European College of Veterinary Ophthalmologists ECVO (www.ecvo.org) suosittelee jalostuseläimille vuosittaisia silmätutkimuksia alkaen ennen ensimmäistä pentuetta, ja ei-jalostuseläimille kolme tutkimuskertaa elämän aikana. Silmien peilaaminen, ja etenkään silmien uusintapeilaaminen ei ole vielä hollanninpaimenkoirien piireissä lähelläkään tällä tasolla, mutta pitäisikö sen olla?

Tällä kertaa katsotaan pientä tilastoa (sijoitettu vähän alemmas tälle sivulle) joka summaa yhteen kaikki silmätutkitut lyhyt- ja pitkäkarvaiset hollanninpaimenkoirat Suomessa. Keskimäärin 16% kaikista silmäpeilauksista Suomessa olivat muotoa “ei vapaa”. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin piirtein joka kuudennella peilauksella silmistä löytyi jotain sanomista. Tässä kohtaa voisi tuoda esille monta eri argumenttia siitä, miksi se ei vielä vaadi silmätutkimuksiin ryhtymistä, joten yritän ottaa tässä esille niistä ilmeisimmät:

Ei minun muunnoksessani …

Koska tässä tilastossa on mukana sekä pitkät että lyhyet, saattaisi joku houkuttua sanomaan että se on varmaan sitten juuri se “toinen muunnos” josta ongelmat löytyvät. Tosiasiassa luvut ovat aika tasan: 19% ja pitkäkarvoista ja 13% lyhytkarvoista eivät saaneet puhdasta tulosta silmäpeilauksessa, pitkäkarvojen edustaessa hieman aktiivisemmin tutkittua kantaa. On selvää että osa löydöksistä on esiintynyt, tai esiintyvät tavallisesti vain toisessa muunnoksessa. Raja muunnosten välillä ei kuitenkaan ole mitenkään selkeä, sillä silmäpeilatuissa koirissa on paljon pitkäkarvoja joissa on lyhytkarvaverta, ja joitakin lyhytkarvoja joissa on pitkäkarvaverta.

Ei varmaan perinnöllistä …

ECVO-lomakkeisiin merkitään vain ammattilaisten toimesta perinnöllisiksi luokiteltuja sairauksia. Mutta yleisesti ottaen, kuinka tiedämme että jokin on perinnöllistä, eikä vain sattumaa? Mikä tahansa ominaisuus tai sairaus joka esiintyy tavallisemmin yhdessä sukulinjassa tai rodussa kuin jossain toisessa, on jollain tavalla perinnöllinen. Ominaisuus tai sairaus voi olla periytyvä, vaikka geenitestiä ei olisi olemassa tai emme tietäisi tarkkaan edes periytymismallia. Tämä on totta myös suurelle osalle silmäsairauksista.

Ei vakavia sairauksia kuitenkaan …

Totta, osa hollanninpaimenkoirilla löydetyistä sairauksista eivät todellakaan ole merkittäviä. Esimerkiksi pitkäkarvoissa tavallinen distichiasis on yleensä harmiton ongelma, jossa muutamia ylimääräisiä ripsiä kasvaa epätoivotuissa paikoissa. Tulisi kuitenkin huomata että erilaiset kaihit ja keratiitti/plasmooma muodostavat kohtuullisen suuren osan, noin 1/3 kaikista hollanninpaimenkoirien diagnooseista (ottaen huomioon että osalla kataraktakoirista oli useampia testikertoja). Molemmat näistä sairauksista voivat vaikuttaa koiran elämään dramaattisesti, vaatien leikkaus- tai lääkehoitoa, ja voivat johtaa jopa sokeuteen.

ECVO antaa meille myös lisätietoa siitä, kuinka vakavasti kukin sairaus tulisi ottaa jalostuksessa. Jokaiselle silmäsairaudelle on annettu vakavuusluokka seuraavan mallin mukaan:

  1. VALINNAINEN
  2. EI JALOSTUSKÄYTTÖÄ sairastuneelle eläimelle
  3. EI JALOSTUSKÄYTTÖÄ sairastuneelle eläimelle, sen vanhemmille tai jälkeläisille

Distichiasis on luokan 1 sairaus, mutta keratiitti/plasmooma ja perinnölliset kataraktat ovat luokkaa 2, joka tarkoittaa sitä että nämä diagnoosit saaneet yksilöt tulee poistaa jalostuksesta.

Muista hollanninpaimenkoirilta löydetyistä sairauksista puuttuva kyynelkanavan aukko ja sarveiskalvon dystrofia ovat luokkaa 1, coloboma luokkaa 2, ja linssiluksaatio luokkaa 3. Vähämerkitykselliset kataraktat eivät näy ilman mikroskooppia, ja ne luokitellaan poikkeuksiksi (ei annettu vakavuusluokkaa).

16% on liian vähän että kannattaisi lähteä seulomaan …

Tällä hetkellä rodussa tutkitaan aktiivisesti koiria monen muun, harvemminkin esiintyvän terveysongelman varalta (huomaathan että seuraavat luvut perustuvat pikatilastointiin, ja niiden tarkoitus on antaa vain viitteellinen ajatus siitä kuinka tavallisia ko. ongelmat ovat):

Noin 16%:lla on välimuotoinen lanneristinikama
Noin 10%:lla on lonkkaniveldysplasia
Noin 10%:lla on spondyloosi
Noin 3%:lla on kyynärniveldysplasia
<1%:lla on DM tai SDCA (vain yksittäisiä tapauksia maailmanlaajuisesti)

Silmätutkimuksen vahva puoli on se, että yhdellä verrattain kohtuullisen hintaisella tutkimuksella on mahdollisuus seuloa montaa eri sairautta.

No, ei kuitenkaan minun linjassani …

Kaikista verilinjoista syntyy sairaita koiria. Jokainen koira jolla on diagnosoitu distichiasis, katarakta tai keratiitti on yhden tai kahden askeleen päässä “suuresta nimestä” tai suositusta sukutaulusta, sekä lyhyt- että pitkäkarvaisissa. Nämä kolme mainittua sairautta ovat tällä hetkellä kaikkein tavallisimmat silmiin liittyvät ongelmat rodussamme. Kannattaa myös muistaa että mikään näistä sairauksista ei etenkään lievänä ole helposti omistajan itse huomattavissa, ja viralliseen diagnoosiin vaaditaan silmäspesialistin lausunto. Ilman näitä tutkimuksia kukaan ei voi varmaksi tietää, eikä voi väittää koiriensa olevan vapaita perinnöllisistä silmäsairauksista.

Seuraavaksi katsomme sitä, kuinka rodun tarpeet vastaavat nykyisiä testauskäytäntöjä.

Missä iässä suurin osa koirista tutkitaan?
Yli 60% kaikista koirista tutkittiin alle 3-vuotiaina, ja 75% alle 4-vuotiaina. Keskimääräinen tutkimusikä oli 37 kuukautta – 3 vuotta.
Mutta missä iässä suurin osa sairauksista löydetään?
Keskimääräinen tutkimusikä uusille löydöksille on tällä hetkellä 52 kuukautta – keskiverto holsku on yli 4-vuotias kun sen perinnöllinen silmäsairaus löydetään.

Tarkemmin eriteltynä keskimääräinen ikä tavallisimpien sairauksien löytymiselle on tällä hetkellä 3 vuotta distichiasikselle, 5 vuotta kaiheille, ja 6,5 vuotta keratiitille/plasmoomalle. Tämä tarkoittaa sitä, että rodun tällä hetkellä vakavimmat silmäsairaudet eivät useinkaan paljastu vielä siinä 1-2-vuotiaalle koiralle tehdyssä silmätutkimuksissa. Itse asiassa on vain 1/10 todennäköisyys sille, että alle 3-vuotiaan koiran silmistä löytyisi mitään huomautettavaa. Valitettavasti tämä on kuitenkin se yleisin tutkimusikä rodussa, jos tutkimusta tehdään lainkaan.

Kasvattajana, jonka pennuille on tehty yli 20 silmäpeilausta (vain kaksi suomalaista kasvattajaa – joilla molemmilla on kaksi kertaa enemmän pentueita kuin meillä – ovat hiukan edellä testausmäärissä. En voi koskaan kiittää kasvattieni aktiivisia omistajia tarpeeksi siitä, että voin kehuskella tällä!), olen saanut nähdä oman osuuteni “ei vapaa” -diagnooseista. Jotkut näistä ovat olleet harmittomia, jotkut eivät. Tästä syystä asia onkin sydäntäni lähellä: silmäpeilaukset olivat tietoinen valinta aloittaessani kasvatukseni, mutta löydösten myötä olen tajunnut kuinka paljon meillä on vielä opittavaa hollanninpaimenkoirien silmien terveystilanteesta.

Haastan kaikki lukijat viemään yli 4-vuotiaan koiransa viralliseen silmäpeilaukseen, oli sillä oireita tai ei. Tällä hetkellä rodun silmien tila on vääristynyt hyvin nuorena silmäpeilattujen koirien tulosten suuntaan, ja muodostaakseemme realistisen kuvan tilanteesta todella tarvitsemme enemmän tietoa vanhemmista yksilöistä. Tämänhetkisen tietomäärän mukaan koirilla jotka testataan yli 6-vuotiaiana olisi vain noin 50% mahdollisuus olla terveitä, ja olisi hienoa jos voisimme saada tarpeeksi tietoa kumotaksemme tämän äärimmäisen synkän tilaston.

Kiitos ajastasi!