Koska kohta lähdetään taas pentuepäiväkirjan päivitykseen ja sinä aikana tuskin tulee oman lauman juttuja saati muutakaan tänne kirjoiteltua, päivitetään lauman tilannetta näin uusien sivujen valmistumisen kunniaksi. Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet yhtä tuskaa, kun olen miettinyt mitä uusilta sivuilta haluan ja mitä en. Toivottavasti näistä välittyy nyt se, että lukemisesta ei tarvitse tykätä pystyäkseen saamaan hyvän yleiskuvan siitä mitä yritän kasvatuksella saavuttaa, mutta jos tykkää selailla niin juttua löytyy enemmänkin.
Siinä kävi kuin kävikin niin, että Pip jäi meille lauman jäseneksi. Muutama postaus takaperin vielä valitin sitä kuinka se ei ole tuntunut yhtään minun tyyppiseltä koiralta, mutta nyt on jo “ihan sama” millainen se on, koska se on jo osa perhettä. Ehkä viimeisimmän niitin päätökseen toi se kuinka helppo Pip on jokapäiväisessä elämässä. Vaikka toki silläkin räiskyy välillä pentumaiseen tapaan, kuten Duckyn kaulanahkassa roikkuminen joka aamu ulos mennessä, on se temperamentiltaan tasainen ja luonnostaan hyväkäytöksinen kaikissa ympäristöissä (koputetaan puuta ettei tämä muutu!). Vaikka kiireinen vuosi on siis taas tulossa, uskon että se tulee kasvamaan aikuiseksi koiraksi tässä mukana vallan hyvin ja minulla on kaveri jäljelle aina kun pää tarvitsee tuuletusta siihen saakka kun lumet tulevat.
Brimin kanssa ollaan päästy siihen kohtaan että kaikki liikkeet alkavat olla nyt valmiita, tarvittaisiin vaan treeniä liikkurin ja häiriökoirien kanssa. Totuus taitaa kuitenkin olla, että tänä syksynä ei tulla enää edistymään paljoa enempää. Syyskuussa on edessä yksi muutaman päivän ahkera treenirupeama, mutta sen jälkeen tuskin enää treenaamme Brimin kanssa paljoakaan tälle vuodelle. Välillä on tässä kesänkin aikana pitänyt mennä itseensä ja miettiä mitä sen kanssa treenaamiselta haluan. Seuraaminen on edelleen kynnyskysymys, ja tuntuu todella vaikealta lähteä näyttämään sitä kokeeseen. Kaikki kikkakolmoset alkaa olla kokeiltu, ja joka kerta koira lopulta palaa tuttuun käytösmalliin eli ihan törkeään poikittamiseen. Vähän turhan usein on joutunut lopettamaan treenit lyhyeen kun itseltä on mennyt hermot siihen että asiassa ei vaan edistytä. Kyllä vanha koira oppii uusia temppuja, mutta annas olla jos haluat muuttaa yhtä yksityiskohtaa vanhassa tempussa…!
Aikuiset tytöt ovat nyt juoksussa. Oudon myöhään ne tänä kesänä aloittivatkin, ja aloin jo pohtimaan odottavatko ne varsin siihen saakka kunnes Pip juoksee niiden kanssa myös. Ei kuitenkaan. Tänä kesänä ollaan yleisesti ottaen treenattu enemmän kuin normaalisti, mutta vastapainoksi esimerkiksi mökillä ei olla ehditty käymään kuin pari kertaa. Kesä-heinäkuuta hallitsi ylimääräinen jäsen laumassa, kun Pantsin pentu Ruuti tuli etsimään tänne uutta kotia. Ruutista jäi rakkaat muistot sen siirtyessä omaan kotiin, se on kyllä kaikkea mitä Messi x Pants -pentue edustaa niin hyvässä kuin pahassakin ja yksi hienoimpia kasvattejani. Silloin 2011 kun ensimmäistä pentuetta suunnittelin en olisi voinut kuvitellakaan että 8 vuotta myöhemmin meiltä on maailmalle lähtenyt tälläisiä pentuja. Mutta niin se vaan elämä ja kasvatus vie.
Dex on kärsinyt anaalirauhasongelmista. Se kävi jo kerran humautettuna tyhjentämässä niitä ja söi antibioottikuurin, mutta vaiva tuntuu vain jatkuvan. Kohta tulee taas uusi keikka ja tällä kertaa joudutaan käymään asiaa läpi vähän syvällisemmin. Pelottaa että sitkeä kovettuma anaalirauhasessa onkin kasvain. Jadinkaan kuolemasta ei ole vielä edes vuotta joten menettämisen pelko on kovasti pinnalla. Jos tänne ei asiasta tule mitään sen kummempaa raporttia missään vaiheessa, voi lukija todeta kyseessä olleen vain turhaa hermoilua!
Kunhan seuraava pentue lähtee maailmalle jäämme ihan rauhassa katselemaan mitä tulevaisuus tuo. Ensin elettiin viisi vuotta niin ettei saatu aikaiseksi kuin yksi ainoa pentu kovasta yrittämisestä huolimatta, ja nyt on tulossa jo kolmas pentue vuoden sisään. Tämä on ollut tilanteena vähemmän kuin ihanteellinen, mutta nartut vanhenevat käsiin ja välillä on ehkä tullut laitettua kasvatustyö jopa oman hyvinvoinnin edelle. Jos meillä tämän jälkeen nyt olisi tarpeeksi vaihtoehtoja jatkoon, ja voisimme jäädä seuraamaan että millä koirilla kannattaa lähteä tekemään seuraavaa sukupolvea. Paljon ideoita ja ajatuksia on, mutta onneksi niitä ei tarvitse toteuttaa vielä!
Näillä sanoin toivotan siis tervetuloa taas blogin pariin ja seuraamaan Cosmo x Ruusa -pentueen tapahtumia. Pentupäiväkirja lähtee tulille torstaina, kun Ruusan maha kilauttaa 7 vko mittariin. 🙂