Tällä hetkellä olisi niin monta muutakin asiaa tehtävänä ja muuten vaan mielen päällä, että tästä postauksesta ei ole nyt tulossa lainkaan niin syvääluotaava kuin piti. Tarkoitus oli lämäyttää pöytään tuo meidän muunnosristeytyspentueen MH-profiili ja analysoida sitä yleisellä tasolla ja ehkä vähän koirakohtaisestikin. No, katsotaan mihin päästään vaikka ajatukset on muualla!

Glen x Malta -pentueesta on nyt siis 6/8 pentua testattu, ja jos vähän saa kehaista niin eipä ole tähän mennessä muita suomalaisia holskupentueita moisissa määrin kuvattu, ei missään muunnoksessa. Yksittäisillä kuvaus(saati luonnetesti)tuloksilla on mielestäni jalostuksen kannalta paljon vähemmän merkitystä kuin sillä isommalla otannalla, ja tätä isompaa otantaa ei saa kuin testaamalla mahdollisimman paljon samansukuisia koiria. Meillä oli alun perin joka iikka tästä pentueesta tulossa kuvaukseen, mutta valitettavasti kaksi urosta joutui perumaan ja niiden osalta täydennetään tilastoja sitten ehkä vasta tulevaisuudessa.

Yleisellä tasolla puhuttaessa tämä pentue näytti MH:ssa aika lailla siltä kuin se on jo aiemmin ihan arjessa ja treeneissä osoittanut olevansa; nämä ovat sosiaalisia, leikkisiä koiria. Muutama on omaan makuuni vähän turhankin vilkkaita/rauhattomia. Ei suuria kammoja ja vaikeuksia jokapäiväisten asioiden ja yllätysten kohtaamisessa. Terävyyttä, aggressioita selkeästi enemmän kuin meidän edellisellä pentueella, mutta haitallisesti tämä on näkynyt perinteisesti vain niillä joilla paketti ei muuten ole yhtä hyvin kasassa. Hitusen olin yllättynyt tuosta että useampi ei lähtenyt jahtaamaan viehettä, kun näissä on kuitenkin ollut useampikin Suuri Metsästäjä. Mutta tällä osiolla ei todistetusti olekaan ollut suoraa linkkiä riistan/tms. jahtaushaluihin, se näkyy tässä hyvin. Paperilla kokonaisuus näyttää siltä, että tämä pentue oli sen arvoinen, ja näissä on kyllä ehdottomasti haluttuja palikoita jatkoon.

Jos sitten verrataan eri osioita… Meidän edelliseen ts. ensimmäiseen pentueeseen verrattuna sosiaalisuus oli selkeästi suurempi, vaikka muutama jonkin verran käpälöinnissä venkoilikin. Se on kuitenkin noista sosiaalisuusosion kohdista eniten harjoittelusta riippuva toiminto, joten parin koiran kakkoset eivät siinä kohtaa hirveästi paina. Yllättäen rohkeus/uteliaisuus on numeroissa samalla tasolla, vaikka “livenä” tämä pentue osoitti huomattavasti parempaa toimintakykyä uhkien edessä ja selvitti ne mielestäni kokonaisvaltaisemmin. Pitkäkarvaisten keskiarvoihin verrattuna rohkeus on jonkin verran suurempi, lyhytkarvoihin verrattuna aavistuksen pienempi. Leikkiosiot ovat Glen x Malta -pennuilla huomattavasti korkeammat kuin Nitro x Jadi -pentueella, eli joka ainoa koira leikki ja taisteli todella hienosti, ja suurin osa onnistui etäleikissäkin. Keskiarvoltaan tämä pentue sijoittuu sekä suomalaisten pitkä- että lyhytkarvojen keskiarvojen yläpuolelle. Hauskasti sitten tosiaan kiinnostus takaa-ajoon oli näillä selvästi pienempi kuin ensimmäisellä pentueella, ja myös pienempi kuin kummallakaan muunnoksella keskinmäärin. Tähän hätään en osaa arpoa tätä sen syvemmin, Pants on aina ollut selkeästi enemmän “taistelija kuin jahtaaja”, ehkä noilla muillakin on vähän samaa! Maltahan on tässä suhteessa enemmän ns. pitkäkarvatyyppinen, eli saalistus on todella voimakasta ja taistelutahto sitten pienempi.

Aggressioita näytettiin selkeästi enemmän kuin edellinen pentue, ja tässä onkin MH:n mukaan yksi suuri pitkä- ja lyhytkarvaisia holskuja erottava tekijä. Aggressiot MH-kuvauksessa eivät tarkoita siis sitä että koirat syövät kaikki mummot kadulta ;), vaan tämäkin on yksi koiraa pyörittävistä moottoreista jonka voi valjastaa moneen käyttöön. Toki epätasapainoinen, enemmän aggressioita sisältävä koira on vaarallisempi tapaus kuin täysin “lapanen”, minkä takia ne huonot lyhytkarvat yleensä ovatkin paljon vaikeampia koiria kuin huonot pitkäkarvat. Jäljellejäävät reaktiot olivat aika lailla samaa tasoa edellisten kanssa, eli hyvin hyvin pieniä; pienempiä kuin lyhyt- tai pitkäkarvaisten luvut muunnoksittain. Tähän olen tyytyväinen.

Viimeisenä äänien käsittely. Laukaukset menivät kolmoseen joka iikalla, eli kiinnostus ääneen ja sen lähteeseen löytyy mutta yksikään ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä pelosta. Tähän olen erittäin tyytyväinen, sillä reaktiot olivat myös paremmat kuin edellisellä pentueella. Myös räminälaite oli helppo nakki melkein kaikille.

Kun mietitään yksilötasolla, on näissä ilman muuta useampi sellainen koira joita en esim. käyttäisi jalostukseen. Nämä koirat ovat kahden hyvin erilaisen yksilön risteytys, ja tämän takia on mielestäni entistä tärkeämpää miettiä hyvin tarkkaan että mitä näiden kanssa tehdään seuraavassa polvessa. Glen x Malta -pentueen uroksille on ollut useampiakin jalostuskäyttökyselyitä, ja olenpa saanut tässä taannoin haukutkin niskaani kun en halua että näitä käytetään viettiä-viettiä-viettiä-eikäoikeinmuuta -yhdistelmiin. On vähän masentavaa huomata että tälläisiä kasvattajia todella löytyy, joiden mielestä koiran hyvyyden mittari on se kuinka sekopäisenä se puree… Nämä muutamat käyttölinjoihin syntyneet pitkäkarvat ja niiden jälkeläiset ovat tuoneet pitkäkarvojen pariin uusia harrastajia, mutta kyllä sitä toivoisi ettei edellämainitulle linjalle lähdettäisi. Ainakin omalta osaltani voin yrittää tehdä kaikkeni että tätä rotua/muunnosta vietäisiin järkevään suuntaan.

MH-kuvaukset olivat nyt yksi etappi tuleviin jalostussuunnitelmiin liittyen. Tämän pohjalta voidaan sanoa että jos terveydessä ei mitään suurta häikkää tule vastaan, minulla on kyllä hyvin positiiviset fiilikset tämän pentueen jatkokäytöstä. Sijoitustyttö Brimi on ollut meillä nyt hoidossa MH-kuvauksista lähtien, ja on ollut ihana huomata että vielä se on se sama mutkaton elävä kuin ennenkin. 🙂 Brimi kotiutui meille yhdessä illassa, ja oli sen jälkeen kuin ei olisi koskaan meiltä lähtenytkään. Brimihän tosiaan asusteli meillä elinkuukausinaan 6-9, joten se tuntuu vieläkin niin tutulta ja melkein kuin omalta koiralta. Pantsin kanssa ne ovat vieläkin kuin yö ja päivä, toinen on niiin kiltti pieni luikero ja toinen on itserakas valtiatar helvetistä. 😉 Hyvää hyvää!