Ensimmäisten pentueiden kanssa päästään pikkuhiljaa eteenpäin! Nyt menneenä viikonloppuna MH-kuvattiin ensimmäiset viisi koiraa, neljä omaa kasvattia Nitro x Jadi -pentueesta ja lisäksi tuonti Sieni. Alun perin Jadin lapsia piti testata viisi, mutta Kriisi aloitti juoksunsa paria päivää ennen testiä. Noh, kuumeisesti yritetään saada koira johonkin myöhempään testiin tänä vuonna, ja lisäksi Ruotsissa tullaan testaamaan sinne muuttanut Niva. Lauantain jälkeen meistä tuli myös ensimmäisiä Suomessa, jotka ovat pitkäkarvapuolella alkaneet hyödyntämään MH-kuvausta ihan pentuetasolla!

Päätös MH:n käyttämisestä jalostuksen työkaluna on tehty jo ennen kasvatuksen aloittamista, joten on hienoa nähdä kuinka kaikki etenee “niin kuin pitääkin”. Kiitos kaikilla paikan päällä olleille ja koiransa kuvaukseen tuoneille! Loppuun kirjoitan muutamia havaintojani testistä, niille joita kiinnostaa mahdollisesti esim. oman koiran testaus tulevaisuudessa.

Kierra des Leus Chapellois “Sieni”
Mitään suuria yllätyksiä ei reaktioissa tullut esille, Sieni on aina ollut hillitty, tasapainoinen ja sosiaalinen koira. Leikki oli selvästi vaatimattomampaa kuin ns. oikeassa elämässä, tämä selittynee osittain leikissä käytetyllä esineellä (normaalia kovempi, kurainen) ja osittain MH:n kaavamaisella leikillä joka ei välttämättä houkuttele matalaviettisempää koiraa leikkimään. Mielestäni kuitenkin Sienen näköinen testi, eihän se mikään tykki olekaan vaikka normaalisti paremmin leikkiikin.

Pääkoppa on kuitenkin todistetusti kunnossa, koira ei paineistunut testin edetessä ja selvisi säikäytyksistä tänään mielestäni parhaiten. Kolmen minuutin passiivisuus meni lumivuorella istuskellessa. Olen Sienen testiin tyytyväinen, ja luonteensa osalta se voisi mieluusti olla meille jalostusmateriaalia.

Myös Nitro x Jadi -pennuilla leikki oli totuttua vaatimattomampaa, mutta kuvaa mielestäni oikein hyvin pentueen yleistä viettitasoa – se, että koira tykkää vetoleikeistä kun ei tarkoita sitä että se on automaattisesti vietikäs.

Yleisesti ottaen näiden sisarusten testeissä selvästi näkyi eroja siinä, ketkä ovat aktiivisemmilla omistajilla ja ketkä pääasiassa kotikoirina. MH-kuvaukseen kannattaa mielestäni ehdottomasti mennä heti kuin mahdollista (alaikäraja 18 kk), koska jo nyt yksilöeroissa oli selvästi nähtävissä ympäristön vaikutus.

Azuricoyotes Niva Harmony “Lime”
Limen olin tavannut vain kerran pentuiän jälkeen, joten sen kohdalle en ollut osannut luoda mielessäni oikein mitään odotuksia. Pentuna se oli vähemmän rämäpäinen kuin kaksi muuta siskoaan, ja se lähtikin uuteen kotiin ohjeistuksin “anna tämän koiran nähdä maailmaa”. Elina on tehnyt hienoa työtä Limen kanssa, ja he suoriutuivatkin pelotteluista hienosti – Lime kohtasi jännät jutut reippaasti eikä paineistunut testin edetessä. Kolmen minuutin tylsyys meni rauhallisesti seisoskellessa. Syttyi heti leikkiin, kokeili vetämistä testinjohtajankin kanssa, mutta selvästi paremmin leikki sujui oman emännän kanssa.

Testin perusteella Lime vaikuttaa näistä eniten emänsä kaltaiselta nartulta, enemmän saalis- ja pallopainotteiselta kuin röyhkeältä ja taistelutahtoiselta, laukauksia kohtaan osoitettu kiinnostuskin näytti mielestäni aika samanvahvuiselta kuin Jadin luonnetestissä. Kokonaisuutena olen koiran testiin ok tyytyväinen, ja luonteen puolesta voisin harkita sitä jalostuskäyttöön (ja sijoituskoiran ollessa kyseessä ilman muuta tulen harkitsemaan).

Azuricoyotes Niva Continuum “Oksi”
Oksi oli pentuna yksi “harrastuskoiramaisimmista” vaihtoehdoista, ja mielestäni hieno esimerkki siitä kuinka paljon koti koiraa muokkaa. Oksista on kasvanut sosiaalinen ja “kiltti” uros, josta aggressioita saatiin näistä pennuista kaivettua esille vähiten. Oksin kohdalla testiin vaikutti tottumattomuus irtiolemiseen, välillä sitä kiinnosti pikku lenkkien vetäminen enemmän kuin itse testitapahtuma. Kotikoirana elely näkyi mielestäni myös leikissä (ei ole käytetty palkkana toisin kuin muilla tänään testatuilla koirilla) ja joissain pelottavien asioiden käsittelyssä. Kolmen minuutin passiivisuusosiossa hienoista rauhattomuuden lisääntymistä näkyi viimeisen minuutin osalta.

Mielestäni Oksi esitti itsensä testissä hyvin miellyttävänä koirana, mutta itse en käyttäisi sitä jalostukseen mm. lievän laukauksissa nähdyn pelkoreaktion ja sen jälkeisen hienoisen paineistumisen perusteella. Oli mielestäni hyvä että tämä tieto saatiin tässä vaiheessa, kun omistaja voi vielä omalla tekemisellään yrittää vaikuttaa siihen, ettei tuo reaktio muuttuisi varsinaiseksi paukkuarkuudeksi.

Azuricoyotes Niva Upgrades “Dex”
Dex on meillä kotona pääasiassa kotikoirana elellyt, maailmaa aika vähän nähnyt ylisosiaalinen lellikki. Varmasti parin vuoden päästä aikuisen itsevarmuudella se selvittäisi pelotteet helpommin, mutta juuri nyt ne olivat sille aika rankkoja. Itse olin odottanut sen jännittävän aaveita eniten, mutta haalari tuntui olevan sille kuitenkin vaikein. Tuomareiden kommenttejen mukaan tämä koira selvittää ongelmatilanteet leikkimällä, mikä kuulostaa mielestäni todella osuvalta arviolta. Testin edetessä se ei paineistunut, eikä se pelotteet selvitettyään enää jäänyt muistelemaan niitä. Myös passiivisuusosio meni seisoskellessa ja ympäristöä katsellessa. Laukauksiin se osoitti hyvin suurta kiinnostusta (leikissä juoksi katsomaan mistä pamahdus tuli, ja passiivisuudessa pomppelehti hihnan päässä kohti laukauksia).

Valitettavasti siruntarkastuksessa koira meni jostain syystä ihan tilttiin ja koko testi meni ihmiskontaktia torjuessa, tämä näkyi käsittelyssä, leikissä, etäleikissä ja aaveilla. On ikävää, että näin kävi, mutta onneksi kuka tahansa Dexin tavannut voi varmasti täydellä rehellisyydellä sanoa että arkaa tai edes pidättyväistä tuosta ei saa mitenkään. Alussa harmitti kovasti viralliseksi jäänyt ruma tulos, nyt harmittaa enää se, että en osannut koiraa mitenkään auttaa. Se on tottunut käsittelyyn, vastaa aina positiivisella kontaktilla eikä ole ennen pelännyt sirunlukijaa, mutta niin vain se meni “koiran jahtaamiseksi” ja kiinni pitäessäkin se väisti sirunlukijaa (ei ihmistä) niin voimakkaasti ettei ollut mitään mahdollisuuksia pitää sitä paikallaan. Lopulta Dex ei tiennyt enää muuta keinoa kuin alkaa murisemaan ja tekemään varoitushyökkäyksiä siruntarkastajaa kohtaan, ja kun siru vihdoin saatiin luettua ja vein sen itse testipaikalle, sen ensimmäinen reaktio oli urahtaa testinjohtajaa pysymään kauempana.

Tätä asiaa selvitellään vähän lisää tulevaisuudessa, yritän saada koiran sirutarkastukseen jossain muualla mahdollisimman pian ja mietin ilmoittavani sen vaikka pariin näyttelyyn jotta tulisi tuota käsittelyä enemmän. En osaa sanoa, onko tuosta nyt voinut jäädä jotain “traumoja”, se jää nähtäväksi. Jalostussuunnitelmia minulla ei ole Dexille ollut, ja tämä testaus ei antanut sen luonteesta mitään uutta tietoa joka muuttaisi ajatuksiani.

Azuricoyotes Niva Valhalla “Sony”
Sony valittiin Janitan koiraksi sillä perusteella, että se oli pentuna uroksista paras leikkijä ja toivoimme siitä sitä myöten parasta harrastuskoiraa. Viimeisellä viikolla ennen luovutusta siitä alkoi muotoutua aika napakka, toisia pentuja dominoiva poika. Sosiaalinen se oli aina siinä missä muutkin pennut. Ajatellessa näin taaksepäin, Sonyn MH-kuvaus meni aikalailla niin kuin voi olettaakin. Sonyn kanssa on harrastettu paljon ja sillä on paljon kokemuksia, joten se on mitä luultavasti saanut kasvaa/on kasvamassa täyteen potentiaaliinsa. Siinä missä Dexin ja Oksin testeissä näkyi kokemattomuus, oli Sonylle esim. etäleikki helpompi hakuharrastuksen takia (outo tyyppi kyyristelemässä metsässä on ymmärrettävästi outo juttu monelle!).

Sony selvisi pelotteluista emännän tuella, aaveet olivat sille helpoimmat. Leikki meni oikein mukavan näköisesti, eikä koira paineistunut testin edetessä, lopussa se leikki jopa innokkaammin kuin alussa. Sony oli myös ainoa testatuista holskuista joka vaivautui tarttumaan siihen limaiseen karvarääpäleeseen mikä toimi takaa-ajo-osion saaliina. Aggressiota se tarjosi muutamassa osiossa, ja laukauksia se taisi haukkua muutaman kerran mutta palasi leikkiin ja passiivisuuteen vaaditun ajan puitteissa. Yleiskuva oli “erittäin tekevä koira”, mm. kolmen minuutin passiivisuus meni kaivellessa maata ja vähän mutaa maistellessa. Luonteen puolesta voisin mahdollisesti käyttää Sonyä joskus jollekin nartulleni.

Huomioita:

– MH:ssa testataan useassa kohtaa sosiaalisuutta, rohkeutta, hermoja, pehmeyttä/kovuutta, aggressiota sekä etenkin leikkihalua, ja tämä tekee siitä mielestäni ihanteellisen työkalun nimenomaan harrastuskoirapainotteiseen kasvatukseen. Koska samoja asioita testataan useassa osiossa, on arvosteluvarmuus suurempi ja sekä yksilö- että pentuetasolla muodostetut profiilit antavat hyödyllistä tietoa siitä, mitä nämä koirat mahdollisesti periyttävät. Esim. pentueen isä Nitro oli omassa testissään keskinmäärin rohkeampi, leikkisämpi ja saalisviettisempi kuin sisaruksensa, mutta pentuetasolla saatavien tietojen perusteella voitiin olettaa, ettei se välttämättä periytä näitä ominaisuuksia voimakkaasti. Ja näin myös näyttää lauantaina tehtyjen testejen perusteella! Mitä enemmän testattuja koiria sukutauluista löytyy, sen paremmin pystytään arvioimaan mitä mistäkin yhdistelmästä on odotettavissa, esim. nyt tuloksista uupuu kokonaan luonnetestillä arvioidun Jadin osuus, joka ei ole millään lailla vertailukelpoinen.

– MH:ssa ammutaan koiralle kahdesti leikin aikana (koira vapaana) ja kahdesti sitä seuraavan passiivisuuden aikana (koira hihnassa). Jos tietää koiransa luultavasti pakenevan paikalta, voi ampumisen jättää kokonaan väliin (tällöin arvosana 5). MH:n pisteitä luonnetestiasteikolle sovittaminen on hankalaa, koiran reaktio pitäisi aina nähdä itse. Ensimmäisen näkemäni testin perusteella mikä tahansa 1-3 voi olla laukausvarma, ainakin 3-4 voi olla paukkuärtyistä, 3-4 voi olla myös laukauskokematon (Dex & Oksi saivat laukauksista nelosen, toinen pelkäsi, toinen ei). Vain vitonen on selkeästi pelkäävä koira, tosin kokemuksieni mukaan myös tällä voi saada suomalaisesta luonnetestistä laukauskokemattoman. Jos todella kiinnostaa pelkääkö koira laukauksia tai ei, mikä tahansa muu kuin 1-2 MH:ssa pitäisi päästä näkemään itse.

– MH-testiin on hankala mennä muina miehinä katsomaan tai muuten vaan hengailemaan. Testit järjestetään hyvin tiukkojen säännösten mukaan, ja alueella kulkeminen, jopa parkkeeraaminen on äärimmäisen kontrolloitua. Yleisö liikkuu käskystä rivakalla tahdilla kohdasta toiseen ja seisoo hiljaa puhelimet ja muut vekottimet äänettömällä suorituksen ajan. Syödä tai juoda ei saa, eikä kyykistellä tai hyppelehtiä. Myös testiradat tehdään tiukkojen standardien mukaan mahdollisimman samanlaisiksi. Itse olen tähän ERITTÄIN tyytyväinen, sillä ulkoisten ärsykkeiden kontrollointi antaa mahdollisimman tasapuoliset olosuhteet joka ikiselle koiralle.

– Vaikka luonnetta mittaaviin testeihin ei kannatakaan varsinaisesti harjoitella, tulen tulevaisuudessa kannustamaan kasvatinomistajiani viemään koiraansa tilanteisiin, joissa vieras käsittelee niitä ja leikkii niiden kanssa. Tämä siksi, että kaikilla olisi takana mahdollisimman samanlaiset pohjat ulkopuolisten kanssa toimimisesta, ja todelliset erot esim. leikissä näkyisivät todenmukaisemmin. Myös mm. aktiivisesta haku- (etäleikki) ja näyttelyharrastuksesta (käsittely on suhteellisen perinpohjainen, eikä koira saa olla käskyn alla eikä siitä saa pitää kiinni) voi olla selvää etua testissä, ja luultavasti olisi ihanteellista, jos koira ei kuulisi ampumista ensimmäisen kerran vasta testissä. Säikäytysosioita en suosittele kenenkään treenaavan, jo elämänkokemus itsessään vaikuttaa tarpeeksi koiran kykyyn käsitellä uusia asioita.

– Joka tapauksessa vaikka elämä suuria eroja koiriin tuokin, mielestäni on silti tärkeää testata myös niitä pelkästään kotikoirina eläviä. Kaikki tieto auttaa kasvattajaa tekemään parempia jalostuspäätöksiä tulevaisuudessa, ja mitä enemmän samat ominaisuudet suvussa esiintyvät, sitä vähemmän niitä voi käsitellä pelkästään ympäristön vaikutuksen luomina eroina.

Testipaikalla ehdimme myös lyhyesti tapaamaan Maltan pentueen Cosmon (Azuricoyotes Arcana Restored). Cosmo on vieläkin aivan erinäköinen kuin sisaruksensa ja etenkin siskonsa, luonteeltaan tuntui olevan aivan hirmuisen sosiaalinen ja iloinen poika. Kieltämättä suuri muutos, minä ja Patrick varmaan vieläkin odotimme sitä “Bully didn’t do anything” -luukkia ja syyttävällä katseella murjottamista. 😳