Syksy on mennyt aika haipakkaa elämää eläessä. Välillä on opiskeltu niin että savu nousee korvista, ja kiireestä huolimatta olo on ollut loistava. Sain julkaistua myös projektin HH DASHBOARD jonka yritin saada alun perin maailmalle jo elokuussa, mutta se jäi silloin ajanpuutteen takia. Nyt onnistuin kuitenkin vakuuttamaan itseni siitä, että on kaikille parempi jos homma saadaan nettiin niin että se ei ole vielä täydellinen, kuin että sitä ei saada sinne koskaan. Tietokanta on suunniteltu niin että voin myöhemmin lisätä tietoja esim. pentueiden tai yksilöiden omille sivuille, joten jollain tavalla tämä projekti yhdistää monta erilaista vuosien varrella työn alla ollutta projektia.

Kielen valinta on näihin aina hankalaa. Pääasiassa haluaisin antaa suomalaisille kasvattajille ja harrastajille jotain, mutta samalla tuntuu hölmöltä työstää jotain satoja tunteja sen takia että vain pari ihmistä ylipäätään katsoo sitä. Jos teen englanniksi, se sulkee pois suomalaisia harrastajia joita kuitenkin olisi voinut kiinnostaa. Tämä on sellainen ongelma joka ei noin vaan selviäkään, mutta jos ei muuta niin toivon kirjoittavani vaikka tänne blogiin molemmilla kielillä.

Kotona syksy on mennyt rauhallisissa merkeissä. Dex on selvästi vanhentunut viimeisen vuoden mittaan, ja sen ikä alkaa näkymään. Muiden elämässä ei ole juuri mitään raportoitavaa, meidän lauma on niin hyvin rakentunut ja niin hyvissä väleissä nyt että elämä niiden kanssa tuntuu aivan ihanalta. Pip on tietty se tollo juniori, mutta sekään ei enää tee juurikaan tyhmyyksiä ja alkaa olla henkisesti aikuinen. Jälkeä ei olla saatu juurikaan tehdyksi jos ei muutamaa ilmaisutreeniä lasketa, mutta tottista ollaan tehty jonkin verran. Pip alkaa tuntumaan aika hyvältä nyt. Siitä pelleilevästä kaaoksesta alkaa muotoutumaan yhä enemmän ja enemmän hetkiä joihin olen tyytyväinen ja joita pyydän lisää. Vähän pitäisi jaksaa pysähtyä ja suunnitella taas treenejä kevättä kohti, mutta edistystä on toistaiseksi tullut näinkin. Joskus tulee naurettua sille, kuinka pennusta josta en tykännyt yhtään tulikin sitten se kerran-elämässä eläin. Kaikkea ei voi näköjään edes yrittää ennustaa!

Pentujuttuja on toki mietitty ahkerasti, ja nyt alkaa näyttää jo vähän paremmalta kuin pari kuukautta sitten. Muutamia kivoja yhteyksiä on löytynyt, ajatuksia alkanut kytemään ja toiveita muotoutumaan. Monelta taholta odotellaan raporttia siitä, kannattaako suunnitelmia lähteä jalostamaan, ja tietty omalla kohdalla on vielä terveystutkimuksia sun muita tekemättä. Alkusyksystä oli jotenkin todella vaikea olo, ehkä siksi kun asiat olivat vielä niin levällään. Nyt on alkanut pikkuhiljaa tulemaan sellainen mieli taas, että tiedän mitä haluan ja minkälaiset valinnat sinne todennäköisimmin vievät. Tästä tietää, että aletaan päästä taas asian ytimeen. Ehkä tällä kertaa nartut eivät pääse 5-6-vuotiaiksi ennen kuin saan päätettyä mitä niiden kanssa tehdään… 😀

Kerrankin tälläinen harvinaisempi lyhyt blogipostaus. Hyvää loppusyksyä kaikille!