Ranskantuonti Malta oli vilkas hömelö joka teki aina parhaansa ollakseen mieliksi. Se oli saalisviettinen, kiihkeäkin koira, salamannopea liikkeissään ja tulkinnoissaan. Harrastuksia silmällä pitäen sillä oli pitkäkarvojen tyyppiviat: se oli ohjaajapehmeä ja sillä olisi voinut olla parempi viettikestävyys, mutta yleisesti ottaen sillä oli huomattavasti suurempi työmotivaatio kuin aiemmilla ns. puhtailla pitkäkarvoillani. Tätinsä Jadin kanssa sillä oli yhteistä matala terävyys ja erinomainen kyky sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se tuli myös luonnostaan toimeen lasten kanssa ja oli kaikin puolin helposti lähestyttävä, “kiltti” koira.

Malta oli rautamahainen ja hyvällä vastustuskyvyllä varustettu, ja se eli elämänsä ilman sen suurempia terveysongelmia. Talvella 2018 se sai ensimmäisen vestibulaarikohtauksensa, ja sen jälkeen sen kunto huononi tasaisesti kunnes noin vuoden päästä jouduimme päätymään lopetukseen erityisen rajun, pitkittyneen kohtauksen jälkeen. Maltan lähdön myötä talosta jäi uupumaan vanhojen matriarkkojen mukanaan tuoma ilmapiiri.

Malta on muunnosristeytyspentueemme emä, ja sen jälkeläisiä on käytetty jalostukseen sekä lyhyt- että pitkäkarvapuolella.