Juu, kahden viikon rajapyykki osuu oikein mukavasti samaan silmien avautumisen kanssa. Jo keskiviikkona silmissä näkyi muutosta, mutta yllättävän monta päivää tässä on lopullista avautumista odoteltu. Eilen oli sitten ensimmäinen päivä kun osalla pennuista (sininen ja pikkutyttö) silmät jo oikeasti näkyivät. Tänään suurimmalla osalla molemmat silmät ovat jo näkyvillä, tässä asiassa yllättäen hännillä musta poika.
En millään jaksanut eilen enää kirjoittaa blogiin, mutta viikottaiset kuvat kuitenkin otimme. Jo kuvia muokatessa alkoi hirveästi harmittamaan kun taustaksi tuli heitettyä tuo ruttuinen verho ihan sillä syyllä, ettei tausta olisi sama kuin viime viikolla. Ensi viikoksi jotain parempaa sitten. Teki mieli melkein ottaa uudet kuvat, mutta en viitsi nyt alkaa pentuja kiusaamaan enempää salamalla. Vaikka irtosalaman valo toki kimpoaa katon kautta, se selvästi häiritsi näköelimiään availevia vauvoja. Nyt siis annetaan noiden tottua rauhassa valoihin, varjoihin, muotoihin ja lopulta kunnon näkemiseen, ennen kuin mennään taas räiskimään salamalla. Muutama kuvaton päivä siis ainakin tulossa.
Osalla pennuista on kuvissa hiukan röppöinen naamakin, kun taas älynväläyksen saattelemana päätin antaa niille ensimmäisen ateriansa lautaselta vain muutamaa tuntia ennen kuvaussessiota. Sekoituksessa oli äidinmaidon korviketta, kananmunankeltuainen ja muutamia hippusia jauhelihaa, joka teki litkun väristä kauniin vaalean punertavan. En uskonut että ne tässä vaiheessa vielä söisivät mitään kiinteämpää, mutta sitten iltasella tarjosin huvikseni pikkutytölle Jadin kupista piimässä muusiksi turvonnutta pentunappulaa sormeni päästä, ja innolla se sen mussutti kitaansa. 😀 On kyllä hauska otus, samaan aikaan noin mini, mutta täynnä puhtia.
Ruoka-aika ja etenkin se sotku mikä siitä syntyi, saivat minut päättämään että tästä lähtien ruokailu suoritetaan juuri ennen alustojen vaihtoa. Sitä tavaraa oli nimittäin sitten IHAN joka paikassa! Pennut tuntuivat rakastavan makua, ja hoippuivat parhaiden taitojensa mukaan takaisin lautaselle. Ensin tarjosin jokaiselle hieman sormenpäästä, ja näytin sitten että katsokaas mistä se tuli. Älykkäimmät 😉 yrittivät imeskellä lautasen reunaa, josko tällä lailla tavara irtoaisi paremmin, muutama survoi tassunsa sinne, ja olipa siellä muutama häntä ja melkein kokonainen pentukin. Ainakin punainen poika sekä valkoinen & pikkutyttö ymmärsivät kuitenkin sitten jo hyvin, kuinka ruokaa syödään lautaselta eikä sen reunasta. Oli kiva kokemus, vaikka kiinteän ruoan ei tässä iässä vielä tarvitsekaan olla noille vaihtoehto. Tämän viikon aikana annan varmaan muutaman vastaavan kokeiluannoksen, ja ensi viikolla sitten vasta aloitetaan oikeasti.
Tässä nyt sitten nämä eiliset kuvat, silmät kauniisti miten sattuu, eli ei mitään söpöyden huipentumia tällä kertaa. Niin, ja nimet!
Uros, musta nauha: Azuricoyotes Niva Beckett
Jatkaa ihanana poikana; samaan aikaan helppo ja rauhallinen, mutta oman tahtonsa omaava ihanuus.
Uros, punainen nauha: Azuricoyotes Niva Upgrades
On kuluneen viikon aikana nostanut taas painoa hurjasti, eikä alun vaikeuksista ole enää jälkeäkään.
Uros, sininen nauha: Azuricoyotes Niva Continuum
Erittäin hyvä, kaunis, ihana ja söpö. Piste!
Uros, keltainen nauha: Azuricoyotes Niva Valhalla
Tällä pojalla on paljon omia mielipiteitä, eikä sitä noin vain pompotellakaan…!
Uros, vihreä nauha: Azuricoyotes Niva Acastus
Kolyasta on tullut jotenkin järkähtämättömämmän ja määrätietoisemman oloinen viime viikon aikana. Ehkä hänestä ei tulekaan ihan niin pehmo kuin ensin näytti..? 😉
Narttu, pinkki nauha: Azuricoyotes Niva Stardrive
Seikkailunhaluinen ja liikkuvainen äidin tyttö. Hirrmu kaunis.
Narttu, nykyään oranssi nauha: Azuricoyotes Niva Evalla
Ensimmäinen oikeilla silmillä! Kyllä tästä pienestä tulee vielä jotain suurta. 😀
Narttu, valkoinen nauha: Azuricoyotes Niva Harmony
Joskus naureskelemme vähän sitä, kuinka tuo nimi ei ihan kuvaa tätä pikkupirua, mutta kerrankos sitä erehtyy…!