Kaksi viikkoa vasta takana, ja pennut ovat jo aikamoisen touhua täynnä olevia mötkylöitä! Menneen viikon aikana ne ovat opetelleet kävelemään – tutisevin jaloin se nyt hoituu lyhyitä matkoja, ryömimiseen voi vaihtaa tarpeen tullen, ja sen lisäksi ne ovat avanneet silmänsä ja kokeilleet jo vähän tapailla leikkiäkin. Hampaiden alut hädin tuskin tuntuvat ikenien alta, mutta kovasti ne jo haukkaavat sormen suuhun ja kokeilevat kuinka paljon voimaa sen puremiseen tarvitaan. Vaikka niillä ei vielä kovin hyviä motorisia taitoja ole, olen itse kovin vaikuttunut siitä kuinka ahkerasti ne ainakin kokeilevat kaikkea mahdollista. Tytöt alkavat olla jo tietoisia toisistaan, vaikka aiemmin ne ovat lähinnä nukkuneet erillään ja syöneetkin eri aikoihin.
Kasvu on jatkunut hurjaa vauhtia ja molemmat keräsivät viikon aikana melkein kilon, eli ovat aivan kohta kahden ja puolen kilon paikkeilla. Syntymän jälkeen laitetut minipannat jouduttiin jo vaihtamaan isompiin. Sindin ruokahalu on parantunut huomattavasti ja nyt aletaan olla siinä pisteessä että sen kalorien saanti on ehkä tasapainossa sen kanssa mitä pennut syövät. Pentulaatikkoon on lisäilty muutamia esineitä, esimerkiksi kinkkuvati on ollut suosittu sillä sen päällä on ollut viileä maata. Pennuilla tuntuu olevan usein liian kuuma (ja minä olin eniten huolissani siitä että ne jäätyvät, vanha talo ja leivinuunin hohka tiiliseinän läpi vain yhdeltä puolelta huonetta), mutta ehkä ei pitäisi olla yllättynyt että noilla rasvavarastoilla ei ihan heti jäädytä! Sindi viettää pääasiassa aikansa pentulaatikon ulkopuolella ja käy vain hoitamassa ja ruokkimassa pennut, sekä aika ajoin kantamassa omat lelunsa ulos pentujen ulottuvilta…
Pennut ovat nyt aivan täysin oman näköisiään. Violettipantainen Larry on enemmän tyypillisen hollanninpaimenkoiran pennun näköinen, siinä missä punapantainen Ryan (juu juu poikien nimiä, ovat lyhennökset/suuhun sopivat muodot tulevista virallisista nimistä) on tällä hetkellä enemmän jonkin… cockerspanielin näköinen 😀
Narttu, punainen panta
Ryan on vieläkin siskoansa rauhallisempi, mutta nyt kun se alkaa havainnoimaan ympäristöään enemmän alkaa siinäkin näkymään jo vähän jotain eloa. Se ei ole painavampana aivan yhtä hyvä kävelijä kuin siskonsa, mutta liikkuu tarvittaessa paikasta toiseen hurjalla vauhdilla, osaa kyllä kailottaa mielipiteensä vääryyksistä maailmalle kuuluvalla äänellä.
Narttu, violetti panta
Larry on jättänyt kiukkuisuuttaan vähän taka-alalle, ja alkaa olla aikamoinen hurmuri. Se on hyvin aktiivinen kokeilemaan ja maistelemaan kaikkea, ja sillä tuntuu olevan enemmän kiinnostusta (tai ymmärrystä) maailmaan nukkumisen ja syömisen ulkopuolella. Se tuntuu jopa ymmärtävän ihmisen kasvot, mikä on tuntuu normaalisti olevan tässä iässä pennuilta vielä täydellisen hukassa.
