Blogi

Tärkeä viesti tulevaisuuden minälle

Älä koskaan enää innostu tekemään uusia kotisivuja! Se saattaa tuntua hauskalta ajatukselta ensin, ja kaikki unelmat uudelleen järjestellystä rakenteesta ja uudesta luukista ovat kyllä ihania elää, mutta todellisuus iskee vastaan viimeistään siinä vaiheessa kun mikään ei näytä siltä miltä pitäisi, ja pentueiden omia sivuja ei ole vielä edes aloitettu…

Totta puhuen uudelleen rakentelu tuli tarpeeseen. Olin vuosien varrella päätynyt kirjoittamaan kaikki vähänkään paremmat rotu/jalostusjuttuni .pdf-muodossa, koska kotisivujen tummaan pohjaan minkään asiatekstin laittaminen tuntui ilkeältä itseä kohtaan. Kyllä sitä on varmasti tullut vanhaksi, kun silmät eivät kestä sellaista yhdistelmää enää lainkaan. Nyt olen saanut jäsenneltyä kaikelle oman paikan; blogille, pentuepäiväkirjoille ja asiateksteille, kuten rotutietoudelle.

Kuulumisia? Niitä on liikaa, että niitä kannattaisi lähteä tähän mitenkään summaamaan. Aktivoituisinkohan uusien sivujen myötä kirjoittelemaan niitä vähän useammin, silloinkin kun ei ole pentuja?

En muista enää sitäkään, jaoinko pentuepäiväkirjan viimeisessä postauksessa sen tiedon, että “Link”, eli pentueen ensimmäisenä syntynyt IsoPää jäi meille kotiin. Yllättävää on se, että minä olin tällä kertaa järjen ääni ja tarkkaan mietintään kehottava jarruttelija, ja mies se joka yritti olla seuraamatta sydämen ääntä sen “oman” pennun kanssa. Noh, se juttu hävittiin ja Linkistä tuli meidän uusi perheenjäsen.

Pikkupoika onkin osoittautunut aivan mahtavaksi tyypiksi. Se on oikeasti hyvin järkevä, rauhallinen ja harkitseva koira, mutta siinä on ripaus sellaista hulluutta joka kutittelee kyllä kivasti. Ollaan tehty tottiksen pohjia ja Noseworkin alkeita, saa nähdä mitä ja kuinka paljon sen kanssa tapahtuu tulevaisuudessa, sillä sehän ei ole virallisesti minun vaan miehen projekti. Ominaisuuksiensa johdosta se kyllä ansaitsee tulla koulutetuksi, ja suurimman osan aikaa minähän sen puikkoihin olen joutunutkin. Se on tottiksessa aivan hirvittävän ohjaajafokusoitunut, ei näe eikä kuule mitään muuta. Luonnollisesti neutraali muille koirille ja häiriöille. Ahne sikapossu. Ei tarvitse leikkiin sytyttelyä. Nopea, näppärä ja älykäs. Ihana pentu, joka on rasittava vain lauman mummoja kiusatessaan.

Ainoa kritiikki menee sen korviin, jotka eivät ole vieläkään asettuneet aivan kohdalleen. Se on sen verran kaunis poika (joskin häntä veti tässä kesän aikana kiekuralle emälinjan tyyliin), että olisi kiva käydä vaikka muutamassa näyttelyssäkin jossain vaiheessa. Ilman korvia ei kyllä vaivauduta!

Muullekin laumalle kuuluu hyvää. Brimi ja Pants täyttivät vastikään 11 vuotta, ja molemmat ovat iloksemme vielä oikein hyvässä kunnossa. Ikä näkyy unen syvyydessä, ja ollaan välillä mietitty myös sitä voiko Brimillä olla jo kuulo vähän alentunut. Ducky on nyt 7-vuotias, ja sekin on saanut elää terveenä omanlaistaan elämää. Tällä hetkellä siihen kuuluu vahvasti Linkin leikittäminen, kukaan muu laumasta ei halua/jaksa joten Ducky syöttää sitten itsensä sille.

Pipin kanssa ollaan päästy taas säännöllisiin treeneihin kiinni; muutto toi paremmat harrastusmahdollisuudet ja ollaan nyt hyvän aikaa päästy sen kanssa tekemään muuallakin kuin omalla pihalla joskus ja jouluna. Pip on upea eläin, joka yrittää aina parhaansa ja jonka kanssa on aina kivaa. Treenaaminen on ollut nyt juuri sellaista kun sen pitäisikin olla. Edistymistä tapahtuu, ja ongelmiin löytyy aina ratkaisu.

Noh, tämän postauksen tarkoitus oli ikään kuin toivottaa kävijät takaisin tervetulleeksi toimiville kotisivuille (eihän tässä mennytkään kuin joku 4 kk), laitoin näihin paljon aikaa, vaivaa ja rakkautta, ja toivon että se näkyy. Pentusuunnitelmasivukin kannattaa vilkaista.

Kuulumisiin!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *