Tämän viikottaisen höpötyksen kirjoittaminen jää aina iltaan. Tänään vannoin että postaus lähtee ennen iltaa / yötä, mutta taas ulkona jo pimenee ja vasta aloittelen. Päivällä kävi pieni Kriisi täällä kylässä ja pennut saivat pitkästä aikaa uusia ihmiskontakteja. Olen siis alkanut hermoilemaan niiden sosiaalistamisen kanssa, kun viime viikonloppuna ei käynyt ketään ja liikenne tässä meidän pihallakin on ollut niin köyhää että ketään harvoin tulee pentuja ihailemaan. Lapsetkaan eivät ole käyneet tässä viikkoon. Noh, tämä viikonloppu ja alkuviikko toivottavasti pistää pennut sosiaalistumaan senkin edestä.

Muita uusia asioita on menneellä viikolla koettu: imuriin saatiin ensikosketus niin, että laitoin Maltan imettämään pentuja hurisevan boksin viereen. Jätin imurin päälle lattialle, taisi pitkään käytyään ylikuumentua  koska sammui eikä toimi enää… Noh, pentuja ei tuntunut imuri hirveästi haittaavan, joten ehkäpä se kestetään. Yleisesti ottaen äänistä pennut eivät tunnu ottavan stressiä, juurikin aidanrakennuksesta (aita on nyt valmis ja pennunkestävä!) kuuluvat vasaroinnin ja lekan äänet eivät hetkauta, pyykkikone ei haittaa, vessan vetäminen (jota Jadin pennut ensimmäisellä kerralla säikähtivät) ei aiheuta mitään reaktiota… Eiköhän näidenkin kanssa päästä siihen, että lattialle voi tiputtaa vaikka kattilankannen niiden viereen ilman säikähtämistä. Sitä en ole vielä kokeillut, eikä pentuja siis täällä koko ajan säikytellä, mutta tarkoitus on kuitenkin tottua kaikkeen arjessa mahdollisesti vastaantuleviin juttuihin.

Tänään pennut saivat ensimmäistä kertaa Oikeita lihaisia luita syötäväksi, ja kyllä maistui! Mitään tappelua ruoasta ei ole tullut, vaan ahnein aina tarttuu herkkuun kiinni ja raahaa sitä muualle samalla kun loput pennuista kulkevat mukana jatkaen nakertamista. Myös kalaa on maisteltu, ja tämän viikon pönötyskuvat otettiin jauhetun lohen voimalla. Osa pennuista oli niin kovin väsyneitä pelmuttuaan koko aamupäivän pihalla ja sitten vielä viihdytettyään vieraita, joten jokainen ei ole ihan täydessä terässään.

Kaikki pennut tuntuvat olevan kivan saalisviettisiä ja homeiset barbit saavat kyytiä kun pennut riepottavat niitä pihalla (yhdeltä oli jo revitty pää??). Tuntuu todella vaikealta valita niitä “omia” tästä joukosta, ja mieli vaihtuu melkein päivittäin. Tulee mietittyä yksilöllisten erojen lisäksi sitä, millaisia suunnitelmia kasvatustyölle on tulevaisuudessa ja millaiset koirat sopisivat niitä parhaiten täyttämään. Ensi viikonloppuna viimeistään olisi tarkoitus vähintään suuntaa-antavasti päättää kodit neljälle nartulle, ja tässä piakkoin Bullylle/turkoosille pojalle. Ruskealle pojalle koti on jo päätetty. Jos joku pennusta kiinnostunut seuraa blogia, niin vapaana on siis joko tummanvihreä tai turkoosi poika (harrastajalle) sekä näillä näkymin oranssi tyttö (ei välttämättä vaadi harrastavaa kotia, kunhan peruskoulutus & liikunnantarve tulee täytettyä).

Taas on sellainen tunne, että jotain mistä aioin kirjoitella jää nyt kuitenkin sanomatta, mutta toiseen kertaan!

Azuricoyotes Arcana Restored
Yoda, is that you? Ei vaan, Bully oli aivan hirveän uninen kuvattava. Pidän tästä itsevarmasta pikku tepastelijasta (ja tarvitseeko muistuttaa kuinka vaarallinen se on muita pentuja kohtaan?) päivä päivältä enemmän!

Azuricoyotes On Lycanthropy
En ymmärrä missä välissä kiltistä pikkupojasta tuli näin kauhea piru!? Viedessäni pennut pihalle se roikkuu nilkassa ensimmäiset kymmenen minuuttia äristen. Sen jälkeen se menee teurastamaan risuja, ja paikalle erehtyvä Bullykin saa välittömästi kyytiä.

Azuricoyotes Darkest Darkness
Kiltti ja suloinen superpussailija! Rohkea ja miellyttävä, oikein sellaista parhaimmanlaatuista äiskän pikkupoika -ainesta. Pentueen uroksista ehdottomasti “helpoimman” oloinen. Isoksi urokseksi hurjan hyvä tasapaino!

Azuricoyotes Divine Metaphysics
Hieno, suuri, tasainen tyttö kaikin puolin. Ei jää kenenkään jalkoihin minkään ominaisuuden osalta. Maltalla oli myös pentuna tuollainen iso kultainen rantu etujalassa, joskin vasemmassa!

Azuricoyotes Tragedy In Black
Vaikka ei olekaan pennuista itsevarmin, osaa ottaa hienosti tukea kovasti rakastamistaan ihmisistä. Viihtyy sylissä söpöilemässä, mutta leikkii myös mielellään sekä ihmisten että muiden pentujen kanssa.

Azuricoyotes The Five Far Stars
Minicrisis on oikein hauska tapaus. Solakka ja sutjakka, vauhdikas ja sinkoileva, toisia pentuja päällepäsmäröivä rasvattu pieni salama. Ja on sillä näköjään kirahvin kaulakin tarvittaessa (ks. kuva)!

Azuricoyotes Ashland Hymns
Hippo on pentueen toinen pussailija, varmaankin emänsä tapaan laumaviettinen ja helppo tapaus. Ei ihan yhtä järkähtämättömän oloinen kuin muutama muu pentu, nöyrempi? mutta kun homeisen barbien omistajuus on kyseessä, ei luovuta!

Azuricoyotes Chimarvamidium
Kompakti taskuraketti, joka puree ihan p****leen kovaa. Välillä melkein yhtä “kamala” riippakivi kuin ruskea poika. Haastaa ihmistä leikkiin ja liikkuu aikamoisen ketterästi näin tehdessään!