Pitkään aikaan ei ole tullutkaan kirjoiteltua oman lauman jutuista. Tuossa vanhempia pentupäiväkirjoja selatessa tuli mieleen, jotta voisihan sitä vaikka pistää blogin lukijat ajan tasalle meidän koirien äärettömän mielenkiintoisesta (krhm) elämästä.
Jadi on nykyään sen kymmenen vee ja nauroin tässä yhdelle vanhalle postaukselle, jossa olin kertonut nähneeni ensimmäisiä vanhenemisen merkkejä. Jadi oli silloin ollut seitsämän! No eihän se enää selkeästi pentukoira ole, mutta vauhtia riittää ja terveys on pysynyt rautaisena edelleen. Kyllähän tuo nukkuu sikeämmin ja osaa entistä enemmän arvostaa pehmeätä sänkyä, mutta vielä ei ole tarvinnut järjestää erikoiskohtelua iän takia. No, koirahoitolaan viedessä mainitsin kyllä että tämä yksi on sen kymmenen vee, eli kyllä se hieman takaraivossa jo kolkuttelee että ikää on enemmän kuin ennen ja sitä myöten ihan yhtä mukava sitä ei ole jättää. Jos ja kun Brimi tulee meille tekemään pentunsa, Jadi pääsee äitini luo pidempiaikaiseen hoitoon ihan sen takia että tilaa ja aikaa viidelle koiralle ei penturumban seassa meinaa riittää. Eli vielä enemmän sohva- ja sänkyaikaa tiedossa!
Malta oli nuorena tyttönä rasittava häslä, mutta nykyään kahdeksan veenä kuin ihmisen mieli. Vielä en ole huomannut ensimmäisiä vanhenemisen merkkejä, niin kuin seitsämänvuotiaassa Jadissa. 😉 Maltan kohdalla ollaan ylläpidetty lihaskuntoa ja oltu varovaisia kylmän kanssa vielä tänäkin talvena, vuosi sitten tuskailtiin vielä kaatumisen johdosta jääneiden kipujen/lihasjökkien kanssa. Tällä hetkellä voi kuitenkin sanoa että riskaabeli aika on mennyttä ja koira toimii yhtä hyvin kuin ennenkin. Silti se saa tästä eteenpäin loppuikänsä lämmitellä pitkän kaavan mukaan ennen kuin pääsee hulluna juoksemaan lauman kanssa… Mikään kainalokoira Malta ei ole vieläkään, mutta on ihan selvästi ottanut askelia siihen suuntaan. Tarkoittaa siis sitä, että se jo joskus pistää maate viereen lähtemättä heti pois, jos ihminen osaa olla ihan hiljaa. Tulevaisuuden suunnitelmissa Maltalla on tulla isoäidiksi, sille pidetään peukkuja hurjasti pystyssä.
Dex on näinä päivinä komea, aikuinen uros. Se on saanut paljon itsevarmuutta ja aivosolut toimivat ainakin kerran viikossa, mutta on se silti ikuisesti se meidän oma “erikoinen” pentu. Joskus sen komeata olemusta katsoessa vähän harmittaa ettei siitä ole jalostuskoiraksi, mutta sitten tulee uusi vuosi ja Dex kulkee ympäri taloa hermostuneesti muristen, rauhoittuen vain hetkeksi kerrallaan. Pentuna ja junnuna rivitalossa asuessa se koki ulkoa kuuluvat äänet tämän saman käytöksen arvoisiksi, mutta kaikeksi onneksi se on kasvanut ulos moisista kotkotuksista. Nykyään se on ainoastaan tuo uusi vuosi ja ukkonen mitkä vievät siltä pasmat sekaisin, muina aikoina se on oma onnellinen itsensä, sellainen perushölmö, villi ja vapaa sielu. Narttulaumassa se on täydellinen uros, joka ei juoksuja turhaan stressaa ja rakastaa pentuja ehkä kaikista eniten!
Pants, meidän nuorinkin on jo kolme… Sen kanssa ei oikein mikään ole muuttunut, se on aina ollut samanlainen, yhtä mahtava kaveri ja treenikoira. Harmi vaan että sillä on tälläinen ohjaaja, joka ei meinaa saada säännöllistä treeniä yhdessä tietyssä lajissa mahtumaan “hektiseen” elämäänsä. Loppusyksy oli vaikea, ja nyt tulee taas se pentuaika, joten ennen kevättä ei taas jaksa oikein mitään kunnollista. Vielä en tiedä sitäkään, tuleeko Pantsista jalostuskoira vai ei, Brimi oli helppo valita ensimmäiseksi emäksi mm. sen takia että se on ehtinyt jo kokeissa käymään. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jos löytyy se täydellisesti sopiva (ha ha, ha) uros Pantsille niin viis niistä koetuloksista, mutta muussa tapauksessa toivotaan että saataisiin ensi kesän ja syksyn aikana työstettyä joku laji koekuntoon ilman mitään häiritseviä pentuesuunnitelmia. Toisaalta olemme vähän puhelleet, että olisi kiva jos meidän seuraava pentu olisi sitten Pantsin jälkeläinen (tietenkin kaikki muuttujat huomioon ottaen), joten sitä ajatellen voisi odottaa parikin vuotta vielä ilman mitään paineita.
Lauma rullaa siis aika lailla entiseen tahtiin, eikä lisäyksiä tai vähennyksiä ole näköpiirissä toivottavasti ainakaan ihan heti. Kuvat eiliseltä jääreissulta Jadin ja Maltan kanssa, muuten kuvia ei ole tullut olettua lainkaan. Kamera on vielä ihan kelvollinen, mutta nokassa keikkuva linssi on Jadin ikäinen eikä ihan hirvittävästi houkuttele enää kuvaamaan……!