Kamala miten se aika rientää. Menneellä viikolla on tapahtunut paljon; pennut ovat avanneet silmänsä (pl. sinipantainen narttu, jolla vähän luomet vielä tarrailevat toisiinsa), kävelevät huterilla jaloillaan yllättävänkin nopeasti, ja tänään tuli vielä se jännä ensikosketus kiinteään ruokaan. Pentueen kehitys on ollut vauhdikasta, aiempien pentueiden kaksiviikkoiskuvissa vielä kaikilla tai lähes kaikilla on ollut silmät vasta rakoiluvaiheessa, varsinainen kävely ei ole ollut vielä kuvioissa ja jauhelihakaan ei ole uponnut koko pentueelle (nyt joka iikka söi). Myös painot ovat paremmalla mallilla (ilman tippaakaan keinoruokintaa!); Jadin edellisessä pentueessa pennuista painavimmatkin olivat tässä iässä alle 800 grammaa, siinä missä tässä pentueessa suurin uros on jo yli kilon painoinen mötkäle.
Kaikki on siis mennyt paremmin kuin hienosti. Jadi hoitaa pentunsa hyvin, maitoa on riittänyt ja ongelmat ovat loistaneet poissaolollaan. Osalla kakaroista tuntuu olevan aikalailla temperamenttia, joten tällä viikolla niiden kanssa kynsienleikkuu ei ollut enää ihan yhtä miellyttävää kuin viime viikolla. Kaikilta saatiin kuitenkin napsittua, vaikka suurta kärsivällisyyttä tuo vaatiikin. Pentujen pantoja on saanut löysentää parin päivän välein, ja ei mene pitkään ennen kuin ensimmäisten kanssa joudutaan jo siirtymään isompaan kokoon!
Tulevalla viikolla on ohjelmassa ensimmäinen madotus n. viikonlopun tienoilla. Pennuille luodaan nyt myös pentulaatikon toiseen päähän ns. vessa-alue, joka on pelkkää sanomalehteä ja jonne ne saavat opetella käymään asioimassa. Jauhelihaa ne saavat maistella useita kertoja, ja saatanpa vaikka parina päivänä heittää kokoon jonkun vetisemmän miksauksen siitä maidonvastikkeesta ja kananmunankeltuaisesta. Nappulatöhnää ei lisätä ennen kuin kolmeviikkoisena sitten vasta. Kun kolme viikkoa tulee täyteen, alkaa pennuille koittaa muutto omaan huoneeseen, veikkaan että pentuloota käy ahtaaksi piakkoin… Eli pentujen tulevaa sotatanteretta pitää taas rakennella tällä viikolla.
Ja nyt sitten pentujen tämän viikon infopläjäykset kaikkien omine nimineen. Tälläkin kerralla minulla periaatteessa oli sellaisia nimiä, jotka olisin omille sijoitusnartuille halunnut (Maltan pentujenkin mielestäni rumimman nimen omistava pentu jäi lopulta meille kotiin!), mutta päädyin taas siihen että ongelmastahan päästään sillä, että annetaan kaikille nimet joista pidän. 😉 On ollut tosi kiva kutsua kakaroita melkein alusta saakka omilla nimillä, niitä höperöitä lempinimiäkään ei koskaan ehtinyt muodostumaan.
Uros, oranssi panta: Azuricoyotes Niva Wrathion
Wrathion on vieläkin todella miellyttävä, tasainen, pienempi urospentu. Se huomioi jo ympäristöään ja tuntuu tapailevan kontaktia muihin pentuihin.
Uros, harmaa panta: Azuricoyotes Niva Atramedes
Atramedes, Fatramedes, meidän paksu… Se näyttää jättiläiseltä muiden pentujen rinnalla, ja egokin taitaa olla jättiläiseltä peritty…
Uros, violetti panta: Azuricoyotes Niva Kalecgos
Tämä poika oli yhdessä sinipantaisen tytön kanssa viimeisiä silmien avaajia. On myös vähemmän raivokas kuin suurin osa siskoistaan!
Narttu, musta panta: Azuricoyotes Niva Alexstrasza
Alexstrasza on menettänyt etumatkaansa koossa, ja sitä myöten siitä on tullut äksympi. Enää ei tarvitse vain saapua paikalle että saa mahan täyteen. 😀
Narttu, sininen panta: Azuricoyotes Niva Sindragosa
Jos minulta kysyttäisiin pentueen kauneinta pentua, niin se olisi tämä tyttö. Ihana!
Narttu, ruskea panta: Azuricoyotes Niva Valithria
Sitten taas jos pentueen tähtisilmäisintä valittaisiin, se olisi Valithria. Tämä tyttö on aivan superkivan oloinen tällä hetkellä.
Narttu, pinkki panta: Azuricoyotes Niva Ziradormi
Jotain näissä pienissä on… Ziradormi avasi silmänsä sitten kuitenkin ensimmäisenä, ja se oli tänään myös raivokkain jauhelihan syöjä. Kehitys hyvällä mallilla siis!
Narttu, punainen panta: Azuricoyotes Niva Alysrazor
Ai kamala mikä hirveä pentu 😀 Ei voisi olla sopivampaa kapellimestaria sille orkesterille, joka parin viikon päästä nousee 4 am vaatimaan ruokaa NYTHETI