Vähän myöhässä, mutta kuitenkin vihdoin täällä raportoimassa pentujen uusimmat kuulumiset! Vaikka tämä keskiviikko meneekin periaatteessa jo seuraavan viikon tapahtumiin, niin sanonpa silti ylpeänä että tänään pennut tulivat sisältä omin jaloin ulos syömään, ja ulkoa sisälle ihan omin jaloin! 🙂 Niiden “kantoboksi” alkoikin jo sekä painamaan liikaa, että käymään niin pieneksi että aloimme kutsumaan sitä pentulasagneksi…
Painoista puheen ollen, pennut ovat nyt välillä 1800-2400 grammaa punapantaisen Ion-pojan ollessa pienin ja oranssipantaisen Ducin ollessa suurin, kuten aiemminkin. Kiinteää ruokaa on nyt syöty jo viikko kerran päivässä, ja nyt tällä viikolla siirrytään kahteen kertaan. Pariin edelliseen pentueeseen verrattuna tässä on merkittävä ero, mutta toisaalta noissa pentueissa on ollut vain 6 pentua. Lihamössöt ovat kuitenkin maittaneet pennuille, ja jo kerta päivässä on näkynyt Minan kuluttamassa ruokamäärässä selvästi – nyt se ei enää tyhjennä kupillista per muutama tunti, eikä tarvitse päästä uloskaan enää keskellä yötä. Imettäjän rankimmat ajat näyttävät siis olevan ohi, ja tästä eteen päin sille jää taas kaloreita vähän omaankin käyttöön.
Kaikki ruoat on syöty ulkona nurmikolla, ja pennut ovat saaneet olla pihalla sekä auringossa että rennossa kesäsateessa. Puolitettiin autossa normaalisti oleva lentoboksi ja laitettiin puolikkaat pihalle varjopaikoiksi, ja lisäksi pentujen tuleva pellettivessa toimii “uima-altaana” eli parin sentin vesitarjottimena. Aitatarpeet tosiaan ostettiin viime viikolla, mutta ei saatu aikaiseksi pystyttää sitä ennen viikonlopun ensimmäisiä pennunkatsojia (eivätkä pennut vielä hirvittävästi silloin vaeltaneetkaan vielä) ja nyt olen itse ollut hyödyttömänä niksautettuani jalkapöytäni niin, että pääasiassa joudun istumaan pentujen syöttinä nurmikolla. Nyt kun pennut ovat jo selkeästi enemmän liikkeessä, on aika alkaa järjestää niille enemmän ja enemmän tekemistä ja haasteita pihalle. Parin pihareissun lisäksi pennut ovat päässeet päivittäin muutaman kerran olohuoneeseen riehumaan. Niillä on jo aika vauhti päällä, mutta vielä toistaiseksi ne palaavat ilman valtavia vastalauseita pentulaatikkoon nukkumaan.
Pentujen keskiset leikit alkavat välillä liikkua suurissakin tunteissa, ja on hauska seurata mitkä pennuista lähtevät napit vastakkain kahden goljatin – Ducin ja Voxin – kanssa. Osa on selvästi kiinnostuneempi ihmisten seurasta, ja osa joka nurkan nuohoamisesta. Sohvan päälliset, ihmisten vaatteet (ja varpaat!), tai lattialle laitetut rätit kiinnostavat kovasti, ja välillä pennuilta on nähty jo vaikuttaviakin tapporavistuksia. Mitään suuria pelotteluja ei tässä vaiheessa tehdä, mutta pennut ovat saaneet ihmetellä jo mm. puutarhaletkusta tulevaa vettä useamman kerran, imuria, ja sähkösahaa. Uteliaisuus on tässä vaiheessa vielä kovasti riippuvainen senhetkisestä vireystasosta, mutta kaikilla on ollut oikein järkevä suhtautuminen ihmeellisiin asioihin, eikä kukaan ole tarvinnut ylimääräistä tukea.
Tämä pentue on ulkoisesti niin erinäköinen kuin Minan edelliset pennut! Piti ihan vertailla jotakin vanhoja kuvia, ja toden totta: nämä tyypit muistuttavat minua Pantsin pennuista ennen kuin mitään muuta. Minan ensimmäisten pentujen pentuepäiväkirjaan olin kirjoittanut, että pennut näyttävät enemmän emänsä, kuin isänsä suvulta, mutta tässä kohtaa se on mielestäni vielä enemmän ilmeistä. Duc on kuin pieni Ruuti, ja Nim on kopio Minasta pentuna. Vox on toisaalta mielestäni samantyyppinen kuin Minan poika Midoriya oli pienenä. Minan edellisillä pennuilla oli tässä iässä myös karvaa aivan valtavan paljon enemmän, mutta toisaalta ne olivat sellaisia pulleita mörssäreitä joka tapauksessa…
Ja sitten ne yksilöpotretit! Varjot olivat jo ottamassa pihaa valtaansa kun pääsimme ottamaan kuvia, joten yritettiin taktista “dumpataan pennut tuonne, ja otetaan kuvat tässä viimeisessä aurinkopaikassa” -suunnitelmaa. Jooei, ne ajat ovat ohi, kun pennut pysyvät mitenkään paikallaan – niitä oli sekä kuvassa, että minun hiuksissa ja korvissa, että kameran päällä, alla, ja sivuilla. Lopulta kasattiin se lentoboksi ja laitettiin hunnilauma sinne odottamaan omaa vuoroaan. Eli jos kuvista välittyy kiireen tuntu, tarina taustalla voi vähän selittää. 😀
♀️ keltainen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET RUE
Rue on nartuista suurin, suht rauhallisen oloinen tarkkailijapentu. Se on usein kuhnimassa jossain omiaan, nukahtaneena johonkin nurkkaan tai muuten vaan jäänyt muista jälkeen. Se on jo kiinnostunut sekä räteistä, että kunnon tappeluista veljiensä kanssa!
♂️ tummansininen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET TAO
Vaikka Tao oli jossain vaiheessa yksi pentueen suurimpia, siitä on kuitenkin kehittynyt sellainen vähän kevyemmän oloinen poika. Tällä hetkellä sellainen pentu, joka on mukana kaikessa, mutta ei millään lailla extreme. Edelleen rauhallinen, mutta tosi mukavasti kontaktia ottava pentu.
♀️ pinkki panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET MEI
Mei on viimeisen viikon aikana muuntautunut maailman makeimmaksi hännänheiluttajaksi! Se on aivan haltioissaan ihmisten huomiosta, ja ottaa kontaktia kärkkäästi. Vaikuttaa aivan huipputyypiltä, jolle on tulossa iso kultainen “raita” sekä toiseen etujalkaan, että perskannikkaan.
♀️ turkoosi panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET NIM
Nim muistuttaa minua Minasta pentuna sekä ulkoisesti, että siinä, että sen usein tapaa istumassa ja vaan katselemassa ihmisiä ja asioita. Pienenä pentuna se saa välillä veljiltään turpaan niin että itku tulee, mutta siitä huolimatta se ei vieläkään lähesty maailmaa reppanan elkein.
♂️ vaaleansininen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET VOX
Edelleen kehittyy ihan superisti! Vox menee joka paikkaan häntä pystyssä, painii sisarusten kanssa, ja on ilahtunut ihmisten huomiosta. Siinä ei ole kuitenkaan tippaakaan mielistelevyyttä tai merkkiä siitä, että se ei uskoisi itseensä tilanteiden selvittämisessä. Sille on tulossa erittäin kaunis pää, imho.
♀️ tummanvihreä panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET KIT
Väittäisin että Kit on pentueen temperamenttisin pentu ts. yksi niitä vilkkaampia yksilöitä. Se on nopea liikkeissään, ja saa koomisia ihme hepuleita. Sillä on onneksi myös iso annos laumaviettiä tulollaan, mikä on suuri apu vilkkaan leidin kaitsimisessa.
♂️ ruskea panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET LEO
Äärirauhallisesta uneksijasta on tullut i-h-a-n-a! Se hakeutuu vieläkin aktiivisesti syliin, mutta tyylillä “tämä on minun valtaistuimeni, ja tännehän ei muut saa tulla”. Sen häntä heiluu jatkuvasti, ja se katselee aktiivisesti ylöspäin etsien katsekontaktia ihmisten kanssa.
♂️ oranssi panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET DUC
Edelleen osoittaa aikamoisia maailmanmiehen elkeitä. Itsenäinen, utelias, yllättävän rauhallisesti maailmaa valloittava tyyppi. Kyllähän siitä näkyi jo kauan sitten sitten että se on erityinen, kun muiden pentujen nukkuessa se metodisesti laittoi tassua toisen eteen tasapainoaan harjoittaessaan. 😉
♂️ punainen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET ION
Ion ja Leo ovat nyt käytökseltään hyvin samantyyppisiä, läheisyydenkipeitä ihastuttavia uroksia. Ion ottaa paljon kontaktia, ja on yleensä eturivissa kun ihmisten huomiota jaetaan. Nyt kun se on vähän kasvanut, se on myös itsenäisempi ja uteliaampi.
♂️ sininen panta
AZURICOYOTES BLACKSWEET ZIP
Viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin! Zip vaikuttaa myös kasvavan itsenäisempään, vähemmän mielistelevään suuntaan. Se on näyttänyt jo aikamoista puremista ja tekemistä, ja rökittää suurempia veljiään suurella nautinnolla. 😀
