Loppukesä on ollut aktiivista aikaa ja paljon kaikkea on tapahtunut. Olin kirjoittamassa kaikkea pötköön, mutta tästä tuli taas niin pitkä että teen jälkimmäisen osion perästä kunhan ehdin!

Elokuun viimeisinä päivinä Messi x Pants -pentue kävi MH-kuvauksessa. Valitettavasti nyt testattiin vain kolme koiraa, sillä Halla muutti Saksaan ja Juksun testi jouduttiin siirtämään tapaturman takia. Koronatilanteen takia testejä ei ole oikein ollut, ja otettiin ensimmäinen testi millä tahansa tuomareilla mihin vaan päästiin tälle vuodelle. Vähän taas vahvistui se ajatus siitä että valitettavasti, vaikka sitä kuinka toivoisi että olemassa olisi täysin ihmisen virheestä vapaa testi, on myös MH altis tuomareiden mielipide-eroille. Mielelläni mittaisin MH:lla nimenomaan jalostustyön edistymistä, mutta käytäntöjen vaihdellessa (helppona esimerkkinä, Ruotsissa ja Norjassa koiraa saa suullisesti kannustaa monessa kohtaa ja siinä samalla yleisö voi höpötellä kovaankin ääneen, siinä missä Suomessa ollaan hiljaa ja tönkösti) ei sekään tule toimimaan aivan toivotulla tavalla. Yksi MH:n vahvuus on mielestäni se, että sitä ei muuteta koiran mukaan, ja lisäksi koen että pisteriveistä löytyy luonnetestiä enemmän nyansseja – esim. leikki ei ole vaikkapa vain sen “taistelutahto” -sanan alla, vaan kaikki sen kokonaiskuvaan vaikuttaneet osa-alueet näkee pöytäkirjasta. Lisäksi sen sijaan että herkkä koira saisi testissä helpotusta ja saman rivin vahvemman koiran kanssa, kaikki koirat arvostellaan samalla paineella.

Messi x Pants -pentue oli pentulaatikossa meidän pentueista tasaisesti vahvin. Pentueessa ei ollut yhtään varsinaisesti nyhverömpää tai vähän huonommin leikkivää tai vähän vähemmän sosiaalisempaa, vaan kaikki olivat hyviä, tai jopa erinomaisia. Myös kasvaessaan ne ovat olleet luonteiltaan voimakkaita, niillä on itsevarmuutta, viettiä ja ne ovat olleet todella sosiaalisia. Toki yksilöeroja on, mutta keskimäärin tämä pentue on omasta mielestäni valovuosia parempi kuin ensimmäinen pentueeni, ja selkeästi parempi kuin toinen ja kolmas pentueeni (eli ne muut pentueet joista on tähän mennessä saatu kunnolla dataa). Toisessa ja kolmannessa pentueessa oli useita erinomaisia yksilöitä, mutta kokonaisuudessaan ne olivat selvästi epätasaisempia kuin Messi x Pants -pentue. Tämän pentueen “negatiivisin piirre” on korkea temperamentti, joka viettitasoon ja ohjaajapehmeyden puuttumiseen yhdistettynä pitää huolen siitä että suurin osa näistä koirista ei sovi aivan joka käteen. Odotin siis näkeväni pisteytyksissä jonkinlaisia, selkeitäkin edistyksiä nimenomaan Messi x Pants -pentueen eduksi.

Jos kuitenkin verrataan nyt tähän mennessä testattujen pentujen rivejä aiempiin kasvatteihini (jotka on pääasiassa testattu keskenään samoilla tai osittain samoilla tuomareilla), ne ovat aivan höyhenen verran sosiaalisempia kuin meidän pitkäkarvapennut, ja yhtä sosiaalisia kuin lyhytkarvapennut. Tämä ei sillä tavalla ole iso juttu, kun koirat ovat kuitenkin supersosiaalisia ja siitä ei pääse mihinkään, mutta näissä toisissa ryhmissä on kuitenkin useita koiria jotka eivät pitäneet käsittelystä tai muuten ovat sosiaalisesti epävarmoja. Uteliaisuus/rohkeus niillä jäi samoihin kuin sekä meidän pitkä- että lyhytkarvapennuilla, ja leikkisyys jopa matalammaksi kuin meidän aiemmilla pentueilla, vaikka ne ovat selvästi leikkisämpiä, vietikkäämpiä koiria joilla on paremmat puruotteet! Leikit olivat matalat lähinnä “paineen” takia, eli kaikilla koirilla oli pisteiden valossa huonommat leikit alussa kuin lopussa. Koettu edistyminen (kun otetaan vielä huomioon että aika kultaa muistot, ts. katselin tässä parit ekan pentueen testit ja tajusin jälleen kuinka kauas on tultu) ei siis näy mitenkään MH-kuvauksen rivistöissä, ainakaan tässä tapauksessa.

Tuomareiden metodeja en halua tässä arvostella, vaan pikemminkin avata pikkuhiljaa herännyttä ajatusta siitä, että kannattaako meidän (ts. minun) jatkaa systemaattista testausta lainkaan jos se ei loppupeleissä kerro edistymisestä mitään. Vai onko oikea tie mennä tiukasti vaan aina niille samoille tuomareille millä ollaan ennenkin käyty, niin tulee edes vertailukelpoisia rivejä? Vai tuleeko silloinkaan? Vai ovatko nämä tulokset kuitenkin todellisuudessa täysin vertailukelpoisia, ja itse olen vaan liikaa täydellisyyttä tavoitteleva kun odotan näkeväni edistystä muuallakin kuin omassa päässäni parin sukupolven jälkeen? Mahdollista ehkä näinkin!

Kaikki kuvaukset tulivat kyllä videolle, mutta ne saadaan nettiin hamassa tulevaisuudessa kun saadaan tiedostot siirreltyä käsiteltävään paikkaan. Ykköskameran akun kuoltua Ruutin kuvauksesta osa tuli puhelimen muistikortille, joten se löytyy tästä. Ruutilla on aivan valtava intensiteetti purra ja omia leluja, joten sen kohdalla eniten jännitettiin sitä ettei irroituksista jouduttaisi tappelemaan liikaa kun palkata ei saa. Alkuleikin jälkeen tästä selvittiinkin todella hyvin, ja lisäilonaiheena koira oli kehittynyt kodinvaihtoajoiltaan edukseen aivan valtavasti. Yritän aikanaan saada videot nettiin joissa näkyvät arvostelut siinä rinnalla, niin siitä voi jokainen itse arvostella kuinka hyvin kuvaus mätsää siihen mitä tapahtui ja kuinka hyvin se mätsää taas siihen mitä on itse tottunut MH:ssa näkemään.

Olen katsonut kymmeniä testejä youtubesta tämän meidän testipäivän jälkeen, ja näin lähimpänä esimerkkinä Pantsin testissä testinohjaaja sanoo viimeisen passiivisen laukauksen jälkeen “nyt voit leikittää koiraa, testi on nyt loppu”. Samat sanat tai niiden kaltaiset tulevat vastaan kymmenissä testeissä, joissain jopa “nyt ei tarvitse enää huolehtia mistään, nyt vaan leikitte paineita purkaakseenne”. Ruuti otti laukaukset hyvin, se ei irronnut lelusta leikin aikana ja passiivisuudessa kääntyi hätkähtäen katsomaan, otti muutaman askeleen äänen suuntaan ja palasi ohjaajan luo. Viimeisellä laukauksella siirsi etujalkoja kohti ääntä. Ja sitten leikkiin. Leikin jälkeen omistaja vapautti koiran loppupalkalle. Auto oli aivan nurkan takana ehkä 20m päässä jonne koira sitten juoksikin lelun kanssa niin kuin on monet kerrat treeneissäkin tehnyt. Tuosta 20m matkasta se oli n. viisi yleisön ja tuomareiden näkökentässä, eli näimme vaan lelu suussa ohi vilahtavan koiran. Siinä hetki naureskeltiin ja tuomarit kirjasivat papereitaan, kukaan ei mennyt katsomaan mitä koira autolla teki muuta kuin omistaja joka tuli sen kanssa takaisin saatuaan testipaikan patukan itselleen. Kaiken kaikkiaan koiralta oikein hyvä reaktio, ei mitenkään kuuro, mutta kiinnostunut ja kykenevä leikkiin ennen, jälkeen ja sen aikana. Koira oli varastellut lelua rakennusten taakse jo etäleikissä, joten ei ajateltu tapahtuneessa olevan mitään kummaa.

Arvostelussa kävi kuitenkin ilmi, että koiran vapautus katsottiin pakoreaktioksi. Laukausten aikana koiran naamalla oli ollut hassu ilme, ja sitten se jo juoksikin lelun kanssa karkuun. Näytin videota ruotsalaiselle tutulle joka on järjestänyt MH:ta vuosikymmeniä siellä, ja kysyin milloin testi virallisesti loppuu. Hänen vastauksensa oli että testi on virallisesti päättynyt, kun koira on hihnassa viimeisen leikin jälkeen. Miksi testinohjaaja sanoo testin loppuneen (Huom! Ei ole todistetta että tässä testissä olisi niin sanottu, vaan ohjaaja on toiminut sen perusteella mitä itse testejä on nähnyt ja miten heille kerroin että siellä toimitaan), jos se ei olekaan loppunut? En ole onnistunut löytämään tästä mitään sääntöpykälää. Tästä jäi mälsä fiilis, eikä asiasta voi ilmeisesti valittaakaan enää yli tuntia testin päättymisen jälkeen.

Ihan purematta en tätä vitosta nyt kuitenkaan niele, joten makustellaan asiaa lisää ja käytetään Ruuti luonnetestissä. Toki perinnöllinen ääniarkuus lisääntyy iän myötä, mutta vielä ennen kodinvaihtoaan se ei ollut herkkä laukauksille, ja ennen omaa testiään kuunteli edellisen laukauksia auton avonaisesta takaluukusta täysin rauhallisena. Minulla ei ole ollut tapana kitistä terveys-, luonne- jne. testien tuloksista ja yrittää selitellä niitä paremmiksi, ja siksi tämän postauksen kirjoittaminen on vähän epämukavaa, mutta tällä kertaa en kyllä tiedä miten suhtautua ja silläkin uhalla että se otetaan jonkin tahon arvosteluksi haluan siitä avoimesti kirjoittaa. On tietty täysin mahdollista että tämä on täysin oikea arvosana, ja meidän aiemmat pennut jne. on arvosteltu liian kevyesti. Jos koira ei luonnetestissä aikanaan kestä paukkuja, niin arvostellaan koira sen mukaan.

Noin muuten testipäivä oli aivan valtavan hieno. Kaikki koirat tekivät testin aika lailla niin kuin ajattelinkin niiden tekevän, Ruuti ja Mina korkeammalla vireellä ja Koru vähän matalammalla. Kiitos kaikille omistajille paikalla olosta, Messi x Pants -pennut ovat minulle kultaa oli rivit kuinka keskiverrot tahansa! 😉 Seuraavaksi laitetaan sitten peukut pystyyn terveystutkimuksia varten. Pip oli mukana, ja se sai hengailla testipaikalla, kuunnella laukauksia, tutustua muihin koiriin ja saada muuten vaan taas kokemuksia ihmisten ilmoilla olosta. Mina lähti takakonttiin mukaan, ja se on nyt ollut täällä meillä pari viikkoa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa! Ihan illan viimeiseksi ennen kotimatkaa käytiin Tampereella kylässä Juksun luona, jotta päästiin kuitenkin näkemään kaikki neljä vaikka tämä viimeisin joutuikin perumaan. Juksusta oli kasvanut suurikokoinen pojankloppi, jolla oli vieläkin virtaa, intoa ja sosiaalisuutta kuin pienessä kylässä.

Vaikka päivässä oli negatiivistakin, jäätiin ehdottomasti lopulta plussalle! Otin kuviakin, Messi x Pants -pentujen seisomakuvat löytyvät tuosta oletuskuvasta galleriana, ja lisäksi teen erillisen kansion smugmug-galleriaan MH-päivän kuville. …Kunhan ehdin!