Blogi

Seuranneen kuukauden kootut selitykset

Piti kirjoittaa tämä postaus vähän aiemmin, mutta nyt kun Mina on palautunut kotiinsa niin ei ainakaan tule enää mitään uutta kirjoitettavaa hoitoreissusta! Meillä käy sijoituskoiria tai muuten vaan kasvatteja hoidossa varsin usein, pidempiäkin aikoja, ja nämä ovat kyllä aivan mahtavia ajanjaksoja joiden avulla opin paljon siitä millaisia eroavaisuuksia pentueissa on niiden sisällä tai välillä, ja yleensäkin sitä mitä olen oikeasti maailmalle tuottanut. Kasvattien omistajat ovat ihania ja kertovat koiristaan paljon, mutta kaikki katsovat kuitenkin maailmaa aina hieman erilaisten linssien läpi ja koiran ottaminen tähän kotiin omien koirien keskelle on aina kaikkein valaisevin kokemus monella osa-alueella.

Mina oli Messi x Pants -pennuista se ainoa jota en ollut vielä päässyt tapaamaan uudelleen luovutuksen jälkeen, ja kun se on vielä sijoituskoirani tuli Minan hoitojakso nyt oikein sopivaan kohtaan. On jännä miten Maltan lyhytkarvaisilla pennuilla ei ole jälkeäkään Maltan ilmeistä ja eleistä (tai kyllä niitä varmasti on, mutta eivät vaan yhdisty samalla tavalla kun turkki on eripituinen), mutta sitten pitkän karvan saaneella lapsenlapsella on niitä hurjasti. Minalla on myös Maltan lailla järeämpi pää, joten se varmasti tuottaa mielleyhtymät helpommin.

Suuri ero noissa kahdessa koirassa kuitenkin on, että siinä missä Malta oli kiltteyden perikuva, pehmeämpi ja herkempi yksilö, ei Minaa voi kuvailla pehmeäksi ja herkäksi millään tasolla. Kotona se on tasainen, vakaa ja dominantti, maailmalla se on voimakastahtoinen, temperamenttinen ja itsevarma. Siitä sai erinomaisen hyvät vibat sillä kuinka rennosti se liittyi osaksi laumaa. Se ei missään vaiheessa varsinaisesti kaveerannut yhdenkään laumanjäsenen kanssa, mutta osallistui silti kaikkeen tekemiseen itsevarmasti alusta saakka. Mina ei myöskään aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia, ei rähinää, ei nahistelua resursseista tms. alusta loppuun saakka. Meidän omat ovat aika hyviä kommunikoimaan eriluonteisten koirien kanssa, ja antoivat Minan jämerälle luonteelle hyvin tilaa ilman että kukaan joutui kiusatuksi. Oli kyllä ilo nähdä että Minalla on paljon juuri niitä ominaisuuksia mitä toivoinkin sillä olevan, kun pari vuotta sitten syksyllä katselin sitä pentulaatikon rauhallista, mutta raivottareksi sekunnissa muuttuvaa pörröistä mustaa minityyppiä.

Suurin “pistemenetys” koiralle oli autoilu, joka on osoittautunut sille aika haasteeksi. Se on jo varhain yhdistänyt autoilun niihin kertoihin kun on menty treeneihin/muuhun kivaan tekemiseen, ja nyt sille on ollut hyvin hankala yrittää vakuuttaa että autoilu voi olla tylsääkin. Minan kiihtymys purkautuu turhaumahaukulla, häkissä pyörimisenä ja boksin sisusteiden syömisenä. Meillä on autossa lentoboksi jossa ei toki ole sisutuksia, joten sen kuljettaminen oli aika vaivatonta ja turhauttavin tilanne autoilussa oli aina se lähtö, kun koira on rakettina lähdössä lentoon kohti autoa. Kun koiraan nyt on tutustunut kunnolla on helppo nähdä miksi tälläiselle koiralle voi muodostua tälläinen ongelma. Se rakastaa töitä, joten se näkee vinkkejä mahdollisista treeneistä kaikkialla, ja lisäksi mikään paheksuva katse ei saa sen nousujohdanteista viretilaa lannistettua. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa ja peräänantamattomuutta myös koiraa kouluttavilta, ja onneksi Minalla onkin just oikeanlainen kotiväki hoitamaan tätä asiaa!

Ensimmäisenä viikonloppuna meillä Mina joutui olemaan pidempään yksin kotona, kun vietiin Pip sen ensimmäiseen (…ja viimeiseen…?) näyttelyyn. Se oli hienosti! Mina ei missään vaiheessa vaikuttanut että vieras paikka olisi tuottanut sille minkäänlaista stressiä. Pip teki hattutempun näyttelyssä ja palkittiin rotunsa parhaana, päivä oli hauska ja aivan ihana muisto tulevaisuuden pimeitä päiviä varten. 😀 Paikalla oli myös meidän toinen sijoitus, Cosmo x Ruusa -pentueen Neva joka osallistui myös ensimmäiseen näyttelyynsä mutta joka oli vielä liian pentumainen tuomarin mieleen. Kirjoitin Pipin kehupostauksen jo vähän aikaa sitten, mutta kaikki siinä pohdiskeltu entisestään vahvistui tuon päivän jälkeen. Se ei ole koskaan ollut missään tapahtumassa missä koiria vilisee joka puolella, ja se oli aivan älyttömän lunki ja rumuudestaan ja ylisuuresta koostaan huolimatta mielestäni ansaitsi voittonsa nimenomaan sen käytöksen takia. Minulla ei ole koskaan ollut koiraa jonka kanssa olisi niin turvallista ja huoletonta missä vain, ja josta saan olla niin ylpeä kerta toisensa jälkeen. Lähes päivittäin meillä kotona vaihdetaan muutama sana siitä kuinka onnekkaita ollaan kun meillä on tälläinen torvi. Uusi “pilkkanimi” showchampioonikin on nyt sitten syntynyt.

Minan kotiinlähtöpäivänä käytiin vielä luustokuvissa juuri ennen ajoon lähtöä. Mina oli lääkärillä iloinen potilas, sen häntä heilui villisti aina hoitajan ohikulkiessa ja huoneeseen päästyään se hyppäsi ensitöikseen tuolille. Odottelin ulkona puolisen tuntia että pääsisin katsomaan kuvia, ja lääkäri tokaisi vaan ekana että hyviä uutisia. 🙂 Kaikki oli aivan priiman näköistä, joten toivotaan että tulevat myös takaisin juuri sellaisina. Pantsillä on ensimmäinen häntänikama on kiinni ristiluussa, ja Pantsin pentujen kuvista kyttään nimenomaan tätä kovasti. En ole saanut Minan kuvia vielä mailiini joten en voi syynätä niitä näin jälkikäteen, mutta muistini mukaan näytti sivukuvassa siltä että ristiluun ja 1. häntänikaman väli oli pienempi kuin muiden häntänikamien ja mahdollisesti osittain kiinni ristiluussa, joten katsotaan mitä Kennelliitto sanoo siitä. Lääkäri ei osannut sanoa onko siinä tarpeeksi yhteyttä että siitä tulisi LTV1 vai ei. Jalostuspäätökseen tuo ei tule vaikuttamaan vaikka olisikin, kun kyseessä on niin pieni muutos ja vielä nimenomaan hännän puolella.

Tästä tuli niin positiivinen postaus, että tägätään “kasvattamisen onni” -alle. Toki niitä huonojakin uutisia tulee ihan riittävän usein, mutta kaiken kaikkiaan tuntuu että sukupolven 2 koirissa on aivan todella hienoja elementtejä joita toivottavasti saadaan joskus jatkoonkin. Sivun päivitykset lagaavat jäljessä sisäisten errorien takia, mutta uusimmat uutiset ilmaantuvat kuitenkin aina twitteriin tai facebookin englanninkieliselle Azuricoyotes HH -sivulle. Yritän nyt kuitenkin tämän vuoden aikana saada taas päivitykset kohdalleen, viimeistään niin että sitten kun on päivitettävä pentuesuunnitelmia -sivu sen pystyn myös tekemään.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *