Tuntui niin väärältä jättää tämän pentuepäiväkirjan kirjoittaminen tuohon seitsämään viikkoon, kun todellisuudessa projekti jatkui vielä viikkoja eteenpäin. Viimeiset kolme pentua lähtivät omiin koteihin noin viikko per nuppi -tahdilla, joten tyhjää tässä huushollissa oli vasta nyt lokakuun alussa. Zip, Rue ja Kit olivat meillä pisimpään, mutta nyt heistäkin viimeinen on jo nauttimassa yksilöllistä huomiota omassa kodissa.
Millaisin fiiliksin? Noh, vähän jo ehdin avatakin tuossa 7 vko postauksen ohessa, että tällä hetkellä oikein mahtavin. En halua olla se kasvattaja, joka julistaa joka pentueen “paras ikinä!” -tyylillä, mutta kyllä nyt kieltämättä kuitenkin jäi sellainen olo että tässä ollaan luonteiden kanssa nyt aika hyvällä pohjalla ja että suunta on oikea. Paljon sellaisia omiin tuleviin valintoihin vaikuttavia ajatuksia jäi muhimaan mieleen, mikä toki jokaisesta pentueesta pitäisikin. Voi kuitenkin sanoa, että tästä pentueesta ehkä vähän enemmän jo tässä vaiheessa, kuin joistakin muista. Nämä olivat reippaita, kontaktinhaluisia pentuja, sosiaalisia, leikkisiä ja ahneita. Yksilöeroja toki oli, mutta ei tässä todellakaan tarvinnut eritellä reppanoita mistään lupauksista, vaan ainoastaan zoomailla kodit kunkin selkeimpien vahvuuksien mukaan. Ja sitten toisaalta kun itse lukee tuon kuvauksen — “reippaita jne.” — tulee sellainen olo että tuo sopii periaatteessa mihin tahansa pentueeseen. Eli tehdäänpä nyt sitten niin, että jätetään suuremmat analyysiyritykset tähän, ja sen sijaan katsotaan millä tavalla tämä hankalasti kuvailtava fiilis näkyy sitten pentujen kasvettua!
Ja ne kotivalinnat? Ai että! Vaikka kotiehdokkaita alettiin käytännössä haastattelemaan vasta pentueen synnyttyä, ja muutama harmittava peruutus osui matkalle, pääsi jokainen pentu kotiin joka täyttää kriteerini 100%. Muistan joskus menneisyydessä olleeni niin epävarma, että kodittomat pennut luovutusiän lähestyessä olivat mukamas merkki huonommuudestani kasvattajana, ja tehneeni joskus kiireessä jotain kompromisseja kotien osalta. Toki helppo sanoa jälkikäteen, ja toki mukana on ollut myös omaa kokemattomuuttani pentujen tarpeiden arvioinnissa. Tällä kertaa minulla taisi olla vain yksi 😀 kriisi kotien (tai siis sen, että niitä oli vielä siinä vaiheessa varmistunut niin vähän) kanssa, joskus pentujen ollessa jotain 5 vko?, mutta ei mitään sellaista minkä olisin antanut vaikuttaa mihinkään. Kyllä hyvää kannattaa odottaa, se todistettiin tälläkin kerralla. Melkein sellainen olo, että pitää jatkossakin alkaa seuloa koteja vasta kun pentue on jo maailmassa, tämä oli nyt jotenkin niin miellyttävä kokemus itselle. Ei vaan, saa nähdä kuinka toimintatavat tulevat muuttumaan vai tulevatko muuttumaan lainkaan tulevaisuudessa. Vielä on paljon ajatustyötä jäljellä.
Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Että monen, monen hankalan vuoden jälkeen sain kasvattaa tälläisen pentueen. Itse asiassa jo toisen upean pentueen Minasta, joka on vaikuttavin emä jonka kanssa olen koskaan saanut tehdä yhteistyötä. Kiitos Minan kotiväki Minasta, ja Mina järkähtämättömästä itsevarmuudestasi äitiysasioissa! Kiitos Léonin omistajalle kaikesta. Kiitos perheelleni kaikesta tuesta tämän pentueen kanssa. Kiitos niille jotka suosittelitte näitä pentuja tuttaville ja treenikavereille, ainakin kaksi kotia löytyi sillä tavalla! Ja lisäksi kiitos kaikille niille, jotka olitte mukana jollain positiivisella tavalla, tekemisissä, ajatuksissa, seuraamassa ig-tarinoita, rapsuttelemassa pentuja, tarjoamalla yksityisviestillä tukea kun kriisi no. 1234 iski jne. Ja toki kiitos myös omalle laumalle, joiden pinna venyy ja venyy vaikka taloon tuotaisi minkälainen hurrikaani vieraita koiria tai pentuja. Etenkin juniorini Tikka oli aivan fantastinen leikkitäti pennuille Minan jo lähdettyä kotiinsa. Nyt se saa taas täyden oikeuden olla lauman nuorimmainen.
Pentujen omistajat auttoivat minua kokoamaan tämän ihanan kollaasin, jossa on jokaisesta tuore kuva. Tao, Leo ja Mei saivat pitää syntymänimensä, Ruesta tuli Rune ja Nimistä Nimbus, Zipistä tuli Haades, Ionista Vega, Ducista Welmu ja Kitistä Kipinä. Tsekkiin muuttaneesta Voxista tuli Moomin. Toivon heille kaikille maailman parasta, tervettä, ihanaa elämää omien ihmisten, koirakavereiden ja harrastusten parissa. ❤️
