Viime syksystä lähtien on tapahtunut isoja juttuja ja välillä on tuntunut että aikaa ja jaksamista “kasvattajatädin” rooliin ei niin kauheasti ole. Toki sellaisestakin voi kokea huonoa omaatuntoa, mutta eteenpäin on menty ja kevääseen saakka selvittiin. Viime viikonloppuna vietettiin pari vilkasta treenipäivää AC-porukalla Tampereen kupeessa, ja oli aivan valtava helpotus pystyä vain lähtemään valmiiseen pöytään sillä Aino Katinomistaja oli järjestänyt meille jo toisena vuonna putkeen leiripaikan ja -ohjelman. Kasvattien ja niiden ihmisten näkeminen antoi taas paljon inspiraatiota ja jaksamista koiratouhuihin, valtavan suuri kiitos siis kaikille paikallaolleille!
Tänä vuonna minulla oli mukana Brimi ja Pants. Niiden lisäksi – tänä vuonna vähän pienemmällä porukalla – Glen x Malta -pentueesta paikalla oli Katti, Geb x Jadi-pentueesta Syndra, Sindi ja Ruusa sekä Nitro x Jadi -pentueesta Oksi. Näiden omien päälle paikalla oli Tarita’s U-pentuja (jotka ovat isänsä puolelta sukua Jadille) ja niiden emä, ranskantuontia, malinoissia ja pari karkkaria. Ei meillä syrjitä kun vaan vähän 😉 Ohjelmassa oli jälkeä pellolla, tottista, agilityä, koirien leikittämistä ja sunnuntaina vielä kruunuksi kaiken päälle hakua. Sekä tietenkin paljon koira-aiheista keskustelua. Minä niin vähän pääsen muuten livenä koirajutuista puhumaan että nämä vuosittaiset tapaamiset ovat siltä kannalta aivan ihania, etenkin kun kasvattieni omistajissa on jo paljon rodusta tietäviä ihmisiä. Aina tulee lisäksi ruodittua läpi ne pentusuunnitelmat ja niiden vaikeudet, mikä antaa hyvin perspektiiviä siitä miten muutkin harrastajat näkevät asiat ja mitä muut pitävät tärkeinä.
Perjantai-iltana Pants teki jälkeä, tai sitä ainakin yritettiin. Olen palannut takaisin laittamaan esineiden alle ruokapurkit, sillä viime vuonna edettiin vähän liian nopsaan ja huomattiin että koiran esinemotivaatio ei ole kummoinenkaan. Näillä treenimäärillä ei ihme… Pants oli liekeissä lähdössä jäljelle, mutta veti sitten jotain nenään tai jotain vastaavaa, eikä saanut haisteltua lainkaan reverse sneezing-kohtauksiltaan. Eli sinä iltana pistettiin jälki poikki ja kerättiin kamat. Pian se olikin jo ok ja lauantaina treenattiin normaalisti; n. 60 metrin mittainen jälki, yksi kulma, kolme esinettä. Ruokaa ehkä 50% jäljellä. Olisi voinut olla vähemmän, sillä jäljestys oli paljon paremman näköistä ei-namitetuilla pätkillä. Ehkä minä nyt joskus opin luottamaan että koira osaa…. Ilmaisut alkavat tulla jo aika nätisti. Jälki oli alamäkeen ja alamäestä järveltä päin tuuli, joten ei ollut ihmekään että Pants vähän oikaisi kulmassa. Kaiken kaikkiaan ei valittamista, jotkin asiat voisi vain itse tehdä eri tavalla, koiran toimissa ei valittamista. Nenä pysyy maassa, tahti on rauhallinen ja koira keskittynyt.
Tälle vuodenajalle epäluonnolliselta helteeltä turvassa, hallissa tehtiin ensin leikkiä Janita Sonynomistajan johdolla. Brimi on sijoituskodissaan käynyt puruissa ja se näkyi leikissä selvästi. Pants oli myös oma itsensä, huomattavasti vähemmän intensiivinen mutta tietenkin asiaankuuluvasti vihainen kun tyynyä ei saanut. Brimin kanssa otin pienen tottispätkän seuraamista ja noutoa, halli oli vähän matala minun heitoille ja koira mälväsi kapulaa jos sen loppuasentoa yhtään kritisoi, mutta seuraamisessa on tullut pientä edistystä tämän talven/kevään aikana. Enää ei ole jatkuvasti sellainen olo että koiraa joutuu potkimaan polvilla ihan vain että pääsee etenemään, vaan asento on alkanut suoristumaan. Ihmeitä siis tapahtuu!
Tein myös hiukan agilityä kummankin kanssa. Pants on koulutettu eri tavalla kuin Brimi jonka kanssa taas en ole aiemmin tehnyt aksaa lainkaan, joten Pantsin kohdalla tämä oli “pitkästä aikaa rallattelua ja pieni tehtävä” (cap putken jälkeen, toimihan se mutta ei todellakaan ollut niin tiivis kuin pitäisi ja on ollut aktiivitreenaamisen aikaan) ja Brimin kohdalla “katsotaan”. Brimi teki ihan perus putki-hyppy-sarjan ja kyllähän tuo muistui sillekin mieleen. Jos sen kanssa koskaan treenataan agilityä tulevaisuudessa (leireilyt tuovat aina hyviä muistoja mieleen aktiivisemmilta ajoilta ja kieltämättä kyllä houkuttelisi, katsoo josko ensi talvi toisi hallivuoron?) minun tulee kyllä opetella juoksemaan huomattavasti kovempaa. Se on räjähtävän paljon nopeampi kuin siskonsa. Sen kärsivällisyys/koulutustaso lähdöissä on selvästi matalampi ja tietyt palkkaustavat jotka toimivat Pantsin kanssa tuottavat Brimin kanssa vain vaarallisia tilanteita, esim. palkkaaminen esteen yli. Mutta kylläpä se vaan oli taas ihanaa, etenkin Pantsin osalta, sen kanssa kun ollaan rakennettu meidän suhde nimenomaan agilityhallissa. Ai että.
Sunnuntaina Brimi teki hakua. Itsehän en lajista hirveästi tiedä tai totta puhuen edes välitä, mutta sen verran on tullut hakumetsässä oltua että mielenkiintoa on ja kokemuskin on kiva aina silloin tällöin. Brimillä on huomattavasti enemmän treenikertoja takana kuin minulla, joten sille tehtiin kolme maalimiestä joissa osan kanssa ilmaistiin. Koira teki just niin kuin pitikin ja olin treeniin tyytyväinen, mutta haastavinta itselleni tässä vaiheessa on lähettää koira vain kun se on oikein suuntautunut. Virheellisen lähetyksen takia jouduin kahdesti kutsumaan sen takaisin keskilinjalle. Haukkukin irtosi odotetusti. Hieno Brimi 🙂
Tässä olikin aika paljon tekemistä yhdelle viikonlopulle ja kahdelle koiralle. Iltaisin olivat tosi väsyneitä ja kotiin tultua painuivat suoraan nukkumaan. Treeneissä ei kyllä ollut merkkejä hyytymisestä, mikä oli hienoa koska viime vuonna kun minulla oli vain Pants mukana tuntui että siinä kaikessa oli yhdelle vähän liikaa ohjelmaa. Toki viime vuonna Pants oli myös vieraassa autossa treenikaveri-Sindin komennettavana, joten sillä oli nyt ehkä rennommat olot omassa autossa siskonsa kanssa ja sitä kautta vähemmän henkistä kuormaa. Yllättävän vähän mitään ääntelyä autosta myöskään tuli, maalailin piruina seinille että kummatkin koirat huutavat tauotta koko viikonlopun mutta ei onnekseni ollut lainkaan niin. Myös muuten käytös oli oikein hyvää, tosin muulta kannalta niiden kanssa ei ole koskaan tarvinnut pelätäkään. Ehkä me maalaisjuntit matkustetaan siis tulevaisuudessakin.
Kotiin tultua Ducky aloitti juoksunsa, joten koko lauman juoksurumba on alkamassa näillä näppäimillä. Toivottavasti se tuo muutakin mukanaan kuin lattioiden moppaamista. Muutenkin lauma voi hyvin ja etenkin Malta on pirteä oma itsensä.
Kuvia leiriltä löytyy etusivun gallerialinkistä tapahtumien alta! Blogipostauksen pääkuvassa Brimi, ja tässä alla Katti.
