Viime vuoteen verrattuna meillä on ollut runsasluminen, oikea talvi. Mielialat on olleet vähän maissa, eikä sen kaikesta kauneudesta ole nautittu niin paljon kuin olisi ehkä voinut. Koirapuolella mm. omien kasvattien kohdalle on tullut takaiskuja – terveysuutisia jotka tekevät surulliseksi, mutta toisaalta myös oikein hienoja uutisia jotka ovat vähän yrittäneet tasapainottaa pakkaa. Etenkin Pantsin pentujen terveystulokset ovat ilahduttaneet suuresti, kun tällä hetkellä 4/5 on kuvattu niveliltään priimaksi. Pipin lähetteet on jo tehty kennelliittoon, mutta vielä en ole uskaltanut viedä sitä itse kuviin, vien sitten kun kevät on jo alkanut vähän pilkistelemään mieleenkin ja kestän sieltä tulevan pettymyksen vähän paremmin. Mitään syytä sellaisen olettamiselle ei toki ole, mutta Pip on luonteeltaan niin hieno koira, että pelkään tietenkin aivan valtavasti että se nyt sitten olisi sairas.

Melkein jo päästiin talven pahimmasta yli, kun suru tuli jälleen taloon. Malta lähti paremmille metsästysmaille alle kaksi vuotta sitten, Jadi siitä kuusi kuukautta aiemmin, ja nyt sitten Dex, meidän kultaisin poika. Dex kuoli kotona muutaman päivän päästä siitä, kun se satutti jalkansa. En tiedä onko tällä jalan satuttamisella tai röntgenin jälkeen aloitetulla kipulääkekuurilla mitään tekemistä sen kuoleman kanssa, mutta hämmennys tapahtuneesta on vieläkin vahvana ja tämä äkillinen menetys tuntuu aivan äärettömän raskaalta hanskata nyt tähän väliin. Dex oli ennen kuolemaansa väsynyt, ja se nukkui pois hiljaisesti ilman mitään draamaa lähdön hetkellä. Arvailu siitä mikä sen vei ei tunnu johtavan yhtään minnekään. Olin soittanut pari tuntia ennen tapahtunutta lääkärille ja sovittiin että tullaan aamulla katsomaan miksi ruoka ei vieläkään maita ja liikkuminen on vaikeaa. Tähän liittyvien valtavien syyllisyyden tunteiden (miksi suostuttiin odottamaan aamuun? miksi ei tajuttu, tai tehty sitä tai tätä tai tuota?) lisäksi jäljellä on vain järkytys rakkaan perheenjäsenen löytymisestä kuolleena, ja äkillisen menetyksen jättämä tyhjä aukko. Koen kuitenkin olevani onnekkaassa tilanteessa, että minulla on elämänkumppani jonka kanssa voin selvittää tunteita vaikka yön läpi aina kun siltä tuntuu, ja jokainen kerta kun asiasta puhutaan yhdessä on se aina vähän helpompi kantaa. Niin tämäkin.

Meidän jenkkisisaruksista Viiru kävi leikkimässä Pipin kanssa tässä eräänä sunnuntaina. Viiru kävi viimeksi syksyllä, ja kivaan suuntaan tyyppi on vaikuttanut kehittyneen. Viiru ja Pip olisivat leikkineet tuntikaupalla hangessa, Viiru runtattuna alle ja Pip hammastelemassa päällä. Pip on hyvin fyysinen leikkijä, mutta se ei tuntunut haittaavan Viirua lainkaan. Tosi kiva nähdä tyypit yhdessä ja varmistaa aina se, kuinka hyvin Pip tulee vieläkin toimeen koirakavereiden kanssa.

Tänä talvena ollaan myös suunniteltu seuraavaa pentuetta. En voi vielä julkaista yksityiskohtia yhdistelmästä, sillä haluan että meillä on esim. sperman tuonnista jo mustaa valkoisella ennen kuin niin teen, mutta näillä näkymin meille on tulossa syksylle sellainen lyhytkarvainen yhdistelmä johon uskon täysin sekä tunteella, että järjellä. Vaikka olenkin mallia kasvattaja joka mieluummin jättää pennut teettämättä kuin teettää yhdistelmää johon ei ole tyytyväinen, en ole silti koskaan tehnyt yhdistelmää jossa ei olisi edes jossain kohtaa joku selkeä riski tai muu tarkemmin mietittävä asia. Enkä toki sano että tämäkään yhdistelmä on täysin riskivapaa, maineeni (itkunauruhymiö tähän!) pilaisin väittämällä sellaista. Nyt vaan sattui niin, että sain mahdollisuuden käyttää narttua jonka luonteesta pidän valtavasti urokselle jota olen halunnut käyttää “aina”. Saan tehdä yhdistelmän joka ei ole lähellä ihannettani (käyttöominaisuudet tasapainoisessa temperamentissa, korkea ärsykekynnys, 110% sosiaalisuus) vain luonteen osalta, mutta joka täyttää kriteerini terveyden ja monimuotoisuuden saralla paremmin kuin hyvin. Tässä kevään aikana julkaisen yhdistelmästä enemmän tietoja.

Tässäpä tämä. Kuten miltei aina, iloisia ja vähän vähemmän iloisia uutisia tällä kertaa.

Azuricoyotes Niva Upgrades “Dex” 13-08-2011 – 22-02-2021