Kahden ja kolmen viikon etappien postaukset jäivät tuosta noin vaan välistä. Kiirettä monenlaisen projektin kanssa on riittänyt, niistä pienimpänä eivät siis suinkaan tämä kahden eri-ikäisen pennun samanaikainen kasvatus. Vähän harmittaa ettei tule kuviakaan otettua useammin, Solace on sentään päässyt jokaviikkoisiin potretteihinsa mutta Ducky kasvaa kasvamistaan ja kuvia ei meinaa saada otettua. Jospa pian aurinkoinen päivä ja valmius lähteä kuvaamaan kohtaisivat!
Solace on kehittynyt aivan hurjaa vauhtia. Kahden viikon iässä sillä oli silmät auki, ja se havannoi maailmaa haparoivin askelin. Hännänheilutusta ja leikin tapailua näkyi myös jo tuolloin. Kolmeviikkoisena se sai jo kuljeskella lattialla useammassa huoneessa, ja kasvattipa vielä naskalihampaatkin. Viime päivien aikana se on nyt päättänytkin, että pentulaatikko EI ole pennun paikka, ja auta armias jos sitä yritetään siellä päiväsaikaan pitää… Yksin ollessaan ja yöllä se sentään asettuu sinne nukkumaan, mutta muuten hänen pitää olla Vapaana. Päättäväisyyttä sillä tuntuu olevan, eikä se hätkähdä käytännössä mistään. Tietenkään se ei “osaa” vielä pelätä, mutta kyllä sieltä alkaa kuoriutua yksi vallan mainio otus… Toivottavasti tulevaisuudessa päästään näkemään useita eri versioita tästä samasta yhdistelmästä.
Kiinteää ruokaa Solace ei syö vieläkään paljoa, vaikka normaalisti meillä on pentueet tässä iässä jo syöneet sitä useamman kerran päivässä. Brimin maitobaari pitää yhden pennun niin kylläisenä, että on ollut hankala saada sitä kokeilemaan muuta. Nyt tosin Brimi on ollut tarhassa muutaman tunnin päivässä, ja ennen sen sisälle tuloa on aina hyvä maistatella jauhelihaa. Painoa on nyt kolme kiloa (noin kilon enemmän kuin “normaalilla” tämänikäisellä) ja pentu on jämerä, joten lähinnä keskitytään pitämään syöminen maltillisena. Ensimmäisen madotuksenkin se on jo saanut, ja perinteiseen tapaan kirosi meidät varmaan ihan sinne alimpaan manalaan.
Vaikka Solace on edelläkävijä monessa muussa asiassa, on tuo ainoan pennun rooli siltikin vähän kurja. Brimin hännässä se jo osaa roikkua – Brimi myös leikittää itse pentuaan jonkin verran – ja leikkii Duckyn kanssa kerta kerralla rajummin, mutta sitä eroa sisaruslauman mahdollistamaan leikkiin ei oikein tajunnutkaan kunnes katsoin videon meidän kasvatti-Sonyn samaan aikaan syntyneistä jälkeläisistä. Se leikki mitä Solace saa leikkiä on hyvin kaukana tuollaisesta raisusta menosta, jolla sisarukset keskenään nujuavat! Dex ja Malta ovat satunnaisesti saaneet tavata pentua, vain Pants on tässä taloudessa hyvin tiukassa tarkkailussa; se tuijottaa pentua sillä samalla ilmeellä, millä se katsoi Jadin pentuja pari vuotta sitten. Ja vaikka niistäkin herkkupaloista kasvoi ihan oikeita koiria (etenkin Sindin ikuinen rakkaus Pantsia kohtaan todistaa että se oli lopulta oikein hyvä “täti”!), ei Pants taaskaan ymmärrä että niinpä muuten kasvaa tästäkin.
Muutamia kyläilijöitä on jo ehtinyt käymään, ja Brimi tarkkailee kyllä kaikkia ahkerasti. Se on kyllä antanut itsestään kuvan täydellisestä malliäidistä, joka huolehtii pennustaan, viihdyttää vieraita mutta on silti aivan juuri sopivalla tavalla suojeleva. Solace onkin siis tavannut perheen muita koiria vain silloin kun Brimi ei ole paikalla. Duckyn se jo päästää pentunsa lähelle, muilla ei olisi kyllä mitään asiaa.
Loppuun video männäviikolta (?) Duckyn ja Solacen ystävyydestä!