Pentujen elämän ensimmäinen viikko olikin ihan pelkkiä tuskahelteitä. Vaikka meillä on alakerrassa jatkuvasti kylmää ilmaa puhaltava ilmalämpöpumppu, on ilma välillä silti tukalan… trooppinen ja Minallakin on tullut kuuma pentuja imettäessä. Otinkin synnytysluolan kangaspeiton pois jo pari päivää sitten, vaikka olen omassa päässäni tehnyt säännön että se otetaan pois 1 vko kohdalla. Ilma ei kuitenkaan selkeästi kiertänyt pentulaatikossa kunnolla, ja äitikoiralla oli tukala olo kymmenen kuumavesipullon kerääntyessä ympärille.
Nyt kun selvisimme kaikki tästä kriittisestä ensimmäisestä viikosta kunnialla, alkaa hauskat ajat! Mina sallii taas pentujensa käsittelyn ilman suurta vastustelua, ja nyt on se aika kun me ihmiset päästään tutustumaan niihin vähän paremmin yksilötasolla. Luonnollisesti tässä samassa tahdissa pentujen nimet alkavat muokkautua paikalleen. Pentueen nimiteema on omistettu tälle rakastamalleni emälinjalle, etenkin Minalle ja Pantsille. Sen päätin jo kauan aikaa sitten, vaikka nimet viimeisissä muodoissaan tullaankin pohtimaan valmiiksi varmaan tässä tulevalla viikolla.
Mina on kääntänyt kaiken ruokansa maitobaarin antimiin, ja kaikki pennut ovat kasvaneetkin vallan mainiosti. Suurimpana syntynyt viimeinen poika on menettänyt pläskiyden ykkössijansa ruskeapantaiselle veljelleen (jonka painosta varmaan 90% on päätä, selvästi Linkin hengenheimolainen), pinkille tytölle, ja oranssipantaiselle pojalle. Kaksi pienintä sen sijaan ovat pysyneet pienimpinä. Alla kasvukäyrä, tämän pentueen kohdalla tekniikka piti ja sellainen saatiin tehtyä! Minan edelliset pennut olivat viikon iässä jo tuplat syntymäpainoistaan, mutta toisaalta niitä oli melkein puolet vähemmän. Vaikka näillä tyypeillä ei kaikilla niin vaikuttavia lukemia olekaan, ovat ne kaikki kasvaneet terveen verran; kärjessä oranssi uros, joka painaa nyt 1.9x syntymäpainonsa verran.
Vilkaisin toki edellisen kerran pentuepäiväkirjaa muutenkin, ja yksi ero on selkeä: 2023 Mina tuli jo tässä vaiheessa laatikosta useammin pois ihan muuten vaan hengailemaan, mutta 2025 on kiireinen vuosi, ja Minalla ei yksinkertaisesti ole aikaa moiseen! Se tulee kyllä syömään, ja paljon se syökin, mutta mihinkään sohvalla lokoiluun ei aikaa vaan ole. Se on tainnut kaksi kertaa käydä siinä vieressä pikaisesti, ja palannut sitten imettämään iilimatojaan…
Oma lauma on toki taas ihan heitteillä, kun pennut ja Mina vievät koko olohuoneen, ja nyt ne eivät voi olla päivällä edes yläkerrassa helteiden takia. Lisäksi Tikka ja Brimi ovat molemmat juoksussa. Niinpä omalla laumalla on rajatut tilat täällä alakerrassa, ja vasta yöksi ne pääsevät ylös nukkumaan. Nyt kun Mina viitsii lähteä taas uloskin vähän suosiollisemmin, se on taas saanut ulkoilla Tikan, Brimin ja välillä myös Linkin kanssa. Link on kovasti kiinnostunut emästään, mutta Mina ei ole kovin ilahtunut ajatuksesta että vielä yksi pojankloppi pitäisi päästää helmoihin… Niinpä Link kulkee sen vanavedessä ulkona, korvat niskassa, häntä liehitellen, tehden kaikkensa päästäkseen takaisin äiteensä suosioon. 😀
Näin sitä lähdetään toiseen viikkoon ilman draamaa. Tätä kirjoittaessa viereisestä huoneesta kuuluu jo pieniä haukahduksia, jotka ovat aivan erilaisia kuin vastasyntyneiden pentujen kiljumiset. Se on aina yhtä hämmentävää, kuinka nopeasti pennut kehittyvät, ja kuinka pian ne alkavat näyttää pieniä välähdyksiä omista luonteistaan. Meillä on nyt pitkästä aikaa sellainen pentue, josta saan valita itselleni tulevaisuuden jalostusnarttuehdokkaita, joten sitäkin myötä innolla odotan luonteiden kehitystä.
Ja kuten aina, yksilökuvien ja kuvausten kohdalla disclaimer: nämä pentujen kuvaukset ovat traditio, mutta ne eivät tässä parin rivin tilassa täysin pysty tarttumaan pentujen kaikkiin nyansseihin. Etenkin myöhempinä viikkoina kun luonteet kehittyvät kovaa vauhtia, kannattaa yrittää olla muodostamatta liian voimakkaita mielikuvia pelkästään näiden perusteella. Tarkemmat pohdinnat siitä kuka sopii kenellekin käydään kunkin kotiehdokkaan kanssa henkilökohtaisesti.
Narttu, keltainen panta
Ensimmäisenä syntynyt, erittäin elinvoimainen narttu. Olen kirjannut syntymästä “äänekäs”, mutta en tässä vaiheessa pidä häntä enää mitenkään raivoisana. Paino on noussut niin kohisten, että ehkä hällä oli vaan alkuviikosta kiire kasvaa isoksi. 😀
Uros, tummansininen panta
Tämä uros taas on yksi rauhallisimmista pennuista, ja kontrasti oli näkyvissä jo aivan syntymästä lähtien. Ihana nallukka, jolla on vähän laineikkaat, selvästi muita pentuja tuuheammat niskakarvat joista sen tunnistaa ilman pantaakin.
Narttu, pinkki panta
Semmoinen perus tyttömäinen tyttö, kaunis, tumma ja sopivan sinnikäs. Kompaktimman veljensä jälkeen syntyneelle olen kirjannut muistiin että “pitkä”, joten ehkä tästä tulee joku lotko sitten isona!
Narttu, turkoosi panta
170g suurinta pentua pienempi pikkutyttö on kyllä kasvanut oikein hyvin, eikä anna itsestään sellaista “kääpiö jättiläisten maassa” kuvaa – ei siis mikään heiveröinen reppana, vaan ihan yhtä kyvykäs tyyppi kuin muutkin pennut.
Uros, vaaleansininen panta
Kun pentulaatikossa on joku äänessä, tämä pentu on n. 40% todennäköisyydellä syyllinen. Nostaa aikamoisen metakan, jos tissille ei pääse nyt-heti-paikalla. Ei mitenkään hätäilevä, vaan määrätietoinen mötkylä.
Narttu, tumman(metsän?) vihreä panta
Eih, olen ihan rakastunut noihin valkoisiin varpaisiin. 😀 Tällä hetkellä semmoinen peruspentu, joka ei millään tavalla osu muita useammin häslingin keskelle.
Uros, ruskea panta
Jo niihin synnytysmuistiinpanoihin on merkattu, että iso pää! Ja nyt on iso koko pentukin, vain piirun verran alta 800g. Hänen elämänsä on ihan vaan… syömistä. Hötkyillä ehtii myöhemminkin.
Uros, oranssi panta
Jos jäit miettimään, että kuka se 60% todennäköisyydellä äänessä oleva on, niin älä enää mieti! Minua naurattaa vieläkin miehen tekemä synnytysmuistiinpano “angery long loin” – nyt on oltu vihaisena niin pitkään, että kasvua on päässyt tapahtumaan ihan räjähdysmäisesti.
Uros, punainen panta
Punapantainen uros on muita uroksia pienempi, rauhallinen pentueen “mustin” pentu. Symppis, kaunis pikku pötkylä.
Uros, sininen panta
Tämä salassa syntynyt aakkosten viimeinen kirjain on tällä hetkellä iso, voimakas pötkylä joka laittaa energiansa rääkymisen sijaan siihen, että juoksee nopeiten tissille. Kiitos että olet täällä, ylläripoika!
