Kuten “luvattu”, kaksiviikkoispostaus tulee hieman myöhässä. Kiireistä viikonloppua edelsi kiireinen viikko ja flunssan poteminen, joten tällä viikolla tuli vietettyä ehkä vähiten aikaa koskaan pentulaatikon reunalla. Onneksi se ei tässä vaiheessa vielä vaikuta pentuihin mitenkään, kun eivät vielä ymmärrä ihmisen seurasta mitään. Samalla on tuntunut että kehitys tapahtui aivan hirvittävällä vauhdilla etenkin tässä viikonloppuna, kun pennut olivat perjantaina vielä ryömiviä puolisokeita mötkäleitä ja sunnuntai-iltana jo kaikki kävelivät ja ryntäilivät pitkin pentulaatikkoa. Tänään ne jo tunnistavat ihmiskasvot ja osaavat rynnistää niitä kohti.

Viikko on ollut myös aivan äärimmäisen rauhallinen ja helppo. Ruusa on jatkanut pentujen hoitamista esimerkillisesti ja pennut ovat kasvaneet tasaisesti. Eilen illalla viikkopunnituksessa suurin oli juuri kilon painoinen, ja pieninkin on hyvin yli 800 grammaa. Ainoa eteen tullut “ongelma” oli mustapantaisen pojan silmävuoto keskiviikkona juuri ennen silmien avautumista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mitään vastaavaa tuli eteen, mutta ilmeisesti kyseessä olisi voinut olla synnytyksessä silmäluomien alle päässeet bakteerit jotka aiheuttavat tulehduksen ennen silmien avautumista. Silmäkulma vuosi kuitenkin vain yhtenä päivänä muutaman kerran ja sitä seuraavana silmä jo avautuikin, eikä alla ollut mitään epänormaalia. Hoitona oli kevyt huuhdonta kissojen ja koirien silmähuuhteella. Nyt kaikki siis hyvin ja silmät ovat auki kaikilla pennuilla.

Ruusa on saanut tuoda pennut imetettäväksi olohuoneeseen nyt muutamana iltana. Brimi ja Pants ovat olleet sen aikaa kompostiverkon takana eteisessä, ja Ruusa antaa niiden kyllä katsoa pentuja. Vasta sitten tulee lievää kommenttia, jos tytöt alkavat “huomaamattomasti” hivuttautumaan lähemmäs verkkoa työntämällä. Viikonloppuvieraskin sai näpelöidä pentuja minkä halusi, joten hyvin hövelisti Ruusa luottaa siihen että kukaan ei hänen lapsiaan vie vaikka tarkalla silmällä katsookin. Tänä aamuna Pip livahti olohuoneeseen pentukasalle, eikä Ruusa sanonut sille oikein mitään, ohjasi vaan vartalollaan sen toiseen suuntaan. Varmasti asiaa auttoi se, että Pip ei ole kovinkaan kiinnostunut pennuista. Ruusa on ollut mukana myös lauman touhuissa nyt kun pennut eivät enää tarvitse 24/7 huolenpitoa, eli se jättää ne jo mielellään joksikin aikaa yksin ja elää kuin normaali koira. Kaikki on tällä hetkellä siis oikein sujuvaa!

Pennuilla on nyt kaikilla kohdalleen asettuneet nimet ja jo jonkinlaiset persoonat. Niiden kehittymistä on taas ihana päästä seuraamaan tulevilla viikolla.

Uros, musta panta
Mako on pentueen suurin, oikea mörssäri joka on aina etualalla vaatimustensa kanssa. Sillä on paljon asiaa ja se on usein hyvin tyytymätön asioiden laitaan. Se on vahva, vahvatahtoinen pentu joka tietää kuinka syödä hyvin…

Narttu, sininen panta
Tytöistä pienempi Sparrow oli ensimmäinen pentu jonka näin kävelevän kunnolla, mutta sen silmät aukenivat viimeisenä. Se tuntuu olevan oikein ketterä ja keveä otus joka harvoin kitisee ylimääräisiä.

Uros, harmaa panta
Siebren on vieläkin suosikkini persoonallisen näköisen puikulapäänsä ja äärimmäisen rauhallisuutensa vuoksi. Ei sillä, suosikkini on aina mielivaltaisella fiiliksellä muodostunut, eikä liity mitenkään pentujen ominaisuuksiin. 😀

Uros, ruskea panta
Cyberian on rauhallinen pentu. Siitä tulee todella hyvä fiilis – aina on ollut se yksi uros joka on ollut tällä tavalla vaivaton mutta vahva pienestä pitäen, ja niistä on aina kasvanut tasapainoisia aikuisia poikia. Toivotaan hänelle samaa reittiä!

Narttu, violetti panta
Tytöistä suurempi ja selvästi mielipiteikkäämpi Talon, joka on siis kuin Makon tyttöversio. Se on voimakas ja jäntevä eikä pysy mielellään paikallaan, mutta se on jo nyt kivan vastaanottavainen ihmisiä kohtaan.

Uros, oranssi panta
Pahnanpohjimmaisesta suureksi pennuksi on tie jota ei ihan joka rääpäle kulje, ja siihen vaaditaan aivan erityinen annos sinnikkyyttä ja elämisen paloa. Reyes jatkaa siis jo aloitettua kaavaa siitä, että ainakin tällä hetkellä pennuista väriltään tummat ovat vauhdikkaampia ja vaaleammat rauhallisempia!