Nyt kun kyseessä on ensimmäinen pentueemme jossa emä ei asu kotona, on tämän pentupäiväkirjan kirjoittelu ollut vähän vaisumpaa. Minulle Brimin tiineysajan alku oli varsin helppoa, kun aika ei mennyt koiran kurveja tuijotellessa ja joka päivä arpoessa että onko se raskaana vaiko eikö. Viidenteen viikkoon mennessä oltiin varmoja että kyllä se kantava on, mutta ihan kauheaa vauhtia vatsa ei ole kasvanut. Määrää on mahdoton sanoa, mutta mahan joka reunalla tuntuu elävän joku. Eiköhän me parin viikon sisällä jo tiedetä kuinka kävi! Itse en kuitenkaan usko että ennen ensi sunnuntaita vielä synnyttää.
Brimi tuli siis loppuraskauden ajaksi meille tiistaina, ja on sen jälkeen kasvattanut mahaa tasaisen näkyvästi. Parin päivän päästä se tajusi että Pantsin luksusnukkumapaikka on sänkymme alla, joten se alkoi pian tunkea sinne itsekin. Tänä aamuna sitä joutui sitten vähän avittamaan poispäin, kun maha vaikeuttaa jo liikkumista sen verran että jalat vain sutivat tyhjää. Brimin maha onkin jännin mikä meillä on ollut tähän saakka; seisoessa ja liikkuessa se ei vaikuta kovinkaan suurelta, mutta kun koira makaa maassa tai kun sen kippaa selälleen paljastuukin aikamoisen paljon uiskentelutilaa kakaroille. En siis kyllä osaa yhtään sanoa mitä sieltä voisi olla tulossa.
Muuten Brimi on voinut hyvin ja liittynyt laumaan kivuttomasti. Kuten aina, ne Pantsin kanssa tavatessa tanssahtelivat pitkin olohuonetta jonkin aikaa ja muistuttelivat toisilleen keitä he ovatkaan, ja sen jälkeen ovat taas olleet niin kuin aina. Brimi näyttää kuitenkin nyt kasvaneen aikuiseksi, siinä missä Pants käyttäytyy sitä kohtaan samalla tavalla mielistellen kuin vanhoja narttujamme kohtaan. Brimi on myös hirrrveän hellyydenkipeä ja purkaa ehkä heräilevää äidinvaistoaan tuohon pentuunkin? Kovasti se sitä leikittää (siinä missä Pantsia ei kiinnosta enää lainkaan), härnää leluilla ja antaa nukkua vieressä. Pennulle ostetusta vinkuhaista tuli melkein Brimin lelu… Vastapainoksi pentu roikkuu sitten Brimin ulkoilureleissä kävelyllä, ja harva se kerta olen joutunut ottamaan pannan ja hihnan kokonaan kaulasta pois että se pääsee asioilleen.
Tällä hetkellä molemmille sukupuolille on sen verran kiinnostusta, että jäädään tämän hetken odottajien kanssa jännityksellä katsomaan millainen kokoonpano tulee. Kun pennut ovat maailmassa ja tiedetään kuinka monta niitä on, osataan taas varmemmin sanoa jos lisäkodeille on tarvetta. Kovasti toivon että jokainen saisi juuri haluamansa, niin kovin ihania koteja olisi koiralapsille tarjolla! Pentulaatikko kannettiin juuri tänään varastosta sisään, ja se kootaan tämän illan aikana valmiiksi. Vasta nyt alkaa pikkuhiljaa todella tajuamaan, että kohta meillä on täällä taas pennuntuoksua. En minä olekaan pentukuumeillut kun vasta… no, pitkään. Ja Brimi on maailman tyylikkäin tuleva äitikoira.