Mennyt viikko on kadonnut jonnekin ihan hujauksessa. Pentujen kanssa on kuitenkin yritetty tehdä parhaamme. Ne on nyt madotettu ensimmäisen kerran, syövät kiinteää ruokaa kolmesti päivässä ja alkavat olla aikamoisen raivokkaita pikku hirviöitä. Muutimme lapset tänään omaan huoneeseensa, ajoitus osuikin ihan nappiin, kun olivat kerran tulossa pentulaatikon matalasta reunasta aamulla yli… Tilanahtaus alkoi jo näkymään; vessapääty ei enää ollut riittävän iso, ja tarpeita alkoi olla joka puolella laatikkoa. Jadi ei enää pahemmin lastensa jätteitä syö, joten tuntuu aivan mahtavalta helpotukselta tuo oma huone, ei tarvitse koko ajan stressata että onko joku kakkinut ja kuka nyt maistaa siellä sitä kakkaa tai nukkuu pissalätäkössä. Sanomalehtien jatkuva vaihtaminen vaihtuu jatkuvaan luuttu kädessä ravaamiseen. 😉
Pennut vieroitetaan nyt mahdollisimman nopealla aikataululla kokonaan kiinteän ruoan pariin. Jadi sai taas nisätulehduksen, ja nyt kun maitoakin on enemmän kuin tuolloin ensimmäisellä viikolla, on tulehdusaluekin paljon suurempi. Jadi sai siis taas antibioottikuurin, onneksi, sillä seuraavana päivänä ottaessani sen tarkastettavaksi huomasin että sen iho on haljennut nisän vierestä, muodostaen todella kivuliaan haavan joka ei ainakaan parane pentujen tökkiessä tassuilla juuri siihen kohtaan. Tulehdus tekee ihosta ja sen alla olevasta kudoksesta kovan “laatan”, joka ilmeisesti on revennyt joko pentujen riuhtoessa tai kun koira on asettunut makuulle huonosti tissiensä päälle. Miten paljon voikaan mennä pieleen vaikka parhaansa yrittää… Nyt keskitytään siihen, että haava pidetään puhtaana, annetaan lääkkeiden tehdä tehtävänsä ja maitoa jaetaan valvotusti pikku hiljaa vähemmän ja vähemmän.
Lapsoset voivat kuitenkin hyvin ja kasvavat hyvin. Pienikin ottaa muita kiinni sekä painossa että koossa. Luonne-eroja alkaa jo selkeästi näkymään, mutta vielä paljon on kehittymättä ja määrittämättä. Pennut ovat alkaneet nyt painia kunnolla, joskus todella äänekkäästikin, ja lisäksi niitä on alkanut kiinnostaa lelut ja kaikenlaisten juttujen riuhtominen. Tänäänkin kuvia ottaessa siellä oli koko ajan joku varpaassa nakertamassa… Paljon on ajatuksia ja kokemuksia pentujen kanssa olosta ja elosta, alla niistä muutama. Tässä nämä ensimmäiset seisomakuvayritelmät!
Uros Beckett:
Kullannuppu, mutta silloin tällöin aika tuhma. Tällä hetkellä osoittaa olevansa vähintään ok rohkea ja ok ahne, tykkää juoksennella perässäni. Nykyään helposti tunnistettavissa isosta vaaleasta otsaläntistä.
Uros Upgrades:
Tästä pojasta ei tule välttämättä mikään helppo tapaus, erittäin vilkas ja reaktiivinen pentu joka marssii häntä pystyssä pitkin maita ja mantuja kontrolloimassa tilanteita. Rohkea ja superahne.
Uros Continuum:
Tuntuu ottavan vähemmän kontaktia kuin muut, mutta asettuu silti aina viereeni nukkumaan. Rennon oloinen uusissa tilanteissa, ja rrakastaa sisarusten höykyttämistä. 😀 Kaunis kuin mikä!
Uros Valhalla:
Varma ja vilkas pentu, ainakin toistaiseksi superahne ja peloton uusissa tilanteissa. Todella ihana, iso pentu jolla on julman näköiset vaaleat silmärinkulat.
Uros Acastus:
Aivan hirmuinen hännänheiluttaja, ottaa paljon kontaktia ja rakastaa huomiota. Rohkea ja utelias uusissa tilanteissa, mutta vaikuttaa vähän vähemmän ahneelta kuin muut pennut.
Narttu Stardrive:
Määrätietoinen, itsevarma ja vilkas neiti, superahne ja aivan hirmuisen suloinen.
Narttu Evalla:
Pieni, joka peittoaa monet sisaruksistaan rohkeudellaan, uteliaisuudellaan ja pohjattomalla ahneudellaan.
Narttu Harmony:
Aikamoinen pirulainen ja ahne tyttö, mutta tuntuu tällä hetkellä vähemmän rohkealta ja varovaisemmalta kuin muut pennut. Kutsuu mielellään apujoukot paikalle kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan!