Pennut ovat nyt 8-viikkoisia. Tähän postaukseen en laita vielä viimeisiä poseerauskuvia, kun päätimme että otamme ne vasta maanantaina tai tiistaina. Haluaisin niin ottaa viimeiset kuvat ulkona, joten saa nähdä onnistutaanko nappaamaan vähän auringonpaistetta  ruudulle noina päivinä…! Tämän postauksen kuvissa esiintyvät Harmony & Upgrades eilisen aamupäivän kävelyltä.

Kahdeksanviikkoiset pennut ovat aikamoisia hirviöitä, ja kasvaneet niin paljon että siihen havahtui itsekin tuossa yhtenä päivänä. Lapset ovat alkaneet keksimään kaikenlaista uutta, kuten huoneessaan olevan koiranpedin tuhoamisen… Muutamana viime yönä ne ovat vetäneet koiranpediltä patjan alas, ja viime yönä sitten patjaan oli mussutettu aikamoisen iso reikäkin… Ehkä ne näkivät eilen mökiltä tuodut patjan eteisessä, ja ajattelivat että tämä vanhahan on ihan roskiskamaa. 😉 Minä taas olin ajatellut tehdä niistä uusista patjoista uusia koiranpetejä, enkä korvata vanhaa. Lisäksi pentuhuoneessa on keksitty muutakin kivaa tekemistä, kuten noiden matalien lipastojen kaataminen. En voi ymmärtää mistä nuo kehittävät tarpeeksi vipuvoimaa sellaisen kippaamiseen, mutta näköjään kaikki on mahdollista.

Kaikilla pennuilla on nyt omat kodit odottamassa, ja minullakin on parina viime päivinä ensimmäistä kertaa käynyt mielessä ajatus “onneksi ne kohta lähtevät”. Joten eiköhän tästä selvitä! Loin facebookiin ryhmän Azuricoyotes HH, jossa toivon näkeväni mahdollisimman monta tulevaa pennunomistajaa jakamassa kuvia ja kuulumisia. Lisäksi tarkoituksena oli vähän siirtää kuvaspämmäystä omasta profiilistani tuonne, kun minä aina rääkkään ihmisiä lukuisilla koirakuvillani, ja tiedän että kaikkia ei voisi vähempää kiinnostaa. Ainakin toistaiseksi mennään tällä, sillä en ehdi alkaa koodaamaan foorumia näille sivuille, etenkään uusien sivujen ollessa tulossa jossain talven aikana.

Tänään istuin pentujen kanssa pihalla sillä aikaa kun mies siivosi pentuhuonetta (vuoropäivät, on niin ihanaa ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin). Naapurustossa oli jonkun lapsen syntymäpäivät, ja pikkuhiljaa siihen valui paikalle vähän enemmänkin juhlaväkeä. Ensimmäistä kertaa annoin sitten luvan tulla ihan portin sisäpuolelle saakka (kun oli niin järkevä neiti siellä toisella puolella, taas näitä erittäin kohteliaita lapsia jotka puhuvat oikein järkeviä, kuka näitä kasvattaa?), ja kohta tässä meidän pihalla oli aikamoinen meno… Palloa heiteltiin, haravalla härnättiin pentuja, juostiin ja kiljuttiin… Ja kaikki tämä siis hyvällä, koska näitä ei todellakaan hirveästi huolettanut tuollainen meno. 😉

Olin iloisesti yllättynyt että jopa Kolya oli menossa mukana niin kuin kaikki muut, se kun on yleensä ensin tarkastellut uusia juttuja mieluummin vähän kauempaa. Se tykästyi pienimpään poikaan ja kerjäsi häneltä huomiota minkä ehti. Upgrades juoksi toisen pikkupojan kanssa pihaa ympäri kuin se olisi ollut hauskinta maailmassa, Evalla roikkui haravassa kuin takiainen, ja Valhalla joka hämmentyneenä istui viereeni riehumisen alkaessa ampaisi heti mukaan kun pallo tuli kuvioihin. Beckett jopa kutsui lapsia itse leikkiin. Awww, sydämiä.

Tässä vaiheessa voin sitten varmaan möläyttää senkin (anteeksi äiti!), että meille tänne Masin seuraajaksi jää Upgrades, kotoisammin tulevaisuudessa Dex. Hankala kutsumanimeä on tosin vielä käyttää, kun on tottunut tuolla paperinimellä poikaa kutsumaan. Ihana ja haasteellinen on jätkä, eikä varmasti tule taas talossa tylsää olemaan.  Tarkoituksenihan oli ottaa seuraava harrastuskoira tässä jossain vuoden-parin sisällä sitten kun Masia ei enää ole, mutta nyt kun mies tuohon pentuun ihastui ja itsestä tuntuu että Jadissa ja Maltassa riittää minulle vielä vuosiksi, niin saa nyt Patrick oman koiran.