Univaje alkaa jo vähän vaivata! Jos Pantsin pentue oli suurimmalta osalta helppo, nämä kaksi ovat kyllä kahdestaan aivan yhtä paljon vaivaa kuin isompi pentue… Kaikesta mennään läpi jos ei helpolla niin äänitehosteiden kanssa…!
Pentulaatikko pitänee nyt laittaa takaisin varastoon, kun Larry ja Ryan kieltäytyvät nyt edes nukkumasta siellä. Se olisi ollut kätevä ettei tarvitsisi pelätä lattioiden sotkeutumista öisin, mutta ne ovat lattialla nyt noin sata kertaa yössä joka tapauksessa… Pantsin pennut nukkuivat viimeiset viikot kylppärissä, ja ehkä nämäkin kakarat kohtapuoliin, saa nähdä mitä tässä keksitään. Päivät ne ovat ihmisten kotona ollessa tuvan puolella ja ulkoilevat nyt pikaisesti vähintään kerran päivässä. Vaikka liikkuminen on vielä pikkupennun taapertamista, ne tutkivat paikkoja ihastuttavan rohkeasti ja vaikuttavat viihtyvän vaikka sitten siellä hangessakin.
Koska Sindi pääsee kotiin kahden viikon päästä, on meneillään tietenkin pentujen tissiltä vieroittaminen. Nyt parina päivänä ne ovat olleet Sindin kanssa vain aamupäivän, illalla ja yön, ja päivällä ollaan saatu hyviä pitkiä pätkiä jolloin on syöty vain kuten isot koirat. Laitoin tänään ensimmäistä kertaa nappulaa turpoamaan, aiemmin ne ovat syöneet lihaa ja lisukkeita. Ruokahalut ovat kasvaneet siihen malliin, että on helpompi heittää nappulaa nälkäisten pentujen lautaselle kuin tuskailla sitä onko seuraava ateria jo sulanut ja valmiina tarjoiltavaksi.
Tällä viikolla tehdään muutamia testejä, lähinnä samanlaisia kuin Pantsin pentujen kanssa. Kahden pennun vertaileminen toisiinsa ei ole aivan yhtä informatiivista kuin viiden pennun vertaileminen testeissä, mutta Pantsin kakaroiden testit on vielä hyvin muistissa ja Larry ja Ryan ovat tähän mennessä suoriutuneet vähintään yhtä hyvin kuin nekin. Toki se on muutenkin ollut aika selvää tähän mennessä, että kersat ovat lupaavia ja että niillä tulee olemaan luonnetta vähän tavallista enemmän. Joka tapauksessa pian pääsen mainostamaan sijoituspentuani, jolle ei ole vielä ilmoittautunut sellaista kotia jonka sille haluaisin. Olen valmistautunut pitämään sitä vaikka vähän pidempään, kuin riskeeraamaan sen että sen kanssa ei pärjätä ja/tai antamaan sen kotiin jossa se ei sitten kuitenkaan pääse aktiivisesti hommiin. Joissakin meidän tulevissakin pentueissa tulee olemaan oikeasti käyttöpainotteisempia pitkäkarvoja, joten koen tärkeäksi sen että nämä viime aikoina syntyneet ensimmäiset menevät koteihin joissa ne pääsevät näkyville ja levittämään sanaa siitä että kyllä pitkikselläkin pääsee. 🙂
Meinasin sirutusta ja pentutarkastusta jonnekin kuuden viikon kieppeille, ja samalla pennuista otetaan MyDogDNA-profiilit, jotta pääsemme katsomaan mitä Riddick on tuonut niihin siltä kannalta. On aivan uskomatonta että ne todellakin ovat vasta viisiviikkoisia, kun ulkoinen habitus on enemmän 7-viikkoisen tasoa.
Narttu, AC Dragos Cambrian
Rauhallinen, määrätietoinen, tosikko pentu. Pitkällä nokalla (siis todella pitkällä… olen tällä hetkellä vakuuttunut että sille tulee vinttikoiran kuono) saa otettua aikamoisen suuren otteen ja voimaa on kuin pienessä kylässä. Ryan tulee varmasti kolisuttamaan paksua päätään ohjaajan kanssa yhteen, mutta toivottavasti sellaisella tavalla josta on molemmille lopulta hyötyä ja iloa!
Narttu, AC Dragos Silurian
Vilkkaampi, aivan yhtä määrätietoinen, hauska ja hyväntuulinen pentu. Larry touhuaa paljon sekä ihmisten kanssa että itsekseen, ja vaikka sen kuono on hollanninpaimenkoiraksi normaalin mittainen mahtuu sinnekin aika paljon purtavaa. 😀 Veikkaisin että Larrystä tulee vähän vähemmän junttura kuin siskostaan, mutta sen ketteryys ja nopeus voivat tuottaa sitten omanlaatuisiaan harmaita hiuksia…
