Ei voi sanoa että olisi mitään järisyttävää kirjoiteltavaa, mutta blogi on kaikunut epäaktiivisuuttaan koko kevään, joten laitetaan tännekin jotain.

Meidän kevät on mennyt kuuden koiran laumaa pyöritellessä ja ja rodusta kiinnostuneita tavatessa sen jälkeen kun koronarajoitukset jo vähän alkoivat hälvenemään. Halla tuli meille juuri ennen pandemian alkua, ja saatuamme tiedon sen meille jäämisestä ehkä luultiin että kodinetsintä tulisi olemaan helpompi juttu. Toisaalta olin päättänyt jo etukäteen keskittyä kevät opiskeluihin enkä koiran kodinetsintään, mutta silti tuntuu että etsintä venähti vähän turhan pitkäksi kaiken häslingin takia. Ehdokkaita käytiin lopulta läpi aivan järjettömät määrät, mikä varmaan osaltaan kuvastaa “koronakevään” koirabuumia.

Halla on kuitenkin koira joka ei sovi aivan joka käteen, ja päätin alusta saakka myös sen että kriteerit tulevat olemaan sen kohdalla korkeat. Se on koira johon on laitettu jo satoja koulutustunteja, ja olisi sääli mikäli ne menisivät hukkaan jonkun sohvalla. Eikä tuo koira kyllä sohvalla pärjäisikään, Halla kestää selvästi huonommin tekemistä kuin meidän oma lauma ja etenkin talvella se tuntui arjessa. Lumien sulamisen myötä juoksumaastot avautuivat käyttöön paremmin, ja hyvin tuo sitten lopulta kuitenkin on pärjännyt kun on saanut tarpeeksi liikuntaa. Kolmen kuukauden kilahtaessa mittariin Halla tuntui yhtäkkiä kotiutuneen meille täysin, ja siitä tuli täysivaltainen perheenjäsen. Voi olla että tuon ikäisellä koiralla se on osittain vielä aikuistumista ja henkistä kehitystäkin, mutta se on aina hauska huomata, että vaikka koira vaikuttaa kyllä sopeutuvan uuteen ympäristöön akuutisti päivässä ja paremmin viikossa-parissa, tapahtuu muutaman kuukauden kohdalla kuitenkin vielä aina “jotain”.

Talven treenit eivät luonnollisestikaan menneet aivan niin kuin oli toivottu. Pipin kanssa ei saatu lähellekään sellaisia treenimääriä kuin olin toivonut, ja peltojälkitreenit aloitettiin myöhemmin kuin olisin halunnut. Ainoa mistä en tänä keväänä suostunut tinkimään oli opiskelu, ja kun kuuden koiran perustarpeiden täyttäminen tulee väkisinkin myös siinä pinnalla, jäivät treenit vähän taka-alalle. Uskon kuitenkin että meillä on vielä Pipin kanssa aikaa saada kiinni puuttuvia treenikertoja kunhan Halla lähtee ja muutkin projektit tälle kesälle on viety kunnialla loppuun. Ehkä se ei ole vielä BH-kunnossa syksyllä niin kuin olin toivonut, mutta jos sitten keväällä… Pip on koira joka tekee minut iloiseksi, onnelliseksi ja ylpeäksi joka ikinen päivä, siitä on vaan hankala keksiä mitään negatiivista. Se teki ensimmäiset juoksunsa vasta tänä keväänä reippaasti yli 1v iässä samaan aikaan Hallan toisten juoksujen kanssa, ja nyt mastodonttimme on fyysisestikin aikuinen.

Ducky sai verikorvan alkukeväästä, ja sen oikeanpuoleinen korva rutistui pysyvästi kasaan. On se hieno tälläisenäkin!

Halla pääsee toivottavasti omaan kotiin ennen heinäkuuta, olemme vihdoin tulleet tulokseen joka vaikuttaa jättipotilta koiralle ja meille, sillä uusi koti on meille ennestään tuttu. Projekti on ollut rankka, ja vaikka nyt ollaan taas siinä pisteessä kun tulee vähän sellainen “kaikki oli kuitenkin sen arvoista” -olo, sitä miettii kuinka monta kertaa samanlaista enää jaksaa tulevaisuudessa. Koskaan ei kuitenkaan pysty ennustamaan tulevaisuutta, ja ihmisten elämässä voi tapahtua mitä tahansa mikä laittaa heidät tilanteeseen missä koirasta joudutaan luopumaan. Niuhottaminen kotien valinnassa auttaa suurimpien riskien karsinnassa, mutta nollariskin elämää/elämäntilannetta tai tälleen jalostuspuolelle katsoessa nollariskin yhdistelmää ei vaan ole, ja meidän kaikkien on aina elettävä sen tiedon kanssa että jotain voi mennä yhtäkkiä pieleen kenen tahansa elämässä. Mutta niin kauan kun mitenkään pystytään, pyritään ottamaan kasvatit takaisin mikäli ne sitä tarvitsevat.

Tänä kesänä oli tarkoitus käydä erkkarissa ja jossain muuallakin näyttelyssä, mutta nyt missikisat saavat jäädä varmaan ensi kesään. Alkusyksystä Messi x Pants -pennuista muut paitsi Halla pääsevät toivottavasti MH-kuvaukseensa, jotta nähdään tämän pentueen rivit paperillakin. Syksyllä niistä alkaa varmaankin tulemaan sitten jo terveystuloksia. Pitäisi miettiä myös milloin Pip luustokuvataan ja viedään MH-kuvaukseen. Pentuesuunnitelmat ensi vuodelle ovat vielä aivan auki, mutta näiden loppuvuoden pitojen jälkeen nekin alkavat varmasti selkiintymään paljon.