Eilen “pieni” Solace vietti ensimmäisiä viikkosyntymäpäiviään! Yksinkertaisesti mitään ongelmia ei ole ollut, ja pennun kasvatus on ollut miltei täysin Brimin vastuulla. Painoa oli eilen aamulla 1076 grammaa, eli enemmän kuin tuplat syntymäpainosta. Hauska miten vauhdilla se kasvaakin, kun tuntuu että todellisuudessa se vain mötköttää 90% ajasta pentulaatikossa nukkuen. Viime viikolla vielä jossain vaiheessa huolehdin, että syökö se muka ollenkaan. No, syö se…
Pistetääs vielä “viralliset” kuvat samaan tyyliin kun useamman pennun pentueista, vaikka nämä postaukset tulevatkin aina olemaan vain yhtä pentua käsitteleviä! Virallinen nimi löytyy jo, ja se taisikin itse asiassa löytyä heti päivän ikäisenä. Paljon eri teemoja oli tapetilla, mutta nyt kun ei tarvitse löytää joka teemasta montaa ihanaa nimeä, tuntui tämä versio juuri sopivalta. Sekä siksi, että se kunnioittaa Brimin omaa virallista nimeä, ja lisäksi on vielä sukulaisteemasta peräisin eli niin että näin seuraavalla sukupolvella on edelliseen liittyvä nimiteema. Nimeämiset ovat minulle hyvinkin tärkeä osa kasvattajuutta, ja eteneminen tapahtuu tarkkojen säännösten mukaan 😉
Azuricoyotes The Stars My Solace, narttu
Muista aiheista – päivitin pentusivulle seuraavat suunnitelmat. Tämä yhdistelmä oli itsellekin paljon odotettu ja hyvin tärkeä osa tulevaisuuden suunnitelmia, joten olemme nyt sumplineet asiat niin että lähdemme kokeilemaan uusintaa mahdollisimman pian. Tähän päätökseen saapumista auttoi myös se, että useampi potentiaalinen koti halusi jäädä odottamaan sitä omaa pentua vaikka nyt ei sellaista saakaan. Myös Dakotan porukat varmistivat eilen, että keinosiemennys on OK. Brimi juoksee aika pitkällä aikavälillä, ja antoi astua aikamoisen myöhään. Voi olla, että ovulaatio kuitenkin tapahtui vielä myöhemmin, ja meidän olisi kuitenkin kannattanut jäädä vielä muutamaksi päiväksi ja yhden lisäastumisen ajaksi jotta olisimme saaneet parhaan mahdollisen tuloksen. Mutta sitä ei nyt auta itkeä tähän tähään, oppiipahan että seuraavalla kerralla kannattaa jäädä vähän pidemmäksi aikaa, vaikka hinku kotiin olisi kuinka kova!
Myös “kodittoman tuontimme” kohtalo on selvinnyt. Kotiinhan se jää. Minulle ei ole mikään koira iskenyt tällä tavalla ennen, joten olen aivan onneni kukkuloilla. Sosiaalistamista on vielä edessä, mutta Ducky on muuten niin kymppi paketti että eihän siitä vaan voinut luopua. Tulevaisuudessa katsellaan mihin rahkeet riittää, pk-puolelle kuitenkin olisi tämän koiran kanssa toiveena lähteä. Jos olisi tullut isompi pentue, olisi ollut äärimmäisen hankalaa kasvattaa vielä isompaakin pentua samaan aikaan. Joten jollain tavalla taas onni onnettomuudessa. Positiivisuutta kyllä löytää, kun sitä etsii.