Meidän kaksoset ovat lähteneet tähän elämään aivan hurjalla vauhdilla. Molemmat ovat jo reippaasti yli kilon painoisia ja molemmat yli tuplanneet painonsa, Sindillä olisi selvästi ollut maitoa isommallekin pesueelle. Pienempi tyttö on kovasti kirinyt isompaa siskoaan, ja tässä välillä onkin syönyt itsensä välillä sellaiseen kuntoon että maha on kärsinyt. Ajoittaisesta ylensyönnistä huolimatta kumpikin pentu on kuitenkin hyvinkin atleettinen ja nopealiikkeinen, ja ennen kaikkea vahva! Ne vääntävät itsensä emänsä takaa tai puoliksi altakin ilman ongelmia, mennessään vaan kiukkuisesti kommentoiden.
Sindillä meni muutama ensimmäinen päivä sopeutuessa äidin rooliin. Kuten Jadikin omien pentujensa kohdalla sen oma ruokailu oli ensimmäisinä päivinä todella huonoa, ja tiineyden aikana kerätty vararavinto on aika lailla kulutettu. Nyt se sentään syö kolme kertaa päivässä jo jotakin, vaikka on vieläkin ihan turha toivoa että se vetäisi pelkkää nappulaa yhtä suullista enempää kerrallaan. Omasta emästään poiketen Sindi on ollut hyvin varovainen eikä ole liiskannut lapsiaan käytännössä lainkaan. Ensimmäisinä päivinä sen pentulaatikossa petaaminen ja pehmeille rättikasoille makaaminen tuotti kuitenkin ongelmia, kun pentuja sai kalastella niiden alta jatkuvasti. Nyttemmin pennut eivät tosiaan enää anna itseään haudata, ja toiseksi Sindi viihtyy vallan mainiosti myös laatikon ulkopuolella. Lisäksi sillä kesti muutama päivä tajuta että pyllyjen pesu on hyvin tärkeä homma mikäli haluaa hiljaisia nukkuvia pentuja, joten Dex-setä pääsi taas pesuhommiin (Dex on pissittänyt ja kakattanut enemmän pentuja kuin moni synnyttänyt narttu!). Hauska muistella tuota ensimmäisten päivien haparointia, kun nyt siltä sujuu kaikki jo kuin konkarilta ikään.
Ennen kuin Pantsillä oli omat pennut, se katsoi meidän pentuja ensimmäiset viikot kuin saalista. Oli hauska nähdä miten se nyt tiesi aivan välittömästi mitä makuuhuoneesta kuuluva piipitys tarkoittaa, ja kuinka sen ilme oli sataprosenttinen äidillinen pentuja haistellessaan. Kaikki ovat saaneet pentuja jo lyhyesti nähdä, ja on aina yhtä liikuttavaa kuinka hienosti ne ottavat uudet minikoirat vastaan. Ja etenkin lauman nuorimmainen, Ducky odottaa parin viikon päästä jo leikkikavereita.
Kaiken kaikkiaan täällä menee kaikki juuri niin kuin pitääkin, ja kieli pitkällä odotellaan tyttöjen kehittymistä.
Narttu, punainen panta
Siskoksista suurempi, tällä hetkellä rauhallisempi mötkö. Se ei juurikaan tee muuta kuin nukkuu ja syö, eikä sen tarvitse edes kilpailla nisästä sillä tytöt näyttävät syövän aina vuorotellen. Sillä on takajaloissa kannukset ja väriltään se on aavistuksen vaaleampi kahdesta.
Narttu, violetti panta
Kiukkuisempi, aktiivisempi ja pienempi sisar. Se liikkuu pentulaatikossa enemmän ja pitää enemmän ääntä, useimmiten sitä täydellisen lämpötilan omaavaa nukkumapaikkaa etsien. Isopäiseen siskoonsa verrattuna se on aavistuksen sirompi ja sutjakampi, hieman tummempi pentu.
