Täällä taas synnytystarinan kanssa! Viimeinen vuorokausi on ollut aikamoista vuoristorataa, mutta nyt ollaan ehditty vähän rauhoittumaan ja vetämään henkeä.
Lauantai-illalla Ruusa oli rauhaton ja häiriintynyt nisistään. Jo siinä vaiheessa ajattelin että se ei kyllä todellakaan odota sinne tiistaille minne arvelin. Sinänsä ihan hyvä, koska tiistain olin arponut synnytyspäiväksi siitä syystä että se olisi ollut itselleni se kaikkein pahin mahdollinen päivä järjestää kätilöintiä. Joten hyvä näin! Maito herui siis hollille lauantaina myöhään, ja sunnuntaina aamusella Ruusa alkoi selvästi olla avautuvan näköinen. En kuitenkaan uskonut että se meinaa tosiaan synnyttää ihan päiväsaikaan ennen kuin reippaasti kahden jälkeen, kun se alkoi hätäisesti hyörimään laatikossa ja pian sen jälkeen näytti ensimmäiset supistukset.
Ensimmäistä pentua ei tarvinnutkaan odottaa kovinkaan pitkään, ja olin ilahtunut sen maltillisesta koosta. Jes, ei mitään hirviömutanttipentuja! Toinen tuli puoli tuntia sen jälkeen yhtä maltillisen kokoisena, ja juhlin jo mielessäni helppoa synnytystä. Seuraava ilmaantui taas hollille puolen tunnin päästä, mutta se oli selvästi muita isompi (mutta tuskin isompi kuin 350 g eli oikeasti hyvin pieni verrattuna oikeasti isoihin pentuihin) ja sitä pakerrettiin sitten ihan kunnolla. Oli kuitenkin pussissa ja kaikki vaikutti olevan hyvin, joten annettiin Ruusan tehdä rauhassa kunnes sitten tunnin turhan ponnistamisen jälkeen lähdin auttamaan sitä itse. Sain kuin sainkin tökättyä kanavaan oikeassa kulmassa ja pentu solahti ulos yhdellä työnnöllä.
Valitettavasti tämä pentu oli kuollut, ja tottakai vielä narttu. Nartuille olisi ollut kovastikin ottajia joten tämä kyllä kirpaisi jonkin verran. Isokokoinen pentu, mutta täysin hengetön eikä mitkään kikat enää saaneet sitä tulille. Tätä pentua en punninnut eikä tullut edes katsottua oliko kannuksia. Siitä kuitenkaan ei kestänyt pitkään ennen kuin seuraava oli jo tulossa, uros tällä kertaa. Ja toinen hyvänkokoinen alle tunnin päästä siitä, molemmat samaa kokoluokkaa kuin kuollut narttu. Sitten alle kymmenen minuutin päästä toinen elävä narttu sitten alun jälkeen, tämä taas enemmän ensimmäisten kokoja. Hyvin ongelmatonta siis tänne saakka!
Sitten jäätiin jumiin. En nyt muista tarkkoja aikoja, mutta seuraava oli kuitenkin jo pian lähellä ja jossain vaiheessa päätyi ihan synnytyskanavan suuaukolle. Pussi rikkoutui ja pentu oli pää ulkona kovin eläväisen näkösesti elelemässä. Säikähtäneenä edellisestä kuolleesta jossa oli myös kestänyt (tuskin kuitenkaan syy kuolemalle) soitin päivystävälle heti kun se oli roikkunut puoli tuntia samassa asennossa ilman edistystä. Jonkin verran yritystä oli, mutta välillä Ruusa laittoi lepäämään ihan rauhassa eikä huomioinut peräänsä mitenkään. Sain toisen lääkärin numeron, ja häneen yhteyden ehkä taas puoli tuntia myöhemmin. Hän oli sitä mieltä että turhaan pelkään että pentu tukehtuu tuohon asentoon ja että kyllähän sen sieltä pitäisi tulla omia aikojaankin jos en uskalla lähteä vetämään. Muutama hankala pentu on tullut autettua maailmaan mutta ei koskaan näin tiukkaa pää ulkona -pullonkorkkia, joten sanoin että odotan vielä puoli tuntia ja tulen sitten klinikalle. Päästä en kuitenkaan uskalla lähteä vetämään, eikä tilaa ottaa otetta syvemmältä ollut lainkaan.
No, oli hyvä että mentiin. Lääkäri oli lopulta samaa mieltä kanssani ettei se sieltä olisi omin avuin tullut. Irroitus oli Ruusalle kivulias homma, mutta se oli aivan äärettömän hienosti. Enkä halua tietää kuinka kovasti sitä pentua nyt sitten joutui vetämään. Vielä klinikalle tullessa se oli huudellut ihan normaalin kuuloisia äännähdyksiä, mutta synnyttyään loppuun saakka (tyttö!) oli hyvin heikon oloinen ja kuiva. Se sai nesteytystä ja toivottiin että se on vain pöllämystynyt synnytyksestä. Nesteytys vähän auttoikin, mutta pääasiassa se makasi paikallaan ja oli hyvin heiveröisen oloinen. Kooltaan se oli taas pentueen isommasta päästä, mutta ei mitenkään erikoisen suuri.
Katsottiin röntgenillä vielä oliko kohdussa mitään jäljellä, ja olihan siellä vielä yksi. Ruusa sai kalkkia ja oksytosiinia, jotta supistukset varmasti lähtisivät uudelleen hyvin tulille ja saataisiin viimeinen kunnialla ulos. Se syntyi klinikan lattialle parilla helpolla työnnöllä, ja olikin pienen pieni poikapentu. Suunnattoman helpottuneena kotia kohti ja kovasti toivoen että se narttukin vielä jaksaisi jatkaa rankasta syntymästään huolimatta. Ruusa oli väsynyt, mutta aivan järjettömän hieno ja rauhallinen potilas.
Ei hän sitten kuitenkaan kestänyt edes kahtatoista tuntia. Ei pystynyt lainkaan syömään itse ja oli viileä, joten pidettiin huoli mekaanisesti siitä että ruumiinlämpö pysyi sopivalla tasolla, maha oli täynnä ja verensokerit kunnossa. Aamua kohden se jo muuttuikin löysästä kiinteämmäksi ja tuntui paljon paremmalta. Jossain vaiheessa se kuitenkin alkoi huutamaan aivan korviasärkevää kiljuntaa ja vaikutti olevan todella tuskissaan, siinä vaiheessa saatiin se vielä kakatettua ja rauhoitettua ja ajateltiin että ehkä ehkä se olisi ollut vain ummetusta, Ruusa kun ei velttoilijasta ollut kovinkaan kiinnostunut. Puoli seitsämän aikaan se kuitenkin alkoi yhtäkkiä kakomaan, oksensi koko mahan sisältönsä syliini ja nukkui pois. En osaa sanoa vahingoittuiko pentu synnytyksessä vai jäikö se alun perinkin jumiin koska siinä oli jotain vikaa. Se piti kaulaansa oudossa asennossa ja vibat oli huonot ei vain Ruusalle, mutta myös minulle. Vähän olin jo heittänyt ajatusta ilmoille lopetuksesta. Ja näinhän se luontoäiti sitten hoitaa.
Molemmat menehtyneet tytöt haudattiin takapihalle kaikessa hiljaisuudessa. Tai ehkä siinä tuli vähän kyyneliäkin vieritettyä. Kuusi hienoa pentua jäi, mutta ei siinä taas voinut kuin miettiä mikä pettymys tulee taas tuotettua narttuja odottaneille, ja sääliteltyä itseään kaikin mahdollisin tavoin. Kävi ehkä jopa taas mielessä se että yhtään pentuetta en enää kasvata ja ne perinteiset. Kyllä tämä homma on aina niin veitsenterällä kulkemista!
Tässä siis tiedot niitä tallentaville tai muuten kiinnostuneille:
14:55 uros 325 grammaa, musta panta, kannukset
15:29 narttu 300 grammaa, sininen panta, kannukset
16:50 narttu syntynyt kuolleena
17:18 uros 340 grammaa, harmaa panta, kannukset
18:04 uros 360 grammaa, ruskea panta
18:11 narttu 304 grammaa, violetti panta, kannukset
21:13 narttu 330 grammaa, kuollut myöhemmin
22:29 uros 217 grammaa, oranssi panta, kannukset
Molemminpuoliset kannukset oli siis yli puolella, mikä on todennäköisyyksien valossa aika paljon! Kaikki jäljelle jääneet pennut ovat oikein eläväisiä, elinvoimaisia ja tasavertaisia, edes pieni poika ei jää muiden jalkoihin. Toki sen ruumiinlämpöä ja nesteytystä tarkkaillaan vähän terävämmin kuin muiden, mutta ainakin toistaiseksi se on aivan yhtä raivoisa kuin muutkin. Ruusa on todella hieno, se hoitaa pentuja tunnollisesti, putsaa pyllyt, ei makaa päälle ja tekee aivan kaiken oikein. Se jopa syö hyvin, joten kaikki on menossa juuri niin kuin pitääkin.
Laittelen viestiä pennuista kiinnostuneille varmaan huomisen aikana, mutta heidän lisäkseen tällä hetkellä uroksia on pari vapaana ja sijoitusnartun paikka on vielä auki. Postauksen kuvassa pennuilla ei ole vielä pantoja kaulassa (ovat taas liian isoja näin pienille), mutta tytöt ovat takana (vaalea ja tumma) ja pojat edessä (kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa).