Tänään tuli pienille viikko eloa täyteen! Pesue on muuntautunut vahvoista rääpäleistä muskelikimpuiksi, ja painot ovat nousseet kaikilla hurjaa vauhtia. Pantoja on saanut löysyttää harva se päivä ja vauhti pentulaatikossa kasvaa jalkojen voimistuessa entisestään. Jotain mitä olen näistä pennuista huomannut edellisiin verrattuna, on että ne aika harvoin huutavat outoon ympäristöön (kuvattavaksi, sängylle tms.) joutuaan. Niille tuntuu olevan ihan sama missä ne olevat, jos paikalla ei ole ruokaa saatavissa, seuraava vaihtoehto on nukkuminen. Tyytyväisiä, isoja pötköjä.
Ensimmäinen viikko kului kaiken kaikkiaan ilman draamaa. Pants on ollut todella hieno emä, ja vasta pari päivää sitten jätti pentunsa vapaaehtoisesti muutamaksi sekunniksi kerrallaan. Se ensimmäinen kerta opetti sille sen että pennut eivät sitä nukkuessaan tarvitse, joten sen jälkeen Pants on maannut tyytyväisenä joko sängyssä tai sen alla ottaen kiinni velaksi jäänyttä unta. Ruokaa se vähän närppi ensimmäisinä päivinä, mutta söi kuitenkin jopa paremmin kuin olin toivonut. Oltiinkin aseistauduttu sen verran herkulla menyyllä, että hienoa kun tepsi! Nyt sille menee alas jo nappulakin entiseen tahtiin, ja siihen päälle lihat ja piimät lisäämään kaloreita maidontuotantoa varten.
Tänään 1 vko kunniaksi perheen muut koirat saivat tutustua pentuihin. Aiemmin Pants on haukkunut ne pois makuuhuoneen oven edestä olevalta tilanjakajaltakin, mutta on nyt paljon hövelimpi lastensa kanssa. Malta ja Dex ovat molemmat hyvin tuttuja pikkupentujen kanssa ja halusivat samantien ryhtyä pesupuuhiin. Brimi vaikutti lähinnä uteliaalta, toki sekin on lisääntynyt narttu ja siksi ollaan ehkä vähän varovaisia senkin kanssa ettei se keksi mitään ideoita (syy miksi Jadi ei pääse pentujen lähietäisyydelle vielä vähään aikaan, se on lauman vanhimpana ja pääasiallisena lisääntyjänä riskaabelilla ilmeellä toisten näin pieniä pentuja kohtaan). Ducky oli varovaisen, mutta ystävällisen kiinnostunut. Vaikka Ducky on ihmisiä kohtaan pelkoaggressiivinen ja muutenkin nyhverö, osasin odottaa että se osaisi olla pentujen kanssa nätisti. Ehkä se ei enää muista omana pentuaikanaan parasta kaveriaan, pikkupennusta saakka tuntemaansa Muusaa, mutta kaikessa outoudessaan se on koira jolla on kultainen sydän.
Tästä eteenpäin pennuista tulee perinteitä noudattaen viikottain vähän tekstiä, jotta muutkin voivat seurata niiden kehitystä edes vähän lähemmin.
Narttu, vaaleansininen panta
Muita hieman pienempi, ensimmäisenä syntynyt pentu joka ei kyllä millään tasolla jää muita huonommaksi.
Uros, vaaleanpunainen panta
Väriltään vaalein pentu, joka on jossain vaiheessa ronskia kyynärpäätaktiikkaa ja lepattavia kitarisoja käyttäen syönyt itsensä muita suuremmaksi.
Uros, tummanvihreä panta
Veljeään siromman tyyppinen ja vähemmän äänekäs. Jostain syystä tällä hetkellä ehkä suosikkipentuni.
Narttu, punainen panta
Tämä tyttö taistelee toisen uroksen kanssa pentueen herruudesta, ainakin mitä syömiseen tulee. Turkiltaan kaikista tummin.
Narttu, oranssi panta
Hän joka täyttää viikon vasta huomenna 😀 Hyvin samanlainen pötkylä kuin kaksi siskoaan, ei mitään valittamista!
