Postaus tulee nyt vuorokauden myöhässä ja oikean käden peukalo vastustaa tietokoneella näppäilyä, joten yritetään tehdä tämä ytimekkäästi!
Kaikenlaista on taas tapahtunut ja pennut alkavat olla aika hauskoja tapauksia. Viimeisen viikon aikana kaikki keräsivät painoa n. 600-1000 gramman verran, Tamika vähiten ja Rum eniten. Painoa on nyt kolmen kilon molemmin puolin, urokset ovat painavimpia ja pienemmät tytöt aika lailla tasakokoisia. Meille kävi ihanasti niin, että kaksi pennuista kasvatti pitkät turkit, ja ne näyttävätkin sitten suuremmilta kuin ovatkaan. Hauska nähdä kuinka paljon pelkkä turkin määrä vaikuttaa pentujen “kehitykseen” (korvien nousu esimerkiksi) ja siihen miltä niiden luonteet tuntuvat. Ne “söpöt” pitkäkarvat ovat tietenkin niitä pentueen kilteimpiä! Vaikka todellisuudessa ei ehkä aivan niin…
Moonie pääsee halutessaan nyt myös pentulaatikon korkean reunan yli. Meidän muut pentueet olivat tässä vaiheessa jo melkein pari viikkoa sitten muuttaneet laatikosta pentuhuoneeseen, mutta uudessa talossa uudenlaiset kuviot ovat tuntuneet sopivammalta. Pennut ovat saaneet olla tuvassa meidän kanssa paljon aiempia enemmän, joten pentulaatikosta muuttaminen ei ole ollut niin akuuttia, ne kun käyvät lähinnä nukkumassa siellä. Mutta tulevalla viikolla se on jo pakko muuttaa toisiin tiloihin.
Pentue on aivan ihana. Moonie & Rum ovat äänekkäämpiä protesteissaan, kun laatikkoon pitäisi rauhoittua, mutta muuten lauma on ollut aivan äärimmäisen nätisti ja hiljaa yötkin. Viimeinen ateria tulee juuri ennen nukkumaanmenoa, ja se lyö lapsilta tajun kankaalle sen verran hyvin että se riittää yleensä aamuun ilman ongelmia.
Turkinpituudesta kertovien DNA-tulosten myötä olen päättänyt sijoittaa ensimmäisen urokseni koskaan. Rum on siis vailla sellaista aivan erityistä sijoituskotia, joka haluaa sekä harrastaa pitkäkarvaisen lyhytkarvan kanssa että ymmärtää miksi tälläinen koira sijoitetaan eikä myydä pois. Lisäksi tein päätöksen myydä pentueen kokonaisuudessaan Suomeen, vaikka meillä on tänä vuonna ollut lyhytkarvojen ruuhkavuosi joka tulee jatkumaan vuoden loppuun ja ensi vuodenkin puolelle. Kotimaassa on selvästi vähemmän “ylimääräisiä” ehdokkaita juuri nyt, mutta haluan pentueesta 5 MH- ja luustokuvaustulosta joten olen päättänyt sanoa tietoa odottaville ulkomaisille kyselijöille ei.
n. Azuricoyotes Sweet Skooma – vaaleansininen panta
Päällimmäisenä mielessä on se, kuinka Skooma tänään raahasi Salmon-veljeään hännästä pitkin tuvan lattiaa. 😀 Se on rauhallinen, mutta kaiken huomaava pentu, ja aina menossa kohti uusia asioita. Se on nappisilmäinen killittäjä, joka iskee hampaat kohteeseen sekunnin sadasosassa kun silmä välttää. Skooma ei yleensä aloita tappeluita, mutta on aivan uskomaton voima sinne joutuessaan ja lopettaa heti karkoitettuaan vihulaisen. Paitsi kun oli se häntäepisodi…
u. Azuricoyotes Balmora Blue – vaaleanpunainen panta
Salmon on lerppakorvainen hurmuri josta on vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa. Se on ollut koko ikänsä sellainen täydellinen pentu, joka on samaan aikaan tuhma ja kiltti, vilkas ja rauhallinen, tökerö ja nöyrä… Edelliseen viikkoon verrattuna se on vähän rauhoittunut eikä aiheuta harmaita hiuksia enää yhtä paljon. Salmon etsii vielä ikiomaa kotia, sellaista jolla on aiempaa koirakokemusta ja joka haluaa tarjota sille töitä.
u. Azuricoyotes Stros M’Kai Rum – tummanvihreä panta
Rum ei itse asiassa ole Salmonia yhtään painavampi, vaikka se vaikuttaa aika mörssäriltä. Siitä on selvästi tulossa hauska pellepoika eikä välttämättä mikään maailman haastavin uros. Positiivisuudessaan ja ihmisrakkaudessaan se muistuttaa minua kovasti Dexistä. Rum on ainoa pennuista joka ärisee emälleen ruokalautaselta, ja sen puruvoima on aivan valtava (sanoo sitä kädet verissä kuvia varten seisottanut mies). Ei siis kuitenkaan mikään täysin lepsu tapaus!
n. Azuricoyotes Moon Sugar – punainen panta
Moonie rakastaa aivan kaikkea! Se on uskomattoman positiivinen ja maailmaasyleilevän iloinen pieni koira. Siitä on tulossa hyvin laumaviettinen ja se haluaa olla keskellä tapahtumia. Se on leikkisä, rohkea ja juuri sopivasti hankala. Ja lisäksi toki vielä kaunis ja sinnikäs. Näillä statseilla ei ihmekään että siitä on tullut monen pentuja seuraavan henkilökohtainen suosikki.
n. Azuricoyotes Tamika Vintage – oranssi panta
Tamikasta on viimeisen viikon aikana kuoriutunut piru. Sen pienet korvat ovat melkein pystyssä ja nykyään se pitää häntää melkein aina selän päällä. Se on temperamentiltaan jotain Moonien ja Skooman väliltä, mutta siihen on kehittymässä sellaista luonteenlujuutta jota kumpikaan sen siskoista ei vielä osoita. Tai sitten siitä tulee vaan akkamainen raivotar. 😀 Kovanaamaisuutensa takana sillä on pehmeä puoli – se nukahtaa hyvin nopeasti syliin päästyään ja on aivan, aivan hiljaa.
