Jaksaa jaksaa…! Sormet niin syyhyäisivät pistää sivut tauolle ja alkaa työstämään pitkään suunniteltua uutta versiota (mobiililla tätä versiota surffanneet varmaan ymmärtävät miksi), mutta jos vielä jaksaisi pitää koko hommaa auki sen muutaman viimeisen viikon mikä tarvitaan siihen että saadaan pennut kunnialla maailmalle. Sindi lähtee kotiinsa samana päivänä kun pennut täyttävät 7 vko, ja Larry lähtee perästä noin viikko sen jälkeen. Ryan, joka on sijoituskoirani on edelleen ilman kotia. Itsehän olen vakaasti päättänyt ettei meille tule uutta koiraa vielä moneen vuoteen, joten olisipa kiva jos joku huipputyyppi tulisi ja veisi tämän hirviön käsistäni. 😀 Haluan että sen kanssa touhutaan aktiivisesti, ja itse en realistisesti ajateltuna oman lauman pyörittelyn lisäksi tule siihen tarpeeksi hyvin kykenemään.
Pentujen isästä Riddickistä kuuluu huonoa. Vähän yli viikko sitten se kaatui pahasti kotipihallaan ja teloi jalkansa. Sillä on nyt vaihtoehtona leikkaus tai lopetus, ja tulevaisuudennäkymät leikkauksenkaan kanssa eivät ole kovin valoisat. Koira on omistajalleen kaikki kaikessa, joten on ollut todella kurja seurata tilannetta vierestä. Tilannetta vähän lievittävät kuulumiset kahdesta jälkeläisestä kaukaa kylmästä Suomesta, ja se että Riddickistä on vielä spermaa pakkasessa useampaankin pentueeseen mikäli niitä joskus halutaan käyttää.
Molemmat pennut ovat nyt hyvin yli viisikiloisia, Ryan melkein kuusikiloinen. Ne alkavat nyt olla hieman enemmän ikäisensä kokoisia. Jonkin aikaa niiden paino nousi tasavauhtia, mutta nyt siroraamisempi Larry on alkanut näyttääkin siltä. Nyt on myös helpompi verrata niitä ikäisiinsä käytöksen perusteella, kun ne eivät näytä “valmiilta” pennuilta ja käyttäydy kuin vauvat.
Muutamat testit tehtiin männäviikolla, samoja kuin Pantsin pentujen kanssa, mutta aivan kaikkia ei pystytty tekemään (ulkovajaan ei pääse lumen takia). Testit tehtiin samassa iässä kuin edellisellekin pentueelle, joten oli mielenkiintoista nähdä eroja. Larry ja Ryan olivat kaikissa uusissa ympäristöissä kuin kotonaan, ja muutenkin ne tuntuvat haistelevan rennosti uusissa paikoissa ja menevän oma-aloitteisesti uusiin tiloihin. Joissain asioissa ne tuntuivat olevan reaktiivisempia sisällä, joten olen nyt pitänyt teeveetä auki melkein viikon putkeen, muuten meillä on kotona aina hiirenhiljaista. Sindin riehuessa (…) sisällä lelujensa kanssa ne usein vetäytyvät alta pois, koska niiden äiti on vähän … erikoinen eikä ymmärrä aina kuinka kovasti pentuja voi mujuuttaa. Pantsin kanssa ollessaan roolit ovat kuitenkin päinvastoin, ja Pants on joskus vähän pulassa armotta kiinni käyvien naskalihampaiden kanssa. Vieraiden tullessa pennut ovat etsineet uusien ihmisten seuraa enemmän kun niiden emä ei ole paikalla (vaikka Sindi hienosti antaakin vieraiden tutustua pentuihinsa!), mutta toisaalta viimeisen viikon aikana emän touhut ovat alkaneet huimata vähemmän ja ne ovat olleet enemmän mukana sen touhuissa. Voisi sanoa että täällä on ollut yhden aikuisen ja kahden pennun iltavillit jo monena iltana. 😀
Summa summarum, temperamenttia ja reaktionopeutta tulee varmasti olemaan molemmilla pennuilla sekä hyvässä että pahassa, mutta uusia paikkoja ne tuskin tulevat sen kummemmin jännittämään.
Narttu AC Dragos Cambrian
Ryanissa tuntuu nyt yhdistyvän kaikki viime viikkoina kirjoitetut: se ei tuhlaa energiaa pelleilyyn, vaan on aina syömässä, puremassa tai nukkumassa. Uskoisin että sillä tulee olemaan hyvä keskittymiskyky. Väittäisin myös että siitä tulee enemmän yhden ihmisen koira, jolla tulee olemaan tiivis suhde sen oman ihmisen kanssa. Sillä on siskoaan syvempi, voimakkaampi puruote ja se sattuu aivan hillittömästi. Ulkonäöltään se on loppujen lopuksi epätyypillisempi, sillä on pitkä runko ja pitkä lantio ja pitkä kuono, enkä yllättyisi jos se myös kasvaisi siskoaan suuremmaksi. Huom! Tämä pentu etsii siis sijoituskotia!
Narttu AC Dragos Silurian
Larry on käytökseltään se pelle, mutta sen silmissä on samanlainen huikean intensiivinen katse kuin sen emällä. Se tunkee itsensä joka paikkaan ja kiipeää helposti minne vaan. Näistä kahdesta se on se pentu, jonka hyppyjä kannattaa varoa – se on aina tulossa hampaat edellä naamalle. Se tuntuu huomaavan aivan kaiken, ja olen nähnyt sen jopa katsomassa teeveetä, jotain mitä sen emä (ja emänemä) tekee mutta siskonsa ei ainakaan toistaiseksi. Ulkonäöllisesti se on selvästi tyypillisempi holsku ja siitä tulee varmasti oikein kaunis otus vaikka “melkein sekarotuinen” onkin.
Pennut ovat kaiken kaikkiaan hyvin samanlaisia, mutta samalla mukavan erilaisia. Toki kasvatus vaikuttaa paljon siihen miltä ne aikuisena näyttävät, joten kuten aina, näitä kuvauksia ei kannata ottaa liian vakavasti. Mentiin enemmän intuition puolelle kun valittiin kumpi pentu menee minne. Itse olisin voinut luonteen puolesta sijoittaa kumman vaan, ja toki Larrykin menee kotiin jossa sen kanssa on liisausmahdollisuus. Nämä pennut ovat meille niitä arvokkaita jalokiviä tulevaisuutta varten.