No mutta viikossahan on tapahtunut ihan hurjasti! Nyt kun pentu alkaa tarvitsemaan enemmän ja enemmän uusia kokemuksia, täytyy kyllä sanoa että yhden pennun pentue on aika kätevä. Ehkä se ihanne olisi 2-3, silloin niillä olisi vielä seuraa toisistaan mutta ne olisi helppo kuljettaa mukana ja eivät vielä sotkisi niin paljon kuin iso katras. Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita, että varsin toivoisin seuraavallakin kerralla pientä pentuetta, mutta nautitaan nyt helppoudesta kun sitä on. Esimerkiksi ison lauman kanssa ei onnistuisi lainkaan sellainen, että aamusella viedään isot koirat tarhaan ja lönkytellään ovesta ulos ja postilaatikolle. Pieni viisiviikkoinen Solace marssii perässä kuin se olisi maailman tavallisinta toimintaa. Se ei kyllä arkaile vaan pistelee menemään minne vaan, ainoa menoa haittaava elementti on kylmyys.
Pentuboksissa ei ole käynyt kukaan muu kuin Ducky (ja sekin vain leluvarkaissa) sitten… noh, ainakin monta päivää tässä on ollut. Niin monta, että pentulaatikko päätettiin koota kokonaan pois, jotta saadaan pennulle enemmän tilaa esim. vessanurkkausta varten. Ihan vielä ei ole tarkoitus aloittaa sisäsiisteyden opetusta, vaikka sitäkin varmasti jo ehditään ennen kuin Solace lähtee omaan kotiin. Hirvittävän siisti se on kyllä ollut, kun Brimikin on hoitanut hommansa ihanteellisesti. Pentu on jo näin iso, ja olen joutunut siivoamaan tasan yhden kikkareen lattialta!
Kiinteän ruoan harjoittelemiseen ollaan nyt panostettu jonkin verran enemmän, ja pentu syö kyllä hyvällä halulla mitä vaan tarjotaan kunhan sillä vaan pääsee olemaan nälkä. Brimin nisä ei ole enää ihan yhtä tärkeä kuin ennen, ja meillä onkin nyt hyvät kaksi viikkoa aikaa vieroittaa Solace tissiltä kokonaan ennen kuin Brimi pääsee kotia kohti.
Aiempina viikkoina Brimi on ollut varsin rasittava reagoidessaan jokaiseen oven kolahdukseen, etenkin imettäessään. Vahtiminen oli todella ahkeraa noina aikoina. Nyt tämä on onneksi taas hiipunut, kun sen lapsi on jo isompi. Rankkaa sen äitiys on kyllä vieläkin, ainakin sen näköisenä Brimi rötköttää illat nukkuen 😀 Se leikkii todella älykkäästi Solacen kanssa ja selvästi opettaa sille tapoja, rajumpana leikkikaverina on sitten toiminut Ducky. Nyt menoa ei tarvitse enää oikein jarrutellakaan samalla tavalla, vaan Solace pistää isommalle pennulle vastaan oikein tehokkaasti. Kun pieni väsyy, joutuu iso poistumaan portin taakse. Ikäero tekee kuitenkin sen, että keskenään niitä ei voi jättää, kun energiatasot ovat ihan erilaiset. Solace tykkää Duckystä ihan hirveästi! Joka kerta se toivottaa ystävänsä tervetulleeksi häntä vimmatusti heiluen.
Sunnuntaina vierailtiin äitini luona hakemassa pennulle uusia kokemuksia; muutaman kilometrin ajomatka meni hyvin Solace jalkotilassa, ja ennen kotimatkaa se jäi kyläpaikkaan hetkeksi nukkumaan käydessämme itse kaupassa. Hirmu reipas oli kylässäkin, kiusasi Jadia kokeilemalla josko tulisi maitoa, varasti villasukkia ja tutki joka paikan. Ei hullummin tämmöiseltä muutaman hassun viikon ikäiseltä. Omaa tahtoa pennulle on kyllä tullut taas ihan kauhalla, ja jo alkaa vähän hirvittää että millainen matami siitä kasvaakaan. Voin vaan kuvitella miten kamalia lauma samanlaisia olisikaan…!