Jadin pennuista ensimmäiset seisotuskuvat otettiin jo neliviikkoisina, mutta tänä vuonna päätin olla rääkkäämättä sekä itseäni että etenkin koirien hoviseisottajaa niin monella “kärsimysten lauantailla”. Muistelisin, että välillä kahdeksan pennun kuvaamiseen meni se parikin tuntia, kun joka toinen pentu ei ollut yhteistyöhaluinen ja meiltä ihmisiltäkin välillä usko loppui. Pentujen seisottaminen on k-a-m-a-l-a-a, joten tällä kertaa vasta nyt viikosta viisi eteenpäin!

Tuleva viikko on täynnä tekemistä. Pentujen tulisi kokea ja näkeä mahdollisimman paljon kaikkea uutta, ja siihen siis tähtäämme. Ensi viikon jälkeen pitäisi myös pikkuhiljaa alkaa miettimään että kuka on kenenkin koira (esim. itselläni ei vieläkään ole hajuakaan ketkä kaksi olisivat niitä sijoitusnarttuja, aika tasaista porukka on toistaiseksi kuitenkin!). Naapuruston lapset ovat jo löytäneet päivittäisen tiensä tähän meidän pihalle, joten se puoli on kunnossa. Pennut eivät vielä näe mitään eroa siinä onko lähestyvä ihminen tuttu vai tuntematon, vaan ne juoksevat kaikkia ja kaikkea vastaan samanlaisella määrätietoisuudella. Vaikka aita ei ole vielä ihan täysin pennunpitävä, on nuo saanut pidettyä piha-alueella ihan hyvin, koska ne ainakin toistaiseksi tottelevat papipapipapii-kutsua raivolla ja intohimolla.

Äiti kävi tässä eilen Ufon ja Hyyn kanssa, ja siinäkin oli kakkatassuille taas jotain koettavaa. Sekä Ufo että Hyy yrittivät samaa taktiikkaa “jos en katso niihin niin niitä ei ole olemassa”, mutta armottomat kakarat eivät tietenkään sellaisista mitään tajua. 😉 Olin myös varsin positiivisesti yllättynyt, sillä pennut eivät reagoineet mitenkään naulaamiseen tai metallitolppien lekalla hakkaamiseen. Naulaamiseen halusivat jopa osallistua niin että niitä sai tyrkkiä vasaran alta hiki hatussa. Hienoja pieniä ne ovat!

Yksi asia mistä on pakko valittaa on kyllä meteli. Jadin pennut eivät koskaan olleet näin äänekkäitä. Pelkään jo naapurisovun puolesta! Metakkaa tulee kun pennut heräävät nälkäisinä ja pahimpien taisteluiden aikana. Noiden leikkimistä ei melkein enää uskalla kutsua leikkimiseksi, enemmän se on tappelua… Ne roikkuvat toistensa korvissa ja hännissä kiinni ja ravistavat mahasta ja niskasta, joskus jopa porukalla rääkkäävät yhtä epäonnista. Kukaan ei ole varsinaisesti muita enemmän kiusattu, mutta muutama pentu on selkeästi eniten kiusaajan roolissa.

 Lisäksi pennut ovat tajunneet että voivat takajaloillaan seisomalla ylettää pentuhuoneen portin kaltereiden läpi katsomaan, joten ne nostavat metakan joka kerta kun näkevät isoja koiria tai meitä ihmisiä eteisessä portin toisella puolella. Olen alkanut päästämään pentuja olohuoneeseen kuljeksimaan, eivätkä ne vissiin vapautta maistettuaan enää siedä kamalaa vankilaansa. Jadi ja Dex saivat viettää yhden kokonaisen illan pentujen kanssa olohuoneessa, ja oli ilo katsoa kuinka nätisti kaikki osaavat olla yhdessä. Jadi, joka ei koskaan sanonut omille pennuilleen yhtään poikittaista sanaa, ei myöskään saanut avattua suutaan kun Maltan pennut päättivät että tässäpä uusi maitobaari (jonka kuivakkuus ei tunnu haittaavan!) ja hautasivat sen alleen.

Ensi viikolla ajattelin myös laajentaa pentujen ruokavaliota muihinkin jauhettuihin lihoihin kuin mitä nyt on syöty, sekä mahdollisesti luihin. Yritän keksiä pennuille joka päivä jotain uutta tekemistä huoneeseenkin, mutta selvästi eniten nuo pitävät siitä että saavat touhuta koko perheen mukana olohuoneessa ja katsella telkkaria. Kun ne väsähtävät, ne raahautuvat yksi kerrallaan nukkumaan sohvan alle ja sieltä sitten taas jossain vaiheessa heräilevät.

Azuricoyotes Arcana Restored
Tämä tosikkomaisen oloinen ja näköinen poika joka armottomasti kiduttaa sisaruksiaan, on kuitenkin pohjimmiltaan oikein mukavan kontaktinhakuinen ihmisiä kohtaan ja hirrmu takiainen vaatteissa. Ulkonäöllisesti vaikuttaa isoisänsä pojalta.

Azuricoyotes On Lycanthropy
Kiltti ja kaunis poika, jonka yli ei kuitenkaan noin vain kävelläkään. Katselee ihan rauhassa ja niin viattoman näköisenä, kunnes yhtäkkiä hyökkääkin puremaan nenää. Vilkas ja symppis pikkupoika.

Azuricoyotes Darkest Darkness
Tästäkin pojasta on alkanut tulemaan luonnetta esille. Vaikuttaa pojista ehkä laumaviettisimmältä ja mahdollisesti helpoimmalta, lupaavan oloiselta ahneelta ja piraijahampaiselta harrastuskaverilta. Reipas ja turhia kitisemätön.

Azuricoyotes Divine Metaphysics
Horkerista huokuu päättäväisyys ja reippaus. Ei yhtään nöyristelevän oloinen, mutta helppo käsitellä ilman turhaa kiukuttelua. Rakenteellisestikin tuntuu olevan kaikki osaset toimivassa järjestyksessä, sen verran tuota kiipeilykapasiteettia on tuloillaan…

Azuricoyotes Tragedy In Black
Sylipaikkaa joka hetken tullen kerjäävä oranssi on ollut tällä viikolla syynissä. Olen iloinen saatuani huomata, että se on kuin onkin oikein reipas tutkimusmatkailija silloin kun mahdollisuutta ihmisen huomioon ei ole. Oikein miellyttävä, pienempi pentu.

Azuricoyotes The Five Far Stars
Viime viikolla arvioin punaista tyttöä varovaisimman oloiseksi. Tällä viikolla siitä on tullut aivan ihana ja reipas pikku riiviö, joka ei todellakaan arastele uusia tilanteita. Solakka ja kevytrakenteinen, pureva ja kiipeävä “lyhytkarvainen Kriisi”.

Azuricoyotes Ashland Hymns
Hippossa tuntuu olevan kaikkea; se on tuhma, rääkkää sisaruksiaan, repii mattoja, puree varpaista, rakastaa ruokaa ja on muutenkin ihan aina ja kaikessa mukana. Niin ja on vieläkin niin pörröinen, että sen turkkiin voi upottaa vaikka koko naaman!

Azuricoyotes Chimarvamidium
Pocket on todella omatoiminen ja itsevarma. Se tarttuu kaikkeen hampailla, mutta pentulauman leikeissä se ei tunnu touhuavan päällimmäisenä. Rohkea ja aktiivinen. “Samaa sarjaa” Bullyn ja Horkerin kanssa, mitä se nyt sitten ikinä onkin!