Mennyt viikko on ollut taas nopean kehityksen aikaa. Mutta milloinpa se ei pentujen kanssa olisi. 🙂 Pennut ovat alkaneet tapailemaan leikkimistä, joskin tuolla motoriikalla tulevaisuudet rankat taistelut näyttävät vielä sarjalta koomisia muksahduksia. Ne hahmottavat ihmiset jo hyvin ja kiinnittävät huomiota koviin ääniin. Ja kaikkein ihaninta, ajoittain ne heiluttavat jo sinttihäntiään aivan villisti meidät ihmiset tavatessaan. Niiltä uupuu se jäyhyys mikä muutamilla aiemmilla pentueillamme on ollut, mutta kaiken kaikkiaan niissä tuntuu olevan enemmän täpäkkyyttä kuin olin odottanut. Meillä on aivan valtavan hauskaa niiden kanssa ja ne ovat tietenkin maailman hienoimpia pikkupaskiaisia.

Tänään oli pentujen viikkopunnitus ja ensimmäinen madotus. Ensimmäisellä viikolla punnitsemme aina päivittäin, toisella joka toinen ja kolmas, ja sen jälkeen viikkotaktiikalla. Punnitusten kuningas jo toista viikkoa on oranssi poika Reyes, ja se onkin nyt kasvanut syntymäpainonsa pienen pienestä sintistä pentueen toiseksi suurimmaksi pennuksi. Sitä suurempi on ainoastaan mustapantainen Mako-poika. No, mikäs siinä!

Siisteimmät ajat pentujen kanssa ovat nyt ohi, ja pentulaatikon rättejä joutuu vaihtamaan tiuhaan tahtiin pentujen pissiessä sinne tänne. Välillä olen laittanut pentulaatikkoon jonkun lelun sitä varten että pennuilla olisi uutta ihmeteltävää, mutta ei ehkä yllättäen lelut löytyvät aina Ruusan suusta… Olen siis joutunut etsimään tylsempää ihmeteltävää, kuten pahvilaatikoita tai kattilan kansia. Männäviikolla pennut maistoivat jauhelihaa ensimmäisen kerran, ja vaikka tytöt eivät silloin oikeasta ruoasta vielä mitään ymmärtäneetkään oli suurin osa pojista uudesta ravinnosta jo kovasti innoissaan. Tulevalla viikolla maistellaan lisää, mutta tuskin aloitetaan kiinteää ruokintaa säännöllisesti ennen kuin 4 vko tulee täyteen, sen verran hyvällä ruoalla pennut ovat pelkästään Ruusan ansiosta. Yöt menevät todella rauhallisesti ja Ruusa ruokkii pennut hiljaisesti noin kerran yössä. Vielä ei tarvitse siis univelkaa kerätä elämöivän kakaralauman takia.

Pennuilla on nyt nimet niiden lopullisessa muodossaan, ja ne tulevat kuvausten kera tässä:

Uros, Azuricoyotes Rasza Mako (musta panta)
Mako on pentu joka kommentoi paljon asioita kovaa ja korkealta, mutta samaan aikaan se on aina tutkimassa uusia alueita, haastamassa sisaruksia tai jyräämässä ruoalle. Aktiivinen, voimakastahtoinen pentu jonka kehittymistä seuraan mielenkiinnolla.

Narttu, Azuricoyotes Rasza Sparrow (sininen panta)
Tulevat viikot varmaan osoittavat onko Sparrow isona ihan kauhea matami vai maailman kiltein prinsessa. 😀 Se on hyvin aktiivinen kulkija ja kiipeilijä eikä turhia kitise, ja jo nyt se vastaa hyvin kipakalla taistelumurinalla päällekäymiseen. Siitä tulee valtavan kaunis aikuinen koira.

Uros, Azuricoyotes Rasza Siebren (harmaa panta)
Siebren on rauhallinen pötköttelijä joka tuntuu onnelliselta milloin vain sattuu olemaan ihmisen, sisarusten tai emän lähellä. Tämän hetken intuitiolla väittäisin että se voisi sopia tästä pentueesta parhaiten “kotikoiraksi” ts. ihmiselle joka haluaa aktiivisen kumppanin mutta ei omistautua harrastamiselle.

Uros, Azuricoyotes Rasza Cyberian (ruskea panta)
Ensimmäisessä tai toisessa viikkopostauksessa kerroin kuinka melkein joka pentueessa on juuri tälläinen tasainen uros. Tasaisuus on jatkunut ja Cyberian vaikuttaa edelleen aivan superilta pojalta. Juuri sopivalla tavalla itsenäinen, utelias, rauhallinen… Ei muuta kuin hyvää sanottavaa.

Narttu, Azuricoyotes Rasza Talon (violetti panta)
Ensimmäisten viikkojen raivokkaasti kasvava miniRuusa on nyt vähän rauhoittunut (kuten emänsäkin aikanaan!) ja alkaa osoittamaan kiinnostusta muuhunkin kuin syömiseen. Talon on kiinnostunut ihmisistä ja tulee jo nyt innokkaasti moikkaamaan. Oikein lupaavan oloinen tyttö.

Uros, Azuricoyotes Rasza Reyes (oranssi panta)
Reyes syntyi kannukset molemmissa takajaloissa, mutta kynsiä leikatessa havahduin siihen että toisessa takasessa on jäljellä enää arpi! Pienen nahkalirpakkeen varassa roikkunut kannus on siis kadonnut tässä viimeisen viikon aikana jonnekin. Muuttunut myös leppoisammaksi ajan kuluessa.