Kaitpa se on sama alkaa näin yön pimeinä tunteina sitten tätäkin kirjoittamaan! Tänään lähti kolme pentua, ja talo tuntuu niin tyhjältä että tässähän pystyy jo rentoutumaan, eikä nukkumaan yhtäkkiä olekaan kiire. On aivan uskomatonta, kuinka paljon vähemmän tuhoa ja meteliä viisi pentua saa kahdeksan sijaan! Hippo on oppinut tulemaan koiraportista yli, ja tänään saman tempun oli kaupassa käydessämme tehnyt oranssi tyttö. Joskus viime viikolla olivat myös murtautuneet ulos pentuhuoneesta kauppareissun aikana, ja sen tuloksena horkerilla oli turvonnut varvas ja muutaman päivän varovaisempi askellus tuolla jalalla. Tealboy on juossut päänsä pahki johonkin (tällä kertaa ei sentään murtautumiseen liittyvä juttu, rosmot!) ja sillä on nyt pieni kalju läntti otsassa…

Lauantaina, perinteisenä päivityspäivänä oli niin huono ilma, että halusin lykätä viimeisten potrettejen ottoa ensimmäiseen mahdolliseen aurinkoiseen päivään ennen torstaita eli luovutuspäivää. No, vaikka säätiedotukset hetken aurinkoa lupailivatkin, ei sitä kuulunut… Sitten minä joka olen sairas kerran vuosisadassa, onnistuin nappaamaan flunssan ja siinä sitten sai yrittää parhaansa että jaksaa edes talon pitää pystyssä gremlinien näyttäessä parastaan. Patrick sai tietenkin sen saman pöpön, ja lopulta keskiviikkoiltana otimme sitten ne kuvat iltamyöhällä tässä olohuoneessa, salaman paisteessa ja hammasta kiristellen.

Keskiviikkona pennut kävivät myös nyt sitten vihdoinkin pentutarkastuksessa ja sirutuksessa. Vaikka pennuista periaatteessa näkee itsekin päällepäin (no sydäntä en sentään itse kuuntele!) että ovat kunnossa, niin kyllä tuo tarkastus on minullekin tosi jännä tilanne. Pentujen reaktioita ja käytöstä on siinä pöydällä käsiteltäessä erittäin mielenkiintoista katsella, eivätkä mielipiteeni niistä enää muuttuneet oikein miksikään. Nyt on kaikilla sirut niskassa ja terveyden osalta puhtaat paperit plakkarissa.  Pentujen rekisteröinnin pistin käyntiin tänään omakoiran kautta.

Päällimmäisenä mielessä ehkä on fiilis, että aika loppui kesken ja niin paljon jäi tekemättä. Varmaan juurikin tuon sairastelun takia kaikki loppuvalmistelut jäi kesken, esim. pentuoppaassa ei ole nyt merkattuna viimeisen punnituksen painoja vaikka tyhjät kohdat niille siinä on, ja kahdelle ensimmäiselle pennunhakijalle unohdin antaa Glenin omistajan käyntikortit siihen muovitaskuun mukaan. Pitää pistää sitten perästä papereiden mukana. Nämä ovat tälläisiä pikkujuttuja, mutta tänä aamuna ei ollut kyllä yhtään sellainen olo että olen vielä mitenkään valmistautunut antamaan näitä lapsia pois! Minne jäi taas ne aurinkoisten päivien ulkoilukuvat, mökkireissu ja yksilövideot jokaisesta pennusta?

Toivotan onnea kaikille tänään pentunsa hakeneille sekä viikonloppuna omansa noutaville, kasvattakaa lapsista parhaita mahdollisia isoja koiria ja olkaa kärsivällisiä ja hyviä omistajia!

Azuricoyotes Arcana Restored
Bully muutti tänään Mikkeliin ja hänestä tuli nimeltään Cosmo. Tuossa keskimmäisessä kuvassa (okei, oikeallakin) vielä tuo “Bully didn’t do anything” -ilme, jota meillä muistellaan vielä pitkään. Suuuuuuuuuri Persoona!

Azuricoyotes On Lycanthropy
Juria on kutsuttu Juriksi jo jonkin aikaa, ja tänään tämäkin poika sitten lähti uneliaana kohti uutta kotiaan Porissa. Komentaa jo kuulemma talon isoja koiria sen hyvin tutulta kuulostavan egon vauhdittamana…

Azuricoyotes Darkest Darkness
Pentueen PELLE tealboy, scarface, twoface, you name it on vielä kotia vailla eli näillä näkymin jää “iloksemme” (puremaan) vielä hetkeksi. On ihan superkiva, lupaava poika, pentuesivulle päivitetty pieni kuvaus.

Azuricoyotes Divine Metaphysics
Horkerilla oli aiemmin vähän sellainen myrtsikausi, mutta nyt on yhä useammin ollut vastassa kontaktia hakeva tyttö sen entisen omia touhuilevan sijaan. Ei kyllä vieläkään tule ulkoa sisälle vapaaehtoisesti! Muuttaa lauantaina Suonenjoelle.

Azuricoyotes Tragedy In Black
“Bella” on nyt sitten kuitenkin vapaana, joskus pitää uskaltaa tehdä päätöksiä tunteella. Ihana, kiltti, symppis tyttö josta melkein kuka vaan saa mainion kumppanin. Naapurin pikkutyttökin taitaa suostutella äitiään tälläkin hetkellä… 😉

Azuricoyotes The Five Far Stars
Lötkö kirahvi! Eiku…? Punaisesta tytöstä tulee Brimi, ja hän muuttaa lauantaina Vantaalle. Röhnöttää sylissä kuin viimeistä päivää (voisi luulla että kyseessä on Jadin, ei Maltan tytär), ja näyttää tuolloin läskipallolta josta sojottaa neljä jalkaa…

Azuricoyotes Ashland Hymns
Myös hippo muuttaa Suonenjoelle lauantaina, samaan perhepiiriin horkerin kanssa. Tytöt saavat siis olla paljon tekemisissä tulevaisuudessakin. Hippo on niiiin kiltti ja sen häntä heiluu aina. Sitä katsoessa voi tulla vain hyvälle tuulelle.

Azuricoyotes Chimarvamidium
Pocket, suosikkini, pieni paskiainen. Viime viikkoina siitä tuli niin paljon Surin oloinen, että ellei se olisi matkustanut uuteen kotiinsa tänään olisin varmaan sanonut että eiälkäätulkomäähaluantämän. 😉 Pocket asuu nyt Tampereella, ja tottelee pian nimeä Katti.