Nyt kun rodussamme alkaa vihdoin olla lähemmäs sata sekä MH-kuvauksen että suomalaisen luonnetestin käynyttä koiraa, ajattelin että olisi kiva pistää numerot rutisemaan ja etsiä vastauksia joihinkin tavallisimpiin kysymyksiin: Kumpi testi on helpompi? Mitä MH:n arvosana X ampumisesta voisi olla luonnetestissä? Kummassa kannattaa käydä ensin? Tarkoittaako MH:n aktiviteetti samaa kuin luonnetestin hermorakenne? Voiko toisen testin tuloksella ennustaa toisen testin tulosta? Näitähän riittää, ja toivottavasti tämä pieni otanta antaisi meille edes jotain vastauksia. Mennään!
Aineistona 82 hollanninpaimenkoiraa; 20 karkeakarvaa, 42 lyhytkarvaa ja 20 pitkäkarvaa.
Keskimääräinen pistemäärä luonnetestistä 148 (40-248). Testeistä 80% hyväksyttyjä, 18% hylättyjä ja 1% keskeytettyjä.
MH-kuvauksista 98% oli suoritettuja ja 2% keskeytettyjä.
78% koirista oli käynyt MH:ssa ensin. Keskimääräinen aikaero testeillä oli 14 kuukautta (0-64).
MH:n eri osioita tarkasteltiin seuraavissa kategorioissa: sosiaalisuus, rohkeus/uteliaisuus, leikkisyys, kiinnostus takaa-ajoon, aggressiivisuus, aktiviteetti ja ampuminen, sekä lisäksi ääniherkkyyttä, jäljellejääviä reaktioita ja painetta. Lisätietoa siitä mitkä rivit kuuluvat mihinkin osa-alueeseen ja miten ne lasketaan löytyy täältä.
Luonnetestissä tarkasteltiin kaikkia testipöytäkirjasta löytyviä, valmiiksi pureskeltuja osa-alueita eli toimintakykyä, terävyyttä, puolustushalua, taisteluhalua, hermorakennetta, temperamenttia, kovuutta, luoksepäästävyyttä ja laukauspelottomuutta.
Eri tuomareiden tai koirien testi-ikien vaikutusta ei tässä otettu huomioon lainkaan.
Onko testijärjestyksellä tai testien lähekkäisyydellä ajallisesti väliä?
Ainakaan tällä materiaalilla ei näytä siltä, että kahdessa eri testissä käynnillä olisi koiran jälkimmäiselle tulokselle etua tai haittaa. Ainoa luonnetestissä keskeytetty koira pystyi selvittämään MH:n myöhemmin, mutta molemmat MH:ssa keskeytetyt koirat olivat käyneet luonnetestissä (ja läpäisseet) alle vuosi sitten. LT:ssä ensin käyneillä koirilla oli 10 pistettä keskiarvoa paremmat luonnetestipisteet, mutta näin pienellä otannalla se tuskin tarkoittaa yhtään mitään.
Enemmän testi-ikiin kuin testeihin itseensä liittyviä eroja olivat MH:ssa ensin (ja täten myös keskimäärin nuorempina) käyneiden koirien 0.4 pistettä suurempi kiinnostus takaa-ajoon verrattuna koiriin jotka tulivat MH-kuvaukseen vasta luonnetestin jälkeen. MH-kuvauksessa on täysin normaalia, että vanhempana testatuilla koirilla on matalampi jahtaamistaipumus (pääasiassa koulutuksen vaikutus), joten se selittänee myös tämän eron. Lisäksi luonnetestissä ensin käyneet koirat saivat hieman huonompia ampumispisteitä MH:ssa, ja MH:ssa ensin käyneet hieman huonompia ampumispisteitä LT:ssä, mikä vastaa tyypillistä ääniherkkyyden lisääntymistä vanhemmassa koirassa. Koirilla jotka kävivät MH:ssa alle vuosi sitten oli luonnetestissä myös hiukan paremmat ampumispisteet kuin yli vuosi sitten käyneillä.
Ennustaako MH luonnetestimenestystä?
Jos käsitetään ‘luonnetestimenestys’ tähän hätään ihan vaan loppupistemäärinä, voidaan ensin tarkastella ääripäiden eroja: aineistossa oli mukana 8 yli 200 pistettä saanutta ja 10 alle 100 pistettä saanutta koiraa. Mielenkiintoisin havainto tässä oli se, että korkean luonnetestipistemäärän ja MH:n korkeiden osa-aluepisteiden välillä ei juurikaan ollut korrelaatioita. Nämä luonnetestin “kärkikoirat” olivat MH:n kaikilla osa-alueilla 0.1-0.2 pisteen päässä kaikkien koirien keskiarvoista (suuntaan tai toiseen), paitsi osa-alueella kiinnostus takaa-ajoon, jossa kärkikoirilla oli 0.4 pistettä vähemmän kiinnostusta jahtaamiseen.
Sen sijaan kun tarkasteltiin alle 100 pistettä saaneiden koirien MH-tuloksia, oli niillä selkeästi huonommat pisteet (0.5 pistettä tai yli) ampumisessa, rohkeudessa, ääniherkkyydessä ja paineessa. Lisäksi niillä oli 0.3-0.4 pisteen erot sosiaalisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa jahtaamiseen. Huom. kummallakin luonnetestin pisteääripäällä oli keskivertoa vähemmän jahtaamistaipumusta. Luonnetestissä korkeita pisteitä haalivat koirat näyttivät siis aivan keskiverroilta MH:n mukaan, mutta luonnetestissä matalia pistemääriä saavuttavat koirat olivat selvästi keskiarvoa heikompia myös MH:ssa.
Ampumisen erot testeissä?
MH:n arvosanalla 1 sai luonnetestissä mitä tahansa välillä laukausalttiista laukausvarmaan. 60% arvosanan 1 saaneista koirista oli kuitenkin laukausvarmoja. Molemmat laukausalttiiksi arvostellut koirat olivat käyneet MH:ssa ensin, ja myöhemmin hylätty luonnetestissä ääniherkkinä.
MH:n arvosanalla 5 sai luonnetestissä arvosanoja laukausarasta laukausvarmaan, 70% kuitenkin selvästi alttiita. Myös kaikilla muilla ampumisen arvosanoilla sai koko skaalan luonnetestin arvosanoja. Luonnetestissä laukausvarmaksi arvosteltujen koirien ampumisen keskiarvo MH:ssa on 2.2, ja miinusmerkkisiksi arvosteltujen koirien keskiarvo 3.6. Ei periaatteessa ole siis mahdollista ennustaa miten toisessa testissä saatu arvosana tulee näkymään toisessa, mutta korrelaatio on kuitenkin selvä.
| LT arvosana | Laukausvarma | Laukauskokematon | Paukkuärtyisä | Laukausaltis | Laukausarka |
| MH keskiarvo | 2.2 | 2.5 | 2.5 | 3.5 | 5.0 |
Sosiaalisuuspisteiden korrelaatiot testeissä?
| LT arvosana | +3 | +2a | +2b | -1 |
| MH keskiarvo | 3.6 | 3.4 | 3.2 | 2.3 |
Tällä vielä pienellä otannalla koira jonka sosiaalisuuden keskiarvo oli MH:ssa alle kolme ei ollut luonnetestissä koskaan täyden pistemäärän veroinen. Toisaalta jopa MH:n keskiarvon 4.0 koiria oli arvosteltu luonnetestissä +2a arvoiseksi. Tässä on jälleen laaja skaala, mutta sosiaalisuus näyttää suoraviivaisimmalta ja selkeiten arvosteltavalta kokonaisuudelta näissä testeissä. Kaikkien koirien sosiaalisuuden keskiarvo MH:ssa oli 3.6.
Onko toimintakyky sama asia kuin rohkeus/uteliaisuus?
Ei ihan. Korrelaatio näiden kahden osa-alueen välillä on kyllä suurempi kuin monen muun tässä jutussa vertailtujen, mutta mukana on muutakin. Aivan selkeästi mitä suuremmat rohkeus/uteliaisuuspisteet koira saa MH-kuvauksessa, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on saada hyvät pisteet luonnetestin toimintakyvystä. Kun kaikkien aineiston koirien rohkeuden keskiarvo oli 3.6, oli -1 toimintakyvyn koirilla keskiarvo vain 3.1. +2 toimintakyvyn koirilla rohkeuden keskiarvo oli 4.0. Yksittäistapauksissa oli kuitenkin paljon variaatiota, sillä +2 toimintakyvyn luonnetestissä oli saanut myös koira jolla oli rohkeus MH:ssa vain 3.4, ja -1 toimintakyvyn luonnetestissä oli saanut koira jolla rohkeus oli MH:ssa 5.0.
Toinen osa-alue jonka kanssa rohkeus/uteliaisuus osuu yksiin on luonnetestin kovuus. Kovien ja kohtuullisen kovien koirien rohkeuspisteiden keskiarvo oli 4.0, siinä missä sekä pehmeiden että hieman pehmeiden keskiarvo oli 3.5. Tämä käy hyvin yksiin ajatusmaailman kanssa, että kovempi koira ei jää muistelemaan ikäviä asioita, samalla kun uteliaaksikin kuvattu koira unohtaa säikäytykset nopeasti. Suuret rohkeus/uteliaisuuspisteet MH:ssa saanut koira lienee siis luonnetestissä hieman todennäköisemmin sekä toimintakykyisempi että vähemmän pehmeä kuin keskivertokoira.
Lisäksi rohkeus/uteliaisuus korreloi myös luonnetestin temperamentin kanssa. Tämä voisi käydä järkeen kun tietää että uteliaisuus/rohkeus koostuu sekä pelkoreaktion voimakkuudesta että uskalluksesta mennä katsomaan pelästyksen jälkeen, ja korkeat pisteet saa koira jonka väistöliike on pienempi ja joka menee nopeammin katsomaan. Yllättäen kuitenkin korkea temperamentti korreloi positiivisesti rohkeuden kanssa, ja negatiivisesti väistöliikkeitä yksittäin kuvaavien osien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä vilkkaampi koira, sitä pienemmät väistöliikkeet se MH:ssa teki ja sitä korkeammat rohkeuspisteet se sai. Ääripäinä häiritsevien vilkkaiden koirien väistöpisteiden keskiarvo oli 2.3, ja kohtuullisten vilkkaiden 3.3. Selvästikin luonnetestin “temperamentti” on paljon muutakin kuin reaktionopeus pelottavissa tilanteissa.
Aggressiivisuus = puolustushalua tai terävyyttä?
Olin huomattavan kiinnostunut selvittämään onko MH:n “aggressiivisuus” osa-alue millään lailla yhteydessä luonnetestin aggressiivisia reaktioita hakevien osa-alueiden Terävyys ja Puolustushalu kanssa. Nämä ovat siitä hankalia osa-alueita, että niiden pisteytykset eivät mene lainkaan yhtä matkaa reaktion suuruuden kanssa. Käännettyäni pisteet vertailukykyisiksi, jouduin toteamaan että kummallakin osa-alueella on hyvin heikko korrelaatio aggression kanssa, terävyydellä vain hieman puolustushalua suurempi. Syynä voi toki olla se, että hollanninpaimenkoirilla on ylipäätään hyvin matalia aggressiivisuuspisteitä (ka 1.6) MH-kuvauksessa. Ne muutamat koirat jotka oli pisteytetty aggressiivisuudessa vähintään 3.0, olivat saaneet luonnetestin puolustus- ja terävyysosioista kaikkea suuresta pieneen ja kohtuulliseen. Kaiken kaikkiaan MH-kuvauksen aggressiopisteillä tuntuu olevan hyvin vähän tekemistä missään muualla esille tulevien ominaisuuksien kanssa, joten sen arvoa on hankala arvioida.
Miten muut osa-alueet vastaavat toisiaan?
Hermorakenne on luonnetestin häilyvin käsite, eikä se vastaa suoraan tai edes välillisesti mitään osa-aluetta MH-kuvauksessa. Se ei korreloi aktiviteetin kanssa hollanninpaimenkoirilla lainkaan, eikä myöskään käytännössä minkään muunkaan osa-alueen kanssa. Eniten yhteyksiä sillä on ampumis- ja rohkeusosa-alueiden sekä etenkin ääniherkkyyttä kuvaavan osa-alueen kanssa. Voi vetää väljän johtopäätöksen, että koira joka ei MH:ssa pelkää ampumista eikä säikähdä kovia ääniä arvostellaan todennäköisemmin parempihermoiseksi luonnetestissä.
Taisteluhalu vs. leikkisyys vaikuttavat korreloivan hyvin keskenään. Negatiivisen pisteen taisteluhalu oli keskimäärin 2.5 leikkihalua MH:ssa. Mitä suuremmaksi taisteluhalu oli arvioitu, sitä suurempi se tasaisesti oli myös MH:ssa. +3 arvosanan luonnetestissä sai koira, jolla oli MH:ssa keskimäärin 3.9 ja vähintään 2.8 leikkisyys. Yli neljä pistettä MH:ssa leikkisyydestä saaneet koirat olivat luonnetestissä mitä tahansa +2 tai uusilla säännöillä +2a suurempia taisteluhaluja.
MH:n leikkisyyden eri osa-alueista eniten luonnetestin taisteluhaluun korreloi luonnollisesti kohta 2c puruote ja taistelutahto. Tämä oli aavistuksen parempi indikaattori luonnetestipisteistä kuin leikkisyysosa-alue kokonaisuudessaan. Toiseksi eniten vaikutti osa leikkihalu ja kaikkein vähiten osa tarttuminen. Luonnetestin taisteluhalulla ei ollut yhteyttä MH:n jahtaamistaipumukseen.
Aiemmin todettiin että MH:n aktiviteetti ei korreloi hermorakenteen kanssa. Toinen ehdokas, temperamentti ei sovi samaan muottiin sen paremmin. Myöskään MH:n jäljellejäävät reaktiot tai painetta (leikkihalun tai kyvyn menetystä testin alusta loppuun saakka) kuvaavat osa-alueet eivät ole suoraan yhdistettävissä mihinkään luonnetestin osa-alueeseen, mutta yleisesti ottaen ne ovat hiukan korkeampia koirilla joilla on hyvin matalat luonnetestipisteet.
Summausta
Alla vielä pieni grafiikka joka näyttää tärkeimmät linkit ja niiden puuttumisen eri testien osa-alueiden välillä. Tulee olemaan todella mielenkiintoista tehdä tämä uudelleen kun dataa on vaikka tuplat nykyiseen verrattuna. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että monet selkeästi sukulaisosa-alueet kuten sosiaalisuus, leikkisyys ja ampuminen toimivat “juuri niin kuin pitääkin”, mutta esimerkiksi rohkeus/uteliaisuus on paljon muutakin kuin toimintakyky, terävyys ja puolustushalu eivät mittaa samanlaista aggressiivisuutta kuin MH, ja hermorakenteella ei ole mitään tekemistä aktiviteetin kanssa. Kaikki mielenkiintoisia ja avartavia pointteja.
Menemättä vastakkainasetteluun siitä kumpi testi on “parempi”, saa luonnetestissä käymällä selvästi paremmin tietoa koiran mahdollisista aggressiivisista reaktioista arjessa (esimerkiksi kaupan seinässä tai puliukon uhitellessa), siinä missä MH:n aktiviteetti kertoo jotain siitä osaako koira rauhoittua treenikentän laidalla vuoroaan odottaessaan. MH:ssa peloton koira on peloton ja utelias koira, siinä missä luonnetesti pyrkii jaottelemaan ja arvottamaan sen eri aspekteja tarkemmin. Ja kenties koska luonnetesti on voimakkaammin arvostelulaji on MH:n tiettyjen osa-alueiden ja LT:n loppupistemäärän välillä korrelaatio, vaikka syytä yksittäisistä osa-alueista ei tälle suoraan löydykään. Kumpikin testi toimii hyvin ampumisen, sosiaalisuuden ja leikkisyyden mittaamiseen.
