Jadi tuli minulle kaksivuotiaana Sveitsistä sen puolisiskon Surin kuoltua onnettomuudessa. Jadi oli täsmälleen sellainen koira kuin sen kasvattaja lupasi; sosiaalinen, pallohullu, ahne, täydellä sydämellä elävä prinsessa joka oli erinomaisen koulutettava ja motivoitunut työskentelijä. Se oli helppo ja tasapainoinen koira, ja hyvin monelta osaa oikea “mallipitkäkarva”, narttu jonka kaltaisella luonteella varustettuja koiria saisi tästä rodusta löytyä enemmänkin. Emälinjalleen tyypillisenä se oli nöyrä ja ohjaajapehmeä koira, josta kuitenkin löytyi vakaa peräänantamattomuus tilanteen niin vaatiessa. Tämä rautainen ydin on tehnyt myös monista sen jälkeläisistä henkisesti vahvoja koiria.

Kaiken lisäksi Jadi oli vielä täysin tervekin kaikilla osa-alueilla. Sen luusto oli priimaa vielä 13-vuotiaana selkää myöten, eikä se tarvinnut koko elinaikanaan lääkäriä ennen viimeisiä päiviä. Paljon enempää ei omalta koiraltaan, saati sitten ensimmäiseltä jalostusnartultaan voisi toivoa. Suureksi suruksemme jouduimme päästämään Jadin pois sen 13 v syntymäpäivänä aggressiivisen pernakasvaimen takia.

Jadin suvun tekee kiinnostavaksi sen emä, ensimmäisiä moderneja lk-vanhemmista syntyneitä pitkäkarvoja edustava Polka, joka on myös toisen kantanarttuni Maltan isoäiti. Jadi teki kaksi pentuetta hyvin erityyppisten ja -sukuisten urosten kanssa, ja sillä on monta lastenlasta ja jo kolmannen polven jälkeläisiäkin ympäri maailmaa mm. Suomessa, Ranskassa, USA:ssa ja Hollannissa.