät niillä on myös minun työhuoneeni käytössä. Iltapäivällä ja kellonajoista jne. riippuen aamullakin käydään takapihalla syömässä ja sitten rallaamassa kunnes tulee kylmä. On itse asiassa ollut tosi kiva että pennut ovat tässä jaloissa illatkin, Mina on tässä meidän kanssa paljon ja on ihana seurata kuinka se rakastaa touhuta lastensa kanssa ja kuinka se kouluttaa niille koiraeläinten oikeaa käytöstä. Se on ehdottomasti eniten pentujensa kanssa viihtyvä narttu mikä meillä on tähän saakka ollut.

Mielestäni avaimet sopeutuvan, sinnikkään ja rohkean pennun kasvattamiseen ovat haasteissa. Asiat eivät saa tulla ilmaiseksi, vaan pentujen pitää joutua käyttämään sekä päätään että lihaksiaan. On hienoa seurata kuinka nopeasti pennut ratkaisevat ongelmia ja kuinka hyvin ne muistavat jo opitut asiat. Esimerkiksi meidän takapihan metsään vievä polku risteää ojan kanssa, joten pennut joutuivat opettelemaan kuinka oja ylitetään kapeaa lankkua pitkin. Jokainen on tainnut muksahtaa ojaan (huom. pelkkää lunta tällä hetkellä sisältävän) kerran, mutta sieltä kiivetään sinnikkäästi ylös ja nyt pennut kulkevat kaikki jo nätisti jonossa tipahtelematta lankulta. Alussa ulkoilut olivat muutenkin aikamoista haahuilua, mutta nyt pennut tietävät tasan tarkkaan missä kohtaa ruoka tarjoillaan, minne sitten mennään, ja että sisälle lämpimään pääsee ihmisiä seuraamalla. Koira todellakin oppii koko ikänsä, niin hyvässä kuin pahassa.

Pennut syövät nyt kolme kertaa päivässä, ja yleensä jälkiruoaksi muutaman hörpyn maitoa. Minan maidontuotanto on lähtenyt jo hyvin laskuun ja liha alkaa pysyä senkin luiden päällä jo paremmin. Viikko sitten pennut olivat vielä vähän hämillään kuivattujen pupunkorvien kanssa, mutta eilen ne jo tappelivat herkuista ja saivat ne kulutettua itse loppuun saakka. Tulevalla viikolla vuorossa onkin vähän säännöllisemmin kaluttavaa ajankuluksi.

Viikon päästä ollaan aika lähellä H-hetkeä. Ennen luovutusta tehdään vielä yksi madotus ja käydään pentutarkastuksessa. Pentuoppaat ja -paketit pitäisi valmistella ja tietenkin nauttia täysillä viimeisistä hetkistä raivohullun paviaanilauman kanssa. Vielä ennen viikonloppua tuntui siltä että luovutus ei koita koskaan, mutta nyt kun kirjoitan jo 6 vko postausta alkaa yhtäkkiä tuntuakin siltä että aika loppuu kesken!

♂ AZURICOYOTES A WOLF AMONG THE PINES
Hyväntuulinen ja hassu mötkäle, jossa on tiettyä pohdiskelevaisuutta, mutta myös hyvin avoin katsanta maailmaan. Ei yhtä raivokas puremaan kuin osa sisaruksistaan, mutta on viimeisen viikon aikana kiinnostunut hirvittävästi palloista ja osaa jo esittää aikamoisen akrobaattisia heittoja ja hyppyjä niiden kanssa leikkiessään.

♀ AZURICOYOTES SO MANY POCKETS SO LITTLE TIME
Tällä pennulla on isoäitinsä Pantsin sielu. Sillä on välillä aivan samanlainen itseriittoinen katse. Pockets on hyvin valpas ja kaunis ja sähäkkä, ja samaan aikaan aivan valtavan valloittava itsevarmalla käytöksellään. Toivottavasti kehittyy juuri tällä tavalla tulevaisuuteenkin.

♂ AZURICOYOTES SHADOW OF BAAR DAU
Baar Daussa on iän myötä alkanut näkymään entistä enemmän jämäkkyyttä ja luonteenlujuutta. Se on jopa vähän omistushaluinen omista resursseistaan ja suutahtaa salamannopeasti. Tätä ei ikinä uskoisi, kun katsoo sen lempeää, hieman väsyneen näköistä katsetta kaikissa kuvissa. 😀

♂ AZURICOYOTES CLASH OF FANG AND FLAME 
Reddy on oikea auringonpaiste, jonka häntä ei vaan lakkaa heilumasta ja joka on kuin takiainen aina kiinni kaikessa. Selvästi laumaviettisempi kuin osa itsenäisemmistä sisaruksistaan. Yritän välttää kirjoittamasta joka pennun kohdalla että on aivan upean komea tai kaunis, mutta kyllähän hänkin on!

♀ AZURICOYOTES ANVIL SUN AND SHADOWS 
Anvililla on täysin sydämen sulattava littakorvainen hännänvispaus, joka häpeilemättä muuttuu puremiseksi silmänräpäyksessä. Se on pikkuinen, mutta vahva ja sinnikäs; se oli ensimmäinen joka oppi ylittämään uuden pentuvankilan aidat, ja palaamaan samaa reittiä vielä takaisinkin.

♂ AZURICOYOTES THE HOUSE OF TROUBLES 
Viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin. Ehkä kaikkein sympaattisin pentu, ja ehkä eniten isäänsä tässä iässä muistuttava uros. Aina niin rento ja rauhallinen, kaiken elämässä avosylin vastaanottava pentu.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *