Viikko on tuntunut pitkältä! Osasyynä varmaan päivittäinen tuskailuni sijoitusnarttujen kanssa. Vaihdoin mieltäni joka ikinen päivä, ja olin useamman kerran jo “ihan varma” siitä mitkä kaksi pistän sijoitukseen. Toisaalta hienoa, että nartuissa ei sen suurempia eroja tunnu olevan, mutta toisaalta se sitten nyt päätösten ollessa ohi vähän harmittaa kun toisaalta olisi tätä voinut pidempäänkin miettiä, jos niitä eroja olisi vaikka alkanut myöhemmin enemmän näkymään. Lisäksi oma pää on välillä kääntänyt koko homman niin, että “voi niitä raukkoja joita en valitse, enkä sitten näekään niitä enää ikinä”. 😀 Vaikka eihän se tietenkään ole niin! Pari pienempää tyttöä, pocket ja punapantainen valittiin potentiaalisiksi tulevaisuuden äideiksi, aika näyttää onnistuivatko valinnat.
Viime viikonloppuna lupailin että pennut tulevat saamaan oikein urakalla ihmiskosketuksia, ja se on kyllä ainakin toteutunut! Näyttäisi siltä, että suurimmasta osasta ei tule aivan niin liiveihin uivia kuin meidän Dexistä (onneksi?!), nämä pennut ovat tällä hetkellä enemmän kiinnostuneita leluistaan ja tappelemisesta kuin ihmisistä. Toisaalta taas Dexkään ei ollut seitsämän viikon iässä vielä näin “kamala”, joten voi olla että osa uusista omistajista saa kuitenkin samanlaisen riesan osakseen. 😉 Luovutukseen mennessä varmaan alkaa tämäkin näkymään suht hyvin. 
En nyt osaa menneestä viikosta sen tarkemmin kirjoitella. Päällimmäisenä on ollut mielessä nuo pentujen valinnat ja niiden siivittämänä ymmärrys siitä, että kohta nämä lapset lähtevät jo maailmalle. Kuinka paljon ja nopeasti sitä unohtaakaan edellisten pentujen kanssa koetun? Nyt sitä taas muistaa, miksi niiden lähdön jälkeen oli ihan varma ettei halua enää yhtään pentuetta teettää, tai ainakaan pitkään aikaan. Luopuminen on ihan hirveää! Jotenkin sitä ajattelee, että yhyy kun kukaan muu ei osaa meidän pienistä pitää huolta, tai eivät arvosta niitä, tai eivät ole tyytyväisiä niihin, tai jotain tai jotain. Varmaan ihan tuttuja tuntemuksia yhtään pentuetta kasvattaneille!
Vapaana on nyt varmasti turkoosi poika. Hän on aivan ihana poika jossa on mukavasti potkua, tulevaisuuden ammatiksi sopisi vaikka lävistäjä. Ensimmäinen näyttötyö löytyy Patrickin huulesta tältä päivältä, työn jälkeä voi tulla ihailemaan aina niin kauan kunnes huuli on parantunut. Mahdollisesti vapaana on myös oranssi tyttö, tämä varmistunee pian. Ajan tasalla olevan tilanteen löytää aina tuolta pentuja -sivulta. Luovutus on 18.10. eteenpäin.
Azuricoyotes Arcana Restored
Bully on pikkuhiljaa muuttumassa jöröstä gremlinistä varsin suloiseksi pojaksi. Se haastaa ihmistä leikkiin ja tuntuu erityisesti pitävän myös lapsista. Se on pennuista ensimmäinen, joka on osoittanut vahtitaipumusta. Muistuttaa siis paljon Dexiä pentuna!
Azuricoyotes On Lycanthropy
Vaikuttaa hirmuisen lupaavalta! Rauhallinen ja varma pentu, joka syttyy sekunnissa roikkumaan lahkeessa tai crocsissa. Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla millainen hän on sitten isona.
Azuricoyotes Darkest Darkness
Vielä vailla omaa kotia, jossa saa purra ja repiä ja riehua, kasvaa isoksi ja opetella koiraharrastusten saloja sen ikioman omistajan kanssa. Ei välttämättä tuleva näyttelytähti, mutta toisenlaisiin juttuihin ominaisuuksia löytyy. Vilkas!
Azuricoyotes Divine Metaphysics
Pentueen “suurin ja kaunein”! Itsenäinen tyttö, joka vaikuttaa kieltämättä vähän oman tiensä kulkijalta. Määrätietoinen neiti, joka tietystä lelusta haaveillessaan jyrää viattoman uhrin saadakseen haluamansa, hinnalla millä hyvänsä!
Azuricoyotes Tragedy In Black
Tämä pieni on muuttunut viime viikkoina paljon. Muutamia viikkoja sitten se vaikutti epävarmemmalta, mutta nykyään se hurmaa hellyttävällä, ystävällisellä luonteellaan. Pitää lapsista ja kerjää huomiota aikuisilta koirilta. Potkuakin löytyy ihan yllättävän paljon!
Azuricoyotes The Five Far Stars
Herkän prinsessan NÄKÖINEN, mutta pinnan alla kytee aikamoinen riiviö. Sitä on hankala kuvailla, mutta tässä pennussa on kaikkea mukavasti eikä mitään liian vähän. Pirun kauniskin on vielä.
Azuricoyotes Ashland Hymns
Hippolla on pentueen kauneimmat silmät ja pisin, heiluva häntä! Ennustan, että tulee olemaan suhteellisen helppo kasvattaa ja kouluttaa, ihmisten hyväksyntä on Iso juttu. Vieläkin ihanan pörröinen.
Azuricoyotes Chimarvamidium
Ehkä pienessä kehyksessä, mutta vaikuttavan vietikäs. Rakastaa palloja, syttyy taisteluleikkiin välittömästi ja puree hurrjasti, on hirmuisen ahne ja erittäin tyytyväinen ylistyksestä. Eiköhän noilla jo pääse. Pocket on jees!