Ja vihdoin on kotia palauduttu. Aika intensiivistä autoilua on tällä viikolla tullut suoritettua, kun ma-ti ajalsimme 1200 kilometriä Ruotsiin, hitusen Sundsvallin eteläpuolelle tapaamaan Jadin sulhasta, ja ke-to hurautimme saman reissun takaisinpäin. Alunperin oli tarkoitus ajaa Vaasaan ja mennä lautalla yli, mutta kun lautta olikin sikakallis ja pohjoisen kautta ajamalla kilometrejä tuli vain noin 200 lisää per suunta, oli matkareitti nyt kuitenkin suhteellisen selvä. Vielä vähän päässä huippaa, eilen lähdimme kuuden aikaan illalla takaisin päin, ja vasta seitsämältä Suomen aikaa pysähdyimme nukkumaan Vaalassa. Oli kova polte kotia.

Miten tässä nyt osaisi koko reissun summata jotenkin simppelisti; sekä koirat että ihmiset olivat aivan ihania, kaikki meni ainakin melkein täydellisesti suunnitelmien mukaan, eikä autokaan hajonnut matkan varrelle. Jadin sulhanen Nitro oli aivan yhtä upea koira kuin olin kuvitellutkin; suuri, energinen ja yliystävällinen nuori kloppi, joka hoiti nuo niinsanotut velvollisuutensakin aivan täydellisen hienosti. Ensimmäisenä päivänä astutus ei vielä onnistunut niin kuin oli toivottu, Jadi väisti joka kerta alta pois kriittisellä hetkellä, ja lopulta haistatti sitten pitkät velvollisuudentuntoiselle urokselle. Seuraavana aamuna koirat olivat kuitenkin nalkissa viiden minuutin juoksentelun ja ilakoinnin jälkeen. Myös juuri ennen lähtöä samana iltana otettu uusinta meni moitteettomasti. Eli vaikka paniikki pikkuisen alkoikin ensimmäisenä päivänä hiipiä mieleen, oltiin selvästikin liikkeellä vuorokautta liian aikaisin ja kun ajoitus oli kohdallaan meni myös kaikki muu ongelmattomasti. Olen todella tyytyväinen.

Pääsimme tapaamaan myös Nitron lähistöllä asuvia emää sekä siskoa, molemmat nartut olivat myös todella avoimia, reippaita ja hyvinkoulutettuja koiria. Puolisisaruksia olisi Nitrolle mahdollisesti vielä tälle kesälle tulossa, joten peukkuja pidetään pystyssä sinnekin suuntaan. Yöpyä ja viettää aikaa saimme Nitron omistajien ihanalla merenrantamökillä, oli tosi upeaa että sai vähän olla omassakin rauhassa, ottaa vaikka torkut ja ajella sitten takaisin kylälle hoitamaan näitä “nuoren parin” asioita. Jadista selvästi pidettiin myös, vaikka aika rumahan tuo oli nysäturkissaan ja 90% ajasta miehisen kuolan peittämänä!

Seuraavat neljä-viisi viikkoa täällä elellään jännittäviä aikoja ja kyylätään Jadia suurennuslasin kanssa. Miehellä oli jo toiveissa aika muhkea lukema pentuja, mutta minulle riittäisi tällä hetkellä että tulisi edes jotain. Tokikin ihanne olisi luonnollisen kokoinen ja tasalaatuinen pentue, mutta otetaan nyt askel kerrallaan… Aamupahoinvointia odotellessa…!