Niin paljon on taas tapahtunut, ja on aivan uskomaton katsoa kuvia viikon takaa ja tajuta kuinka erinäköisiä pennut taas jo ovat! Nyt lauma alkaa olla jo aika sotkuinen ja vauhtia on niin että alkaa jo hirvittää, pureminen koskee ja pennut ovat painavia kantaa pihalle (portaat).
Kulunut viikko on mennyt pääasiassa testailun merkeissä. Ensimmäisen pentueen kohdalla tätä ei tehty, mutta jo toisen pentueen kanssa alettiin pikkuhiljaa pentujen ominaisuuksien määrittäminen kotivalintoja varten. Itse en “usko” pentutesteihin (Volhard ja mitä näitä nyt on) samaan tapaan kun luonnetestiinkään, vaan meidän pentuja koitellaan pienillä haasteilla kerran päivässä. Haasteet ovat olleet erilaisia eri pentueille jo senkin takia kun ollaan asuttu eri paikoissa, mutta yleensä siksi että päätän aina samana päivänä millaisen testin haluan sinä päivänä tehdä ja merkitsevin asia on että sen testin sisällä kaikki tapahtuu identtisesti kaikille pennuille. Hankalin on alussa miettiä mikä on sopiva vaikeustaso, mutta onneksi vähän liian helppo tai vaikeakin testi kertoo jo jotain.
Millaisia haasteet ovat menneellä viikolla olleet? Ensimmäinen testi oli aivan vain jokaisen pennun vieminen erikseen ulkorakennuksen “koirahuoneeseen” (ts. Duckyn pakopaikkaan vieraiden tullessa). Pentu laitettiin ovella lattialle, mitattiin 10 sekuntia ja sen jälkeen mies kutsui pentua huoneen kauemmasta päästä. Myöhemmin pennut saivat kulkea saunarakennuksen eteisestä pukuhuoneeseen korkean kynnyksen yli hakemaan ruokaa ihmiseltä, suihkusta saunan penkin alle hakemaan muuten vaan hyvältä haisevaa ruokaa ja kaikenlaista muuta pallonvierityksestä outoihin pirinöihin. Sekä pentujen ominaisuuksista että persoonista tulee kivoja vinkkejä, kun näkee ketkä jäävät miettimään ratkaisua ongelmaan, ketkä menevät suin päin katsomaan outoja juttuja, ketkä tykkäävät tutkia ja haistella outoja tiloja ja ketkä etsivät aina ensimmäiseksi ihmisen. Pääasia että nämä tapahtuvat aina tiloissa mikä on täysin erilainen kuin mihin ne ovat tottuneet (pimeä, märkä, kaikuva, outoja hajuja) ja että testi ei ole yhden kerran juttu. Samat asiat näkyvät pennussa joka kerta jos ne todella ovat siellä.
Seuraava viikko rauhoitutaan tarjoamaan pennuille lisää ihan normaalin elämän kokemuksia kuten toivottavasti enemmän ulkoilua tontin ulkopuolella, ja viimeisellä viikolla tehdään samanlainen setti testejä, osa vaikeutettuna ikään nähden jotta saadaan lisätietoja niiden kehityksestä ja voidaan antaa vinkkejä mahdollisista jutuista joihin kannattaa panostaa pennun kotiuduttua. Jonkun mielestä tälläinen voi olla turhaa hapatusta, mutta itselleni on tärkeää että tiedän mitä olen luovuttamassa ja että pystyn kertomaan myös uudelle kodille mitä voi odottaa. Ja havainnoinnin myötä joka pentueessa on tullut vähemmän yllätyksiä aikuisluonteiden kohdalla.
Pennut on taas madotettu ja madotetaan kolmannen kerran vielä vähän yli viikon päästä. Pennut ovat viimeisen viikon aikana keränneet taas 800-1000 grammaa, Tamika taas vähiten ja siitä tuleekin selvästi siro tyttö. Moonie ja urokset ovat keskenään tismalleen samankokoisia 4,2 kiloisia (siirryttiin keittiövaa’asta henkilövaakaan, joten grammalleen ei enää lukuja saa), mutta Moonie on silti selvästi rakenteeltaan narttu siinä missä urokset ovat hyvin voimakkaita. Veikkaisin että Rumista tulee suurikokoisin aikuisena, sillä on rungossa vielä vaikka kuinka paljon tilaa kerätä massaa, siinä missä Salmon on tiivis paketti.
Nyt pitää jo pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan pentujen lähtöön. Pentutarkastus, rekisteröinti, DNA-kittien tilaus, pentupaketit jne jne. Pants on käytännössä vieroittanut pennut jo pois tissiltä, ja nyt ne lähinnä purevat ja vetävät maitobaaria, enkä voi käsittää kuinka Pants ottaa välillä sellaistakin kohtelua niin tyynellä naamalla. Nyt siis ruokailukerrat lisätään neljään päivässä, ja aika lailla kaikki ruoka alkaa tulla talon ihmisväeltä.
Tämän viikon kuvaukset keskittyvät niihin eroihin ja ominaisuuksiin mitä testatessa näkyi.
n. Azuricoyotes Sweet Skooma – vaaleansininen panta
Skooma on hyvin rauhallinen, ja vapautunut oudoissakin tiloissa. Se tutkii aina ensin nurkat ja kiinnostuu vasta sitten ihmisestä. Se ei koe että oudot asiat olisivat kovin jännittäviä. Se on hauska, leikkisä pentu, mutta ennen kaikkea seesteinen ja tyyni. En osaa kuvitella mitä tästä pennusta tulee aikuisena, joten odotan innolla.
u. Azuricoyotes Balmora Blue – vaaleanpunainen panta
Salmon on reipas ja nopea poika. Se tutkii paikat vauhdikkaasti ja tassut leikkisästi tömisten, mutta on aina äärettömän iloinen saavuttaessaan ihmisen. Joskus se päästää vinkaisun tai muun kommentin löytäessään outoja juttuja, mutta menee kuitenkin nopeasti tutkimaan. Siitä tulee aikamoinen hulivili.
u. Azuricoyotes Stros M’Kai Rum – tummanvihreä panta
Rum on myös aktiivinen tutkija ja itse asiassa pojat ovat olleet kaikissa testeissä hyvin lähellä toisiaan, mutta temperamentiltaan se on selvästi leppoisampi kuin veljensä. Se ei myöskään käytännössä koskaan päästä ääntä ja se on hieman vielä enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin Salmon.
n. Azuricoyotes Moon Sugar – punainen panta
Moonie on aina ryntäämässä jonnekin. Joskus se päätyy “kohteelle” ensin vain sen takia kun se ei pysähtynyt ajattelemaan ensin. Kun se ehtii käyttämään aivojaan, se tutkii outoudet tarkasti ja varovaisesti. Se on aina aivan haltioissaan kun pääsee ihmisen ja palkan luokse. Se ei juurikaan tutki ympäristöä muuten vaan, vaan sillä on aina jonkinlainen päämäärä.
n. Azuricoyotes Tamika Vintage – oranssi panta
Tamika kuljeksii oudoissa paikoissa rauhallisesti ryntäilemättä haistellen lattiaa ja ottaa vastaan tulevat asiat huolellisesti tutkien. Testeissä se näyttäytyi pentuna jonka käytös muuttuu hyvin vähän ulkoisista häiriöistä, ja joka on intensiivisimmillään silloin kun sillä on jokin kohde (näkee ruokaa, haisteltavan jutun, ihmisen).
