Tänään Malta täyttää kokonaiset viisi vuotta! Muuta ei voi sanoa kuin että kylläpä aika rientää, vastahan sitä istuttiin Pariisin metrossa pennun kanssa ja nyt se on jo noin vanha!
Ensimmäiset silmät alkoivat rakoilemaan tiistaina, pieni punainen tyttö otti siinä kohtaa varaslähdön. Tällä hetkellä punainen & violetti (walrus/horker) tyttö ovat tuon silmien avaamisen loppuun hoitaneet, ja muilla on vielä vähän vaiheessa. Toistamme siis viimevuotisen “kamalat kaksiviikkoiskuvat”. Tästä lähtien uskon myös, että vihreä ei sovi pentukuville taustaksi, viime vuoden 2vko-kuvissa on tehty ihan sama virhe ja ihan yhtä kamalalta näyttää. 😉 Ensi viikolla sitten taas selkeämmät potretit!
Pennut ovat olleet nyt todella helppoja ja tyytyväisiä. Olohuoneen patja on kasattu kokoon, ja me kaksijalkaiset olemme saaneet palautua makuuhuoneeseen nukkumaan. Varmuuden vuoksi kello on kuitenkin ollut soimassa vielä muutaman tunnin välein, mutta näköjään ihan turhaan, sillä Malta näyttää viettävän pentulaatikossa enemmän aikaa meidän poissaollessamme kuin silloin kun olemme hereillä ja olohuoneessa. Se makaa pentujensa kanssa laatikossa poikkeuksetta joka kerta kun tulemme katsomaan.
Kakarat ovat myös alkaneet tulemaan siihen ihanaan ikään, kun niiden ymmärrys ympäröivästä maailmasta alkaa hiukan avautumaan ja ne alkavat ottamaan kontaktia. Ensimmäisillä kerroilla sen pistää vielä “vahingon” piikkiin, että pentu tuntuu vastaavan silittelyihin, mutta päivien edetessä ne alkavat selkeämmin ja selkeämmin huomaamaan meitä ihmisiä. Nyt ne ovat myös alkaneet parveilemaan ympärillä, kun pentulaatikkoon menee. Mikään ei ole yhtä ihanaa kuin huterin askelin luokse rynnivä pentulauma, nyt niillä ei ole vielä edes teräviä hampaita! Pitää pian ottaa taas uutta videota, kunhan saadaan auringonpaistetta ikkunasta sisään.
Kuvienoton jälkeen tänään pennut saivat maistaa ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa. Aloitan kiinteän ruoan syöttämisen varsinaisesti vasta kolmesta viikosta eteenpäin, mutta tässä kahden viikon iässä saavat muutaman kerran maistella ja totutella. Meinasin ehkä noin joka toinen päivä antaa nokareen jauhelihaa ja katsoa millainen on menekki. Tänään jauheliha upposi (= katosi kuin tyhjiöön) horkerille, ruskealle, hippolle ja keltaiselle, turkoosikin söi hyvällä halulla mutta maisteli ensin vähän varovaisemmin. Tummanvihreä poika sekä punainen ja oranssi tyttö eivät tajunneet vielä jauhelihan olevan mitään syötäväksi kelpaavaa.
Tulevan viikon ohjelmassa olisi ainakin madotus sekä pentuhuoneeseen siirtyminen. Aluksi siirretään vain pentulaatikko, ja kun alkavat tulemaan reunoista yli niin laajentavat koko huoneeseen. Aitaa ei olla vieläkään saatu aikaiseksi pistää pystyyn, mutta eivätpä nuo vielä ulkoilekaan. Tulevalla viikolla tai seuraavalla pitää yrittää saada se tehtyä, että kun noita voi alkaa dumppaamaan pihalle niin on aitakin jo valmis.
Uros, tummanvihreä panta
Helppo käsitellä, miellyttävä. Viime viikolla oli vähän kitisijä, mutta nyt on ottanut kasvuspurtin ja rauhoittunut.
Uros, ruskea panta
Aivan todella symppis, ja selkeästi kompaktimpi kuin kaksi muuta urosta.
Uros, turkoosi panta
Turkoosi on oikein jämerä, voimakastahtoinen ja turhia vikisemätön.
Narttu, violetti panta
No vähänkö hänestä tuli viehkeä silmien myötä! horker on ehdottomasti yksi suosikeistani, mielipiteikkäin!
Narttu, oranssi panta
Oranssi on nyt selkeästi pentueen nopein luikero ja taitavin tisseille pujottelija.
Narttu, punainen panta
Nyttemmin oranssia rauhallisempana itseään esille tuova, ihana tyttö. Pointsit ekoista silmistä!
Narttu, vihreä panta
Hei, olen hippo ja kamalan läski. Olen myös aika hiton pörröinen ja pehmeä, jos joku meistä on pitkäkarva niin minä!
Narttu, keltainen panta
Tämä tyttö on erittäin määrätietoinen ja vauhdikas pieni vipeltäjä, joka ei kyllä pitkään mininä viihtynyt. “Pocket monster”