Viime viikko meni kyllä kauheaa vauhtia, sekä ajallisesti että pentujen kehityksen kannalta. Niistä on tullut aivan mahtavia persoonia, rohkeita ja röyhkeitä touhuajia ja hermojakiristävän vauhdikkaita. Molemmat ovat omalla tavallaan aivan järjettömän hienoja pentuja, ja molemmissa on selvästi sekä emäänsä että lisäksi jotain vähän muuta.

Eilinen oli suurempi päivä, kun Sindi-emä pääsi vihdoin takaisin kotiin. Pennut eivät ole osoittaneet kaipaavansa sitä millään tapaa, ja ovat solahtaneet täydellisesti meidän omien koirien sekaan riehu… siis käyttäytymään kuin pienet enkelit. 🙂 Hienoa oli myös että meidän Brimi, joka lähti hoitoon jo ennen pentujen syntymää tuli nyt vihdoin kotiin. Brimi rakastaa pentuja ja pennut rakastavat sitä, mutta selvästi se on napakampi sijaisäiti kuin Pants joka ei juuri koskaan kommentoi pentujen tekemisiä mitenkään. Malta ei ole kovin hyvässä kunnossa, mutta on silti sallinut pennut lähellään silloin kun sitä ei ole voitu välttää. Muun ajan se saa olla rauhassa riiviöiltä. Ducky on nyt Sindin lähdön jälkeen saanut olla pentujen kanssa kokoaikaisesti, ja kyllä se on aina yhtä liikuttavaa nähdä kuinka kiltti se voi todellisuudessa olla. Se tuntuu jopa nauttivan siitä että pennut kiipivät sen niskassa ja kulkevat sen perässä joka paikkaan. Dexillä taas on pelkästään naiset mielessä, koska talon kaikki aikuiset nartut ovat juoksussa. Niin että onko taas tekemisen puutetta?!

Pennut ovat nyt saaneet matkustaa autossa ja käydä uusissa paikoissa ahkerasti. Perjantaina käydään pentutarkastuksessa. Larry lähtee uuteen kotiin ensi viikolla, ja Ryan on vielä sitä sijoituskotia vailla. Mitään järkeviä kyselyitä ei ole edes tullut, mikä taas osaltaan kertoo siitä kuinka hankala tälläiselle väliinputoajatyypille on löytää hyvää kotia: liikaa tavaraa pitkäkarvafaneille, ja lyhytkarvafanit eivät tykkää ulkonäöstä, eivät halua hoitaa turkkia (aiheeton huoli!) tai eivät usko että pitkäkarvoja voi olla sellaisiakin joilla oikeasti pystyy harrastamaan. Selvästi tarvitaan siis joku vähän keskimääräistä rohkeampi koti, jolle ne perinteiset roolit eivät merkitse niin paljon.

Kakarat ovat parhaita mahdollisia talvipentuja, sillä ne rakastavat lumessa hääräilyä eivätkä tunnu olevan kylmästä moksiskaan. Joka kerta kun otan pakastimen alalokerosta lisää lihoja sulamaan, Larry asettaa itsensä sinne “jäähylle”. Mutta vaikka tuntuu että koko viime viikko on ollut ihan hirveää haipakkaa, ei tähän nyt ole sen kummemmin kirjoittamista. Nämä kaksi pitävät kädet kyllä täynnä ihan loppuun saakka.

Narttu AC Dragos Cambrian
Ryan tuntuu välillä niin kiltiltä ja rauhalliselta pennulta, ja seuraavassa sekunnissa se on kädessä kiinni jäätävällä puruotteella… Se on ehdottomasti koira jonka ei voi antaa pureskella mitä tykkää, mutta jonka ominaisuudet saa varmasti valjastettua työntekoon. Ryan tuntuu kovasti olevan aikuisten koirien perään, ja mielistelee tiensä Pantsin viereen nukkumaan vaikka väkisin. Ryan on mielestäni yleensä ruma kuvissa, mutta livenä se on hieno ja kaunis, vannon 😉 Etsii sijoituskotia!

Narttu AC Dragos Silurian
Larry taas on jatkuvasti vauhdissa… Siinä missä Ryan ehtii vähän aina istuskelemaan sylissäkin, Larry kyllästyy viidessä sekunnissa ja on taas menossa jonnekin muualle. Se on selvästi koira joka toimii ensin ja ajattelee sitten. Siinä missä Ryan puree kovaa ja syvällä otteella, Larry taas innostuu sekunnin murto-osassa jahtausleikkiin. Se ei myöskään mielistele isoja koiria vaan ottaa tilat haltuun kuin isompikin otus. Larry on karvaltaan selvästi pörröisempi kuin siskonsa.

Viimeisinä viikkoina tuntuu että olen joka viikko kuvaillut samat asiat eri tavoilla. Joka pentueessa pentujen perusominaisuudet tuntuvat olevan näkyvissä aiemmin. On ollut kiva huomata että oma silmä on jo aika hyvin harjaantunut niiden kehitystä katsomaan, mutta aina on toki lisää opittavaa ja jokainen pentue tuo mukanaan jotain uutta!