Hullu sitä pitää olla että tähän hommaan kerta toisensa jälkeen lähtee… Mutta juuri nyt täällä istutaan sydämenkuvat silmissä ja huokaillaan pentulaatikon laidalla. Hermoilin synnytystä niin paljon, että en voi sanoa noin viikkoon nukkuneeni kokonaisia yöunia. Jo maanantai-iltana Jadi alkoi läähättelemään ja vaikuttamaan levottomalta, ja eipä siitä nukkumisesta siis tullut minullekaan mitään vaikka lämmöt sotivat tulevaa synnytystä vastaan. Vasta tiistai-aamuna lämpö dippasi sitten alle 37, jossa se pysytteli ainakin iltakymmeneen saakka kun tein viimeisen mittauksen. Puoli yhdeltätoista tuli limatulppa ja tasan puoliltaöin ensimmäinen pentu; reippaasti yli 400-grammainen narttu joka oli siis kevyesti suurin meillä koskaan syntynyt pentu. Myös viimeisenä syntynyt narttu rikkoi 400g rajapyykin, piti ihan tarkistaa ja aiemmin suurin meidän pennuista oli Maltan Sera, joka sekin vain 370 ja risat. Ihania, elinvoimaisia pentuja, tosin sitä ensimmäistä Jadi ähelsi niin pitkään ja kivuliaasti että ehdin jo huolestua. Mutta hieno, hieno Jadi sai hoidettua homman kotiin.
Kaksi pennuista oli muita sutjakampia, alle 300-grammaisia. Hyvin kuitenkin lähtivät elolle ja tänään jo näyttävät ihan yhtä lihavilta palleroilta kuin muutkin pennut. Sen pienen violettipantaisen uroksen Jadi ehti melkein hotkaista jo kitaansa, se on niin vikkelä jälkeisten syönnissä että tällä kertaa unohtui se napanuora katkaista. Inhoja yksityiskohtia, mutta jouduin vetämään koko roipekasan Jadin kurkusta ylös, että sain napsaistua narun poikki. ? Jadin ilme sen tajutessa että “meni jo” oli kyllä näkemisen arvoinen, miten purra napanuora poikki kun pentu on jo hampaissa…
En tiedä onko itsellä enemmän kokemusta tällä kierroksella, vai mikä ihme viime kerralla oli kun vaikeuksia tuppasi joka suunnasta. Jadi on kuitenkin syönyt ja juonut aivan uskomattoman hyvin ja maitoa on riittänyt pennuille. Se on ihana, asialleen omistautunut äiti ja näyttää onnelliselta pentujensa keskellä. Aivan eri kokemus kuin pari vuotta sitten, kun herättiin joka toinen tunti ruokkimaan pentuja. Nyt tarvitsee lähinnä katsoa vierestä ja pennut kasvavat silmissä.
Perinteisesti nyt sitten ensimmäiset potretit pennuista! Poistin pannat kuvaukseen tullessa, mutta muuten pennut tullaan tuntemaan näillä väreillä. Kotitilanteesta sen verran, että varmasti ainoastaan yksi urospentu on tällä hetkellä jonnekin “luvattu”, jo toinen Jadin poika joka olisi lähdössä ison rapakon taa. Muuten neuvottelut ovat vielä monen kanssa kesken, mutta tilannetta tullaan päivittelemään sivuille sitä mukaa kun asiat varmistuvat.
Suurimmalla osalla pennuista ON jo nimet, mutta perinteisesti julkaistaan ne täällä blogin puolella vasta kun kaikki ovat osuneet kohdalleen oikeille pennuille.
Uros, oranssi panta (s. paino 377g)
Äänekäs, raivokas ahmatti! Vasemmassa takajalassa kannus.
Uros, harmaa panta (s. paino 368g)
Toinen jolta lentää ärräpäitä heti jos ruoka ei ole naaman edessä kun nälkä iskee…!
Uros, violetti panta (s. paino 299g)
Se pieni poika, joka on saanut viimeisen vuorokauden aikana kovasti puhtia.
Narttu, musta panta (s. paino 424g)
Minä niin tykkään näistä isoista nartuista! Tämän neidin ei tarvitse kiroilla, sen kuin vaan kauhoo paikalle ja ottaa haluamansa. Kannukset takajaloissa.
Narttu, sininen panta (s. paino 354g)
Narttu, ruskea panta (s. paino 388g)
Kannukset takajaloissa.
Narttu, pinkki panta (s. paino 264g)
Se pikkutyttö, tälläkin hetkellä pentueen pienin. Kannukset takajaloissa.
Narttu, punainen panta (s. paino 400g)
Viimeisin mutta ei vähäisin, punapantainen narttu on ehkä raivokkain koko pentueesta…
Pennut ovat varsin hauskan ja erikoisenkin näköisiä, ja nuo kannukset ovat itselle uusi juttu. Mikälie todiste näiden sekarotuisuudesta.